Laulaminen ›

Noh ei se pahaakan ole minulle tehnyt vaikka hallitsen tekniikaa vain heikosti.
Tosin lämmitelyn jälkeen tuntuu olevan helpompaa hallita myös palleaa ...kummallista.
Minä siis korisen , öirisen , vingun ja muutenkin oudosti äänähtelen :)

Noh ei se pahaakan ole minulle tehnyt vaikka hallitsen tekniikaa vain heikosti.
Tosin lämmitelyn jälkeen tuntuu olevan helpompaa hallita myös palleaa ...kummallista.
Minä siis korisen , öirisen , vingun ja muutenkin oudosti äänähtelen :)
 
Mutta mitä siitä niinkuin hyötyy? Saako siitä kenties vahvemman äänen?

Mutta mitä siitä niinkuin hyötyy? Saako siitä kenties vahvemman äänen?

Noh pystyy käytään happivarastonsa paremmin. Rääkäseen vaikka todella pitkään. Sitten täytään nopeesti keuhkot ja jatkaan siitä etiäpäin.
Elikkäs se mahdollistaa keuhkojen melkein täydellisen hallinnan.
Jos nyt alkais hahmottuun missä hyödyt ?

Noh pystyy käytään happivarastonsa paremmin. Rääkäseen vaikka todella pitkään. Sitten täytään nopeesti keuhkot ja jatkaan siitä etiäpäin.
Elikkäs se mahdollistaa keuhkojen melkein täydellisen hallinnan.
Jos nyt alkais hahmottuun missä hyödyt ?
 
Jep kiitoksia. Plussan sait.

Mitä hyötyä?
TUKI.
 
Eli ääneen tulee voimakkuutta, samoin happivarasto laajenee ja vibraattoa alkaa tulla kehiin, kun tarpeaksi treenaat.

Marjut Hannula, joka opettaa Sibiksessa klassista laulua, sanoi, että kukaan ihminen ei laula palleasta, eikä kukaan ihminen ei tarvitse mitään "tukea" laulaessaan eikä ääntä sijoiteta mihinkään. Myöskään peräsuolesta asti ei lauleta.
 
Tämä Hannula on ainoa klasarimaikka, jonka opit minä voin hyväksyä. Hannula sanoi, että kun aletaan laulaa, vedetään nenän kautta ilmaa - kuin ruusun tuoksua - kevyesti keuhkoihin (ei sinne reikään asti eikä tehdä itsestä mitään ilmapatsasta), avataan suu ja aletaan laulaa.
 
Mä en koskaan ole ymmärtänyt noita tukia, pallealauluja, äänen sijoittamisia ja muita hölmöyksiä.
Pitää keskittyä siihen, mitä tekee, laulaa paljon, ajatella mitä laulaa ja sitten vielä laulaa paljon. Ja kaiken tämän lisäksi on tietysti hyvä, jos laulaa paljon.
 
Jos rock-laulaja pystyy vetäsemään vuoden ajan keikan kolmena iltana viikossa kapakassa röökinsavussa, eikä siltä ääni katoa, niin eipä se voi kauhean väärällä tekniikalla laulaa.
 
Mä laulan paljon, enkä koskaan ajattele noita laulamisen klasarikliseitä.
Tässäkin asiassa pitää käyttää omaa järkeä. Jos tuntuu hyvältä laulaa näin tai noin, niin silloin pitää laulaa niin. Se on silloin oikea tapa. Jos laulaminen ei satu eikä ääni lähde pitempiaikaisenkaan laulamisen jälkeen, silloin varmasti laulaa ihan oikein.
Oikotietä hyvään ja toimivaan laulusaundiin ei ole: pitää laulaa paljon. Eikä noilla klasariopeillakaan mitään pikavoittoja kerätä.
Laulajan instrumentti kun vaatii sitä käyttämistä.

No enpä tiedä, omalla tavalla asiaa, mitä sanot. Kuitenkin tuntuu, että juuri noista pallea, yms. vinkeistä on ollut itselle hyötyä todella paljon. Pääsen nykyään korkeammalle kuin ennen, kun vain jaksan avata ääneni. Lisäksi tuntuu, että laulusaundi on kehittynyt tosi paljon. Nyt vain pitäisi vielä päästä nauhoittamaan. Tuntuu, että on helpompi laulaa, nyt kun on vetänyt noita tekniikkaharjoituksia.

Marjut Hannula, joka opettaa Sibiksessa klassista laulua, sanoi, että kukaan ihminen ei laula palleasta, eikä kukaan ihminen ei tarvitse mitään "tukea" laulaessaan eikä ääntä sijoiteta mihinkään. Myöskään peräsuolesta asti ei lauleta.
 
Tämä Hannula on ainoa klasarimaikka, jonka opit minä voin hyväksyä.
 
Jos arvaan, hyväksyt ne siksi koska itse olit jo ennen niistä kuulemista suht' samaa mieltä.
 
