Kitarat: kitarakamat ›

Heh... joo... nää on kieltämättä näitä ikuisuustaisteluita... :) "Mun styrkkari on parempi ku sun!11!1!11"
 
Mistä lähtien monipuolisuus on tarkoittanut sitä, että samassa vahvistimessa pitäisi olla kymmenen täysin erilaista soundia? Minä kun olen käsittänyt monipuolisuuden enemmänkin siten, että vahvistimella pystyy soittamaan monia erilaisia musiikkityylejä ilman suurempia hankaluuksia. Ja siihen esim. Screamer toimii varsin hienosti, vaikka sen ominaissoundi paistaakin läpi soitossa (samoin suunnilleen kaikkien muidenkin styrkkarien, niin Marsujen, Orangen, Fenkkujen, jokumuumikä, kanada...). Eri asia on jos kitara tai vahvistin on tehty siten, ettei siitä esim. saa millään irti oikein muuta kuin sirkeliheviä tai vaihtoehtoisesti sitä bluesvaikerrusta. Monipuolisuutta voisi melkeinpä kuvata sanalla "asiallinen kompromissi." Ei täydellinen joka asiassa, mutta riittävän hyvä suurimmalle osalle. Jos taas haluaa olla oikein puristi ja dissata kaikkia hevimiehiä True Kitaristin(tm) vimmalla, niin sitten vain hommaa jotain muuta. Mutta esim. Screamerin dissaus pelkästään siksi, että sen soundimaailma sopii hyvin myös siihen hevanderiin olematta kuitenkaan puhdasverinen hevistyrkkari on mielestäni lähinnä lapsellista. Samoin kuin se, että joku hevimies dissaisi niitä Oikeiden Soittajien Fendereitä vain siksi ettei niistä löydy itselle "sitä juttua."
 
Mutta kun ei, sen pitää aina olla "w*ttu paras!" ennen kuin puristeille kelpaa. Ja siihenhän on vain yksi vaihtoehto: hommata 20 vahvistinta ja 40 erilaista kitaraa, parhaista vuosikerroista. Kompromissejahan ei itseäänkunnioittava suurpuritaani voi hyväksyä... :)