Harvestman 06.01.2006 20:29:40 (muokattu 06.01.2006 20:32:32) | |
---|
Elikkäs. Itse en (onneksi) omaa tätä kykyä. Koska olen käsittänyt että jos omaa ko. kyvyn, niin musiikki joka ei ole tarkassa vireessä esim. A sävel ei ole 440hz vaan vaikkapa 430 hz(ja muut {esim kitaran kielien sävelet} ovat viritetty sen mukaan), kuulostaa epävireiseltä. Näin ollen musiikin jota kuuntelee täytyisi aina olla puhtaassa vireessä (en tiedä kuinka monen hertsin heitto vaaditaan ennenkuin korva epävireisyyden erottaa. Vai onko asia kenties yksilöllinen.) Otetaan vaikka esimerkiksi Metallican Ride the lightning joka on standard E vireessä muttei puhtaassa sellaisessa. Niin kuulostaako henkilölle jolla on absoluuttinen sävelkorva tämä albumi kamalalle vai meneekö se siinä kuin tarkan vireen omaava musiikki. E. Typo. Näyttipä epäselvältä tuo teksti. Toivottavasti ymmärrätte. Non est ad astra mollis e terris via. |
Milkop 06.01.2006 20:53:55 | |
---|
Käsittääkseni jopa puolen hertzin ero riittää, että sen huomaa. Voi olla jopa pienempi. Se onko kyseessä kirous vai lahja, lienee henkilökohtaista. |
Brian May jr. 06.01.2006 21:03:03 | |
---|
Mä luultavasti pitäisin sitä loppupeleissä enemmänkin lahjana kuin kirouksena :P |
sellisti 06.01.2006 21:43:06 (muokattu 06.01.2006 21:43:38) | |
---|
En itsekään omaa absoluuttista sävelkorvaa, mutta sellaisilta henkilöiltä jotka omaavat olen kuullut että se häiritsee esim. transponointia melkoisesti. Eli että pitäis soittaa/laulaa joku pätkä eri sävellajissa kuin mitä nuotissa lukee. Olet laulavinas g:tä, mutta korva sanoo että se on e. Sibeliuksellahan oli aikanaan melkoinen kriisi, kun hänelle kehittyi absoluuttinen sävelkorva kotipianolla soitellessa, ja sitten kun hän lähti ammattiopintoihin niin kävi ilmi, että se kotipiano olikin ollut puoli sävelaskelta liian matalassa vireessä. Ei varmaan ollut helppoa tottua kovin nopeasti kokonaan uuteen "sisäiseen vireeseen". Totta kai siitä hyötyä on tarkkaa korvaa vaativissa jutuissa, mutta varmaan yhtä hyödyllinen on ns. tarkka relatiivinen sävelkorva. Eli että ei välttämättä tunnista yksittäisiä säveliä mutta kuulee helposti ja tarkasti soinnut, intervallit ym. Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam |
Jotain tarpeeks vaikeaa kun alkaa opetella korvakuulolta niin kovasti toivois tuota absoluuttista sävelkorvaa. Itse kyllä pitäisin tuota kykyä lahjana. Osaako kukaan nimetä ketään (tunnettuja) soittajia/artisteja jolta tuo kyky löytyisi? E: Näköjään Sibelius jo sanottu. Huumorilla vaan ja uutta paskaa housuun. |
Sergei Fallinen 06.01.2006 21:45:55 (muokattu 06.01.2006 21:46:24) | |
---|
Osaako kukaan nimetä ketään (tunnettuja) soittajia/artisteja jolta tuo kyky löytyisi?