Hannula sanoi, että kun aletaan laulaa, vedetään nenän kautta ilmaa - kuin ruusun tuoksua - kevyesti keuhkoihin (ei sinne reikään asti eikä tehdä itsestä mitään ilmapatsasta), avataan suu ja aletaan laulaa.
 
Laulunopetuksessa käytetyt termit ovat hiukan hankalia, koska pieteettisesti tulkittuna ne eivät ole järkeviä toteuttaa. Niillä pyritään vain tuomaan mielikuvia, joiden kautta pystyy treenaamaan hyödyllisiä, lihasmuistiin tallennettavia asioita.
 
Mä en koskaan ole ymmärtänyt noita tukia, pallealauluja, äänen sijoittamisia ja muita hölmöyksiä.
Pitää keskittyä siihen, mitä tekee, laulaa paljon, ajatella mitä laulaa ja sitten vielä laulaa paljon. Ja kaiken tämän lisäksi on tietysti hyvä, jos laulaa paljon.
 
"Äänenmuodostus" on sanana itsellenikin aika kiroamista. Enemmänkin kyse on virheiden poistamisesta ja luonnollisuuden hakemisesta. Klassisella puolella ääntä ei pitäisi muokata kuin korkeintaan teatraalisista ja tulkinnallisista syistä, peruslaulaminen olisi pidettävä niin luonnollisena kuin mahdollista.
 
Jos rock-laulaja pystyy vetäsemään vuoden ajan keikan kolmena iltana viikossa kapakassa röökinsavussa, eikä siltä ääni katoa, niin eipä se voi kauhean väärällä tekniikalla laulaa.
 
Toisaalta totta. Kevyenmusiikin ja rockin lauluvaatimukset ovat monilla tavoin erilaiset, haetaan enemmän persoonallisuutta kuin puhdasta luonnollisuutta.
 
Mä laulan paljon, enkä koskaan ajattele noita laulamisen klasarikliseitä.
Tässäkin asiassa pitää käyttää omaa järkeä. Jos tuntuu hyvältä laulaa näin tai noin, niin silloin pitää laulaa niin. Se on silloin oikea tapa. Jos laulaminen ei satu eikä ääni lähde pitempiaikaisenkaan laulamisen jälkeen, silloin varmasti laulaa ihan oikein.
Oikotietä hyvään ja toimivaan laulusaundiin ei ole: pitää laulaa paljon. Eikä noilla klasariopeillakaan mitään pikavoittoja kerätä.
Laulajan instrumentti kun vaatii sitä käyttämistä.
 
Klassisessa, kuten monessa muussakin asiassa, on toki ne kliseet joista puhutaan turhankin oikeaoppisuus -pohjalta. Joku laulunopettaja saattaa havaita pystyvänsä hyvään tulokseen toista kautta, mutta lopputuloshan on juuri se ratkaiseva. Jos kuulostaa hyvältä, ääni säilyy ja kestää, mikäpä siinä. Treeniä todellakin vaaditaan, oikotietä ei ole. Ja säännölisyys on a ja o äänen kunnon kannalta.

- - laulaa paljon, ajatella mitä laulaa ja sitten vielä laulaa paljon. Ja kaiken tämän lisäksi on tietysti hyvä, jos laulaa paljon.
- -
Tässäkin asiassa pitää käyttää omaa järkeä. Jos tuntuu hyvältä laulaa näin tai noin, niin silloin pitää laulaa niin. Se on silloin oikea tapa. Jos laulaminen ei satu eikä ääni lähde pitempiaikaisenkaan laulamisen jälkeen, silloin varmasti laulaa ihan oikein.- -
 
Itse olen laulu uralla vielä aika alussa, mutta paljon tuon paremmin en olisi omiakaan havaintojani osannut tiivistää. Opetuksen hyötyä en kiistä, mutta itse ainakin haluan mielummin kehittää "omien" persoonallisten tekniikoiden yhdistelmän.

Itse olen laulu uralla vielä aika alussa, mutta paljon tuon paremmin en olisi omiakaan havaintojani osannut tiivistää. Opetuksen hyötyä en kiistä, mutta itse ainakin haluan mielummin kehittää "omien" persoonallisten tekniikoiden yhdistelmän. Olen täysin samalla linjalla. Olen laulanut parissa bändissä ja vaikka en ole käynyt laulutunneilla ja tekniikkani on kotikutoinen, ääneni on silti kehittynyt huomattavasti parissa vuodessa. Laulamalla oppii.

Minulla ei ole pahemmin tekniikkaa, sen kuulee äänestäkin. ainoastaan palleasta tai mistälie tulee ääni kun joikaan oo:ta, silloin tulee aivan älyttömän kovaa verrattuna muuhun. myöskin juurikin tätä oota sisältävää pystyy venyttämään pitemmäksi kuin esim. iitä... palleaa olen koittanut saada mukaan, mutta ei oikein tunnu löytyvän, paskat vaan meinaa turahtaa housuun kun puristaa alavatsaa :D