Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Holtiton! Olet ÄIJÄ!:)
 
Heh! :D Tuppaan olemaan vain melkoisen suulas hölöttäjä keskustelulauoilla. Vaan suotta en höläjäkään: minulla on aina asiaakin paljolti siin' taustalla. Ja kun perinteistä puhutaan, niin sitähän riittää! :)
 
Aiheeseen palatakseni.. Tässä upeaa ajassaan elävää nykykansanmusiikkia, tuttu joillekuille Suomen euroviisukarsinnoistakin:
 
Wäinötär: http://www.wainotar.com

Uusi demo on hemmetin kova. Eikä mukana ole edes kaveripisteitä. AIkaisemmat tuotokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä, mutta uusin demo rokkaa. Vielä kun pojat saisi sen uudelleen miksattua.
 
Miksattu on. Jumaliste, kohta jos iskisi vaikka sampleria tuonne mikserin puolelle. Imho aika näpsäkkä demo. Ei kaveripisteitä tässäkään.
Jäsenpisteitä.
 
Käykää ihmeessä tsekkailemassa vaikkei nyt ihan folk- tai kansanperinnemusiikkia olekkaan. Mikserissä ladattavissa Pohjoinen Mahti - biisi - raakamiksattu, mutta silti biisi :)
www.mikseri.net/kmd

Kyllä tuon genren hengissä pysyminen lepää hyvin pitkälti Jari Mäenpään ja hänen tuotostensa harteilla, ainakin näin Suomen mittakaavassa. Ensiferumia ja Wintersunia lukuun ottamatta tämän genren edustajat ovat yleensä täyttä sontaa.

Sanottakoon tähän väliin että mielestäni Henri Sorvalia on ennemminkin kiittäminen suomen folkmetalligenren (käytetään nyt tätä sanaa) paisumisesta nykyisiin mittasuhteisiin. Moonsoorow ja Finntroll ovat kuitenkin sen luokan uranuurtajia ja paljon vanhempia sekä tuotteliaampia kuin Ensiferum saatika Wintersun.
 
Mutta ota huomioon että Jari Mäenpää omaa sellaisen soittotaidon mistä Sorvalin pojat ym. edellämainitut voivat vain haaveilla. Ja laatu korvaa määrän. Sitä paitsi Moonsorrown jopa yli kymmenminuuttiset biisit ovat niin kyllästyttäviä ettei niitä viitsi edes vaivautua kuuntelemaan loppuun, samaa riffiä veivataan minuuttikaupalla. Ja Finntroll on nykyisin myös aivan kuraa Katlan ja Somniumin poistuttua bändistä.

Mutta ota huomioon että Jari Mäenpää omaa sellaisen soittotaidon mistä Sorvalin pojat ym. edellämainitut voivat vain haaveilla. Ja laatu korvaa määrän.
 
Otetaanpa huomioon, että Sorvali ym. kumppanit soittavat juuri niin hyvin kun tämänkaltaiseen musiikkiin vaaditaan. Ja mäenpäästä voidaan puhua tässäkin asiassa pelkästään Ensiferumin kautta, koska minä en ainakaan voi hyvällä omallatunnolla luokitella Wintersunia pakana- tai folk-metalliksi.
 
Sitä paitsi Moonsorrown jopa yli kymmenminuuttiset biisit ovat niin kyllästyttäviä ettei niitä viitsi edes vaivautua kuuntelemaan loppuun, samaa riffiä veivataan minuuttikaupalla. Ja Finntroll on nykyisin myös aivan kuraa Katlan ja Somniumin poistuttua bändistä.
 
Ja tämä on vain puhdas mielipidekysymys. Minä voin sanoa, että Moonsorrow:n yli 10minuuttiset kappaleet pitävät tätä skeneä yllä. Mutten sano. Alkumetreillä tässäkin genressä poljetaan, mutta hyvältä näyttää.

Älkää unohtako Shamania näistä uranuurtajista puhuttaessa.

Otetaanpa huomioon, että Sorvali ym. kumppanit soittavat juuri niin hyvin kun tämänkaltaiseen musiikkiin vaaditaan. Ja mäenpäästä voidaan puhua tässäkin asiassa pelkästään Ensiferumin kautta, koska minä en ainakaan voi hyvällä omallatunnolla luokitella Wintersunia pakana- tai folk-metalliksi.
 
No tästä voimme olla samaa mieltä että Wintersunia ei voi luokitella pakana- tai folkmetalliksi.

Mutta ota huomioon että Jari Mäenpää omaa sellaisen soittotaidon mistä Sorvalin pojat ym. edellämainitut voivat vain haaveilla. Ja laatu korvaa määrän. Sitä paitsi Moonsorrown jopa yli kymmenminuuttiset biisit ovat niin kyllästyttäviä ettei niitä viitsi edes vaivautua kuuntelemaan loppuun, samaa riffiä veivataan minuuttikaupalla. Ja Finntroll on nykyisin myös aivan kuraa Katlan ja Somniumin poistuttua bändistä.
 