Julie Andrews Lera Auerbach Johann Sebastian Bach Béla Bartók Ludwig van Beethoven Leonard Bernstein Michelle Branch Bumblefoot Mariah Carey Frédéric Chopin Nat King Cole Bing Crosby Chevy Chase Miles Davis Mia Farrow Charly García Glenn Gould George Frideric Handel Jascha Heifetz Jimi Hendrix Erich Wolfgang Korngold Phil Lesh Yo-Yo Ma Yngwie Malmsteen Spike Milligan Wolfgang Amadeus Mozart Jay Nordlinger Niccolò Paganini Charlie Parker André Previn Nikolai Rimsky-Korsakov Camille Saint-Saëns Yair Shachak Arnold Schönberg Paul Shaffer Frank Sinatra Phil Spector Barbra Streisand Brian Wilson Yanni E: Lähteenä wikipedia |
baron 06.01.2006 21:52:49 | |
---|
Sinä aikana kun tietoa on, on A:n vire vaihdellut jossain 380 ja 520 välillä (en muista ihan tarkkaan, netistä löytyy tieto) Vaikka rokkigenressä käytetään virettä A 440, niin monissa puhallinorkestereissa, sinfoniaorkestereissa, kamariorkestereissa käytetään virettä 442-445 eli: Se 440 Hz on ihmisen keksimä sopimus sadan vuoden takaa ja rokkarit perinteille uskollisena käyttävät sitä, mutta edistyneempi musiikki on jo siitä luopunut. My name is Baron, Sir Baron. |
Shitmanek 06.01.2006 21:59:15 | |
---|
Isällä on tuollainen, eikä se häntä ole liiemmin kai haitannut. Tosin aina kun katsoo jotain konserttia telkkarista löytää kaikki virheet ja epävireet heti :) Yarr! Seuraavaksi haluat varmaan yhden Rieseneistäni...? |
Notefix 06.01.2006 22:00:04 (muokattu 06.01.2006 22:18:57) | |
---|
Niin kuulostaako henkilölle jolla on absoluuttinen sävelkorva tämä albumi kamalalle vai meneekö se siinä kuin tarkan vireen omaava musiikki. Ei sillä sinänsä ole väliä. A on edelleen A, oli se sitten 440 tai vaikkapa 442. Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" |
Janus 06.01.2006 22:12:47 | |
---|
En itsekään omaa absoluuttista sävelkorvaa, mutta sellaisilta henkilöiltä jotka omaavat olen kuullut että se häiritsee esim. transponointia melkoisesti. Eli että pitäis soittaa/laulaa joku pätkä eri sävellajissa kuin mitä nuotissa lukee. Olet laulavinas g:tä, mutta korva sanoo että se on e. Ei tarvita välttämättä edes absoluuttista sävelkorvaa, että tuo häiritsisi... itsellä ei ole absoluuttista, mutta vuosien mittaan on kehittynyt ainakin jonkunlainen relatiivinen sävelkorva. Joitakin solfatehtäviä tehdessä huomaa nimittäin, että esim. laulaessa kvartilla nostettu melodia on paljon hankalampi laulaa, kun nuottikuvassa se on paljon matalampi ja sen tiedostaa, vaikkei tarkkoja säveliä tiedäkään. Samaten, jos kitarabändi vetää Eb- tai D-vireessä, ja koskettimet on kommunikoinnin helpottamiseksi transponoitu myös ½ tai 1 sävelaskeleen, soitto kuulostaa luonnottomalta, koska normaaliin A=440-vireeseen on tottunut ja "ehdollistunut". |
Turder 06.01.2006 22:15:48 | |
---|
Voiko tälläisen kehittää? Vai tuleeko sen geeneissä? Monesti näkee mainoksia harjoitusohjelmista ym. absoluuttisen sävelkorvan kehittämiseen. Onkos Mnetissä tämän omaavia? Laittakaapa omia kokemuksia ym. mietteitä. There is no sound like the one of a good acoustic guitar. |
sellisti 06.01.2006 22:26:26 | |
---|
Ei tarvita välttämättä edes absoluuttista sävelkorvaa, että tuo häiritsisi... itsellä ei ole absoluuttista, mutta vuosien mittaan on kehittynyt ainakin jonkunlainen relatiivinen sävelkorva. Joitakin solfatehtäviä tehdessä huomaa nimittäin, että esim. laulaessa kvartilla nostettu melodia on paljon hankalampi laulaa, kun nuottikuvassa se on paljon matalampi ja sen tiedostaa, vaikkei tarkkoja säveliä tiedäkään. Samaten, jos kitarabändi vetää Eb- tai D-vireessä, ja koskettimet on kommunikoinnin helpottamiseksi transponoitu myös ½ tai 1 sävelaskeleen, soitto kuulostaa luonnottomalta, koska normaaliin A=440-vireeseen on tottunut ja "ehdollistunut". Joo no toi on kyllä ihan totta. On sen itsekin huomannut vaikkei sitä absoluuttista korvaa olekaan. Tarkka relatiivinen voi sekin huomata tollaset pienet erot. Mutta voisin kuvitella että absoluuttisen omaavalla se on vielä hankalampaa. Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam |
baron 06.01.2006 22:33:29 | |
---|
Voiko tälläisen kehittää? Vai tuleeko sen geeneissä? Monesti näkee mainoksia harjoitusohjelmista ym. absoluuttisen sävelkorvan kehittämiseen. Onkos Mnetissä tämän omaavia? Laittakaapa omia kokemuksia ym. mietteitä. Kyllä absoluuttinen sävelkorva on "sisäänrakennettu" ominaisuus, mutta relatiivista voi ja kannattaa kehittää. My name is Baron, Sir Baron. |
sellisti 06.01.2006 22:34:59 | |
---|
