Kitarat: kitarakamat ›

No niin arvon kitaristiveljet ja -sisaret. Mikä saa ihmisen valitsemaan tietyn mikkimerkin ja pitäytymään siinä puolustaen omaa näkemystään ja suostumatta edes järkevästi kekustelemaan vaihtoehdoista? Miksi EMG:n aktiivit ovat parempia kuin kaikki muut? Miksi Duncaneista ei muka lähde "kunnon mättösoundia"? Mikä siinä Dimarzion EVO:ssa on niin kaunista ja komiaa?
Provosoitukaa arvoisat veljet ja sisaret!
 
P.S. Ainoastaan täys ääliö voi olla sitä mieltä että kitara vaatii toimiakseen patterit..

Kent Amstrong-mikkejä suositeltiin useammin ja hinta laatu-suhde on hyvä.
Ja sitä paitsi mun kitara toimii patterilla.Siinä on aktiivihässäkkä piirilevyllä ja vaatii siis 9v patterin.

Mikkejä piisaa maailmalla ja noita patterihässäköitä myös. Kaikki on hyviä kun vain tiedät mitä haet. Englantilainen Robin Bibi soitti kitaralla ihan mitä vaan kunnon tilusta juurevaan bluesiin sekä Hendrixtyyliin että Stevie Ray Vaughan osastoon, kitara oli jokin mexixo strato. Sälli yllätti tuolla kamppeella myös rankemmankin tyylisen musiikin ja todella kympillä. Minusta kitara oli tosi huono enkä saanut mitään siittä irti, mutta äijä tietää tasan tarkkaan mitä haluaa tuoda kitarasta ulos, eikä siinä vaikuta mikkien merkit vaan sielu soittoon ja luja usko siihen mitä tekee.
Hyviä mikkitietoja saat ainakin: kotimaisestaMikkiHousesta, http://www.mikkihouse.com kysele sähköpostilta noista. Sain mukavat straton mikit sieltä ja just semmoset mitä halusín.

Niin piti vielä lisätä että
http://www.mikkihouse.com/ rakentajat tekivät minulle testattavaksi tosi tehokkaan ja häijyluontoisen stratosatsin. Sanon suoraan että potkua on, em. tyypit osaavat asiansa ja ovat kotimaista tuotantoa.

Asiaa sivuten:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=114448

Mä kävin Jucciz tsekkamassa ne sun pari vääntöö noista muista threadeista.. Jotain blues-jamittelua ainakin.... Ihan menevää blüüssia mutta epäilenpä... että meillä saattaa tuo soundimaku hieman poiketa toisistaan.

Mä luin että "Bensaa Kjukalle". Juu saa antaa vaikken autoa omistakaan.

No niin arvon kitaristiveljet ja -sisaret. Mikä saa ihmisen valitsemaan tietyn mikkimerkin ja pitäytymään siinä puolustaen omaa näkemystään ja suostumatta edes järkevästi kekustelemaan vaihtoehdoista? Miksi EMG:n aktiivit ovat parempia kuin kaikki muut? Miksi Duncaneista ei muka lähde "kunnon mättösoundia"? Mikä siinä Dimarzion EVO:ssa on niin kaunista ja komiaa?
Provosoitukaa arvoisat veljet ja sisaret!
 
P.S. Ainoastaan täys ääliö voi olla sitä mieltä että kitara vaatii toimiakseen patterit..
mulla on dimarziota, duncania, lindyfralinia ja fenderiä, kaikista löytyy hyvää, mutta ehkä vähän arvostettu ja todella laadukas on shadow. mulla on niitä 3 erilaista, joista sh-662 (dual rail, singlecoil sized, 4-wire, n. 42€) on sellainen humbukkeri että tykkään todella paljon.
hyväkin kitara on aika persoonaton vakiomikeillä. esim. stratocasterin normimikit ei kaikille käy kun ne on niin tavikset soundillisesti. toisaalta soitan sähkökitaroitani lähes aina ilman vahvistinta, joten ei sillä niin väliä pitäisi olla.

Itse olen soitellut vaikka millä mikeillä ja kyllä niistä aika monista olen saanut kivoja soundeja irti. Läpi on koluttu Duncaneita, DiMarzioita, Bill Lawrencea ja EMG:n aktiiveja. Aika kuumia mikkejä on yleensä olleet, sillä niistä olen mieleisimmät soundit löytänyt.
 
EMG:t on hyviä mikkejä (-81, -85 ja -89 testattu), vaikka ne nyt sen patterin vaihdon aika ajoin vaativatkin. Jos kuitenkin tavoitteena on pehmeä soundi, niin näitä en kitaraan laittaisi. Heviin sopii mahtavasti.
 