Kyllä absoluuttinen sävelkorva on "sisäänrakennettu" ominaisuus, mutta relatiivista voi ja kannattaa kehittää. Ymmärtääkseni absoluuttistakin voi jotenkin itselleen harjoittelemalla kehittää, mutta kai se on vahvin niillä joilla se tulee ikään kuin luonnostaan. Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam |
baron 06.01.2006 22:39:36 | |
---|
Ymmärtääkseni absoluuttistakin voi jotenkin itselleen harjoittelemalla kehittää, mutta kai se on vahvin niillä joilla se tulee ikään kuin luonnostaan. Ehkä sulla on parempaa tietoa, mutta ainakin jonkun jenkkitutkimuksen luin, jonka mukaan se on jotenkin periytyvä ominaisuus. Ehkä hyvän relatiivisen saa treenaamalla absoluuttiseksi???? My name is Baron, Sir Baron. |
Sergei Fallinen 06.01.2006 22:51:09 | |
---|
Ehkä sulla on parempaa tietoa, mutta ainakin jonkun jenkkitutkimuksen luin, jonka mukaan se on jotenkin periytyvä ominaisuus. Ehkä hyvän relatiivisen saa treenaamalla absoluuttiseksi???? Minä olen ainakin jostain lukenut/kuullut, että jonkinlaisilla pitkäaikaisilla meditaatioharjoituksilla abs. sävelkorva olisi mahdollista kehittää itselleen. Olisiko niitä asioita mille ei ole mitään tieteellistä perustetta, mutta silti aina joku siinä onnistuu? |
sellisti 06.01.2006 23:41:33 (muokattu 06.01.2006 23:42:02) | |
---|
Ehkä sulla on parempaa tietoa, mutta ainakin jonkun jenkkitutkimuksen luin, jonka mukaan se on jotenkin periytyvä ominaisuus. Ehkä hyvän relatiivisen saa treenaamalla absoluuttiseksi???? Periytyvä on aika voimakas ilmaus, koska ei kahden asoluuttisen korvan omaavan ihmisen lapselle välttämättä tule sitä, ja toisaalta tunnen tyypin jolla on erittäin tarkka absoluuttinen korva eikä hänen kummallakaan vanhemmalla ole sitä. Mutta onhan sille hyvät edellytykset kehittyä jos vanhemmat ovat musikaalisia ja lapsi kuulee ja harrastaa kotona pienestä asti musiikkia. Relatiivinen ja absoluuttinen korva ovat vähän eri asioita enkä tiedä, voiko toista "treenata" toiseksi... on kai se mahdollista. Eri asioita siis sikäli, että jos relatiivisen korvan omaava kuulee esim. ylöspäisen sävelkulun a-e, niin se kuulee ensin että siinä oli kvintti ja tietää siitä että jälkimmäinen sävel on e. Kun taas absoluuttinen sävelkorva erottaa ensin, että jälkimmäinen sävel on e, ja tietää siitä laskea, että intervalli oli kvintti. Tuo on tietysti vain yleistys, eivät ne ole mitenkään toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Itse olen pärjännyt aina erittäin hyvin tarkalla relatiivisella korvalla, enkä ole koskaan haikaillut absoluuttisen perään. Musiikki ei ole se mikä soi. Musiikki on sitä miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi. -Leif Segerstam |
Ankh 07.01.2006 00:58:11 | |
---|
Mulla on absoluuttinen sävelkorva, ollut jo lapsesta asti. Kuorossa opettajat aina valitteli jos laulettiin eri sävellajista ku nuotis oli. Jos katoin nuottia niin menin ihan sekaisin eikä laulusta tullut mitään. Päässä soi eri asia ja sillo ei mistää tuu mitään. Opin kaikki biisitkin lapsena korvakuulolta ja myöhemmin ku piti oikeasti harjoitella niin pääsin vähemmällä kuuntelemalla kun muut soittivat. Jos kuulen kappaleen niin tiedän koko ajan mikä sointukäännös se oli ja käteni menevät pianonkoskettimelle päässäni. "Tunnen" kehossani soinnut ja päässäni soi keski C. Ja se on aina oikea. Joskus mietin et mihin pystyisinkään jos kehittäisin korvaani tietoisesti, tulisin varmaan hulluksi. En osaa selittää. Jotenkin koen musiikin niin lähellä että se vaikuttaa muhun jotenkin niin sisältäpäin, et...äh. Kyl joku tietää mitä tarkoitan. Absoluuttista sävelrakkautta :) En ole koskaan ollut tyranni teoriatunneilla, vaikka opettajat ovatkin (kielloistani huolimatta) jankuttaneet muille et kuinka lahjakas olen. Opettajien on tarvinnut myös näyttää se muille esim. aina kysymällä jonkun konserton jälkeen että "missä sävellajissa kyseinen teos oli"? Ja sitten kun vastaan oikein niin kaikki muut katsovat mua pitkään, et pirun leso lehmä :).. Tällainen sai mut vihaa teoriaopettajia yli kaiken. Nyt kun opiskelen uudes koulus ni en ole maininnut korvastani kellekään opettajalle, ihmetelly vaan et "mikä se absoluuttinen korva on, HÄ?" ...tälläst tavallista salaelämää minä ainakin vietän. |
Mr.Babbit 07.01.2006 01:15:24 | |
---|
yksi kaveri joskus valitti, kuinka kamalaa on kuunnella radioa, eli taitaa se olla aika kirous, ellei osaa sulkea korviaan taustahälinältä ja musiikilta.. mä viritän kitaran lähes aina puoli sävelaskelta liian matalalle kuulomuistilla pelattaessa.. kumma vaiva. |
cnr 07.01.2006 01:21:02 (muokattu 07.01.2006 01:23:21) | |
---|
Lähettää vain n.50 merkkiä - ei kirjoitusta. |