Duncanilta löytyy hyviä mikkejä myös monta. Jazz ja JB on oikeasti hyvä yhdistelmä esim Lessuun. Soundeja lähtee laidasta laitaan. Duncan distortionkin oli joskus, mutta siitä en paljoa muista. Hyvä kai sekin oli. Alnico II prot olivat myös kivat Lessussa, mutteivät kovin kuumat, joten hevimpään matskuun sellaista riittävää potkua ei löydy, rokkiin mitä mainioimmat mikit.
 
DiMarziolta on myös tullut testattua useita malleja, esim: PAF Pro, Steve´s Special, HS-3, YJM, Evolution, Air Norton... Kaikki ovat olleet hyviä, erilaisia vain. Evolution on kyllä taas suunnitelmissa, sillä rokki ja hevitouhuihin se on todellakin ihan sanperin kova mikki. Volumenamiskaa pyörittelemällä putkivahvarista saa irti monenmoista soundia.
 
Siinäpä muutama esimerkki. Pointtina tässä on se, että aina voi ehdotuksia antaa, jos joku kyselee mikä mikki on hyvä, mutta eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla. Katalogi käteen ja sieltä kuvauksia lukemaan. Ostaa sitten sen, joka voisi kuvauksen perusteella sopia omaan käyttöön. Jos ei pidä tai kyllästyy, niin laittaa vanhat myyntiin ja kokeilee jotain toista mallia. Optimaalinen tilannehan olisi se, että olisi muutama JEM ja LP eri mikeillä, niin voisi vaan vaihdella mieleistä fiiliksen mukaan.
 
t: Aina Arpova

Itse tykkään Seymour Duncanin JB/('59 tai jazz) setistä. Mielestäni se on hyvä kompromissi heviä ja rokkia soittavalle. Sillä saa ihan hyvät saundit kun en megadethiä tai panteraa rankempaa soita(voiko olla rankempaa;).

Duncanin JB on oma suosikki sillä se on sopivan tehokas ja kuitenkin pehmeäsoundinen passiivimikki ja sopii hyvin mahonkirunkoisiin kepukoihin.
 
Dimarzion Evolution oli joskus käytössä ja sen hyvänä puolena oli taas erinomainen erottelevuus mutta muuten oli ehkä liian kireäsoundinen meikäläisen makuun.
 
EMG:n aktiiveista ei ole niin paljoa kokemuksia mutta sen verran on tullut niitäkin tyypitettyä että raskaammassa sahauksessa teho ja tiukkuus purevat vallan mainiosti. Kylmän soundinsa takia en pidä aktiivimikkien soundista kun ne ovat kaulamikkeinä. Ehkäpä juuri siksi ei ole tullut vielä aktiivein varustettua soittopeliä koskaan harkittua.
 
Toisaalta jos kitaraan virittäisi tallaan EMG:n aktiivimikin ja kaulaan passiivimikin saisi vähän best of both worlds ratkaisun:
 

EMGINC.COM:
 
Can I mix EMG's with passive pickups?
 
It is possible to mix EMG's with passive pickups. There are three possible wiring configurations; one is better than the other two.
 
Use the high impedance (250K-500K) volume and tone controls. The problem is that the high impedance controls act more like a switch to the EMG's. The passive pickups, however, will work fine. If you have a guitar with two pickups and two volume pots, with a three-way switch, there is another alternative. Use the 25K pots for the EMG, and the 250K pots for the passive pickup. This way you can use one or the other with no adverse affects, but with the switch in the middle position the passive pickup will have reduced gain and response.
 
Use the low-impedance (25K) volume and tone controls provided with the EMG's. The problem here is that the passive pickups will suffer a reduction in gain and loss of high-frequency response.
 
This is the best alternative. Install an EMG-PA-2 on the passive pickups. There are two benefits to doing this. With the trimpot on the PA-2, you can adjust the gain of the passive pickups to match the EMG's. The PA-2 acts as an impedance matching device so you can use the low-impedance EMG controls (25K) without affecting the tone of the passive pickups. You will also be able to use other EMG accessory circuits such as the SPC, RPC, EXB, EXG, etc. For this application, we recommend ordering the PA-2 without the switch for easy installation on the inside of a guitar.

Ehdottomasti lempimikki on ollut SH-6 eli Distortion
 
oon harkinnu ko. mikkiä kaula *gasp* mikiks. Toimiiko siinä käytössä paremmin/huonommin ku duncanin Jazz? Hakusessa tommonen pehmee ja laulavainen särösoundi. Jazz on tällä hetkellä, mutta testimielessä vois yhteen skebaan ton distortioninkin laittaa.