Tietääkseni folk- tai pakanametallissa ei edellytetä mitään virtuoosimaisia soittotaitoja. Ja kyllä Henu ihan mukavasti sitä pianoa pimputtelee vaikkei itsetarkoituksella tiluttelekaan - ja tämän lisäksi mies vielä soittaa kitaraa vaadittavalla ammattitaidolla!
 
Niinkuin yllä mainittu Wintersun ei ole niin folk- kuin pakanametalliakaan, ja Ensiferumkin on kovin massavaikutteista pakana meininkiä jossa paikotellen ainoat kansanperinteet ovat biisien nimet ja kantele introt. Ite diggailen kyllä molempia bändejä paljon ja Mäenpää on yksi lempikitaristeistani/-biisintekijöistäni, mutta valittevasti mies ei kyllä ole suomen folkmetalliskenen suuri messias.

Meillä on Poropetran kanssa viimeisimmät äänittelyt alkamassa huomenissa, jolloin on tarkoite purkittaa toisen naislaulajamme kanssa viimeiset "värttinäkuorot", sekä omalta osaltani kurkkulaulua ja joikua vähän sinne sun tänne. Päätimme viime tipassa pudottaa yhden akustisen biisin pois odottamaan parempaa huomista. Debyytti MCD:seemme nähden luvassa on huomattavastikin rankempaa tavaraa: kantele soi hyvin myös särkijällä vahvistettuna, kuin myös akustisestikin. Sähkön ja akustisuuden suhde on Nykäsen Mattia lainatakseni noin fifti/siksti! :D Kappaleissa sähköt ovat - kuten puhuttu - siltilti tuomassa vain enemmän munaa itse menoon. Kaiken kaikkiaan olen ollut hemmetin tyytyväinen kaikkien soittajaimme aikaansaannoksiin, sekä suorituksiin.
 
Odotan suurella mielenkiinnolla Tarujen Saarta sähköisenä, sillä viimeisin Varjagikeikkanne oli todella kova. Tunnistin meiningissänne toteutuksellisesti nimittäin juurikin jotain samaa, mihin olen itsekin pyrkimässä Poropetran kera. Sähköisiä kansanlauluja! :)
 

 
Näinhän se menee. Perinne ei koskaan täysin kuole, vaan elää, muuttuu ajassansa, sekä välittyy eteenpäin. Haikailu ja surkuilu menneisyyteen on sinänsä romanttista, mutta lopulta turhaa, joten siksi sen perinteen MITÄ ON JÄLJELLÄ tuleekin elää ajassaan, sekä sopeutua - vain siten se menee eteenpäin. Olen oman aikani lapsi, enkä sille mitään voi - mutta juuri siksi minulle on luontevaa lisätä kansanmusiikin sekaan hieman sähköä, sekä muunkin maanpallomme musiikkikulttuurien vaikutteita. :)
 

 
Aivanpa näin myöskinsä. Itse olen kantelemiehiä, ja haluan tämän soittimen äänen ehdottomasti kuuluvan kaikessa mitä teen: se on ammoisin suomalainen kielisoitin, ja se tuo automaattisesti oman tunnelmansa heti kappaleeseen kuin kappaleeseen. Ja kun tämän ääni (siinä missä jouhikon, kampiliiran, säkkipillin ym. perinnesoitinten) liitetään nykyajan sähköön, elää perinne juurikin oikein ajassansa välittyen eteenpäin.
 

 
Kansanperinnettä ja metallia yhdistelevillä orkestereilla monasti kompastutaan juurikin siihen, että sitten lopulta sitä oikeaa perinnekulttuuria tunnetaankin todella vähän, jos ensinkään, ja tulos valitettavasti heijastelee sitä. Ja usein se on juurikin tätä rasittavaa syntikoilla toteutettua viikinki/peikko/keltti/ritari/Tolkien - osastoa, josta on jo aikamoinen klishee tullut. Mitenkään siis musiikkina/musiikintekijöinä tietenkään ketään tahi mitään missään nimessä kuunaan väheksymättä tahi mollaamatta: toki näinkin saa tehdä, ei siinä ole mitään väärin, mutta omalla kohdallani kyseistä osastoa on jo aikalailla liikaakin tullut vastaan, ja olen sille vankasti allergisoitunut.
 
Oma projektini syntyi alunalkaenkin juuri siksi, että halusin lähteä sieltä TODELLISEN perinteen puolelta liikkeelle osittain samain elementtein kera. Olen kymppivuotiaasta asti ollut kiinnostunut omista perinteistämme, sekä suomensukuisten kansain kulttuureista, ja kulkenut vankasti sitä polkua, joka olen. En minä muuten kanteletta soittaisi tahi joikhaisi - kurkkulaulusta nyt puhumattakaan. Niillä jaloilla juostaan, millä on opittu kävelemäänkin. Musiikin suhteen - niin kuin muutenkin elämässä - pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen kaikelle mitä olen sekä mitä teen. Siitä tulee niin hyvä mieli itselle - sekä myös muillekin.
 
SANKARIhevi on taas ihan oma juttunsa jo erikseen, ja tässä täytyy sanua, jotta olen vanha Manowar-fani! :) Se jos mikä on sotaisaa meininkiä! Tuossa tuli juuri ennen uuttavuotta käytyä Hämeenlinnassa Teräsbetonin keikka katsastamassa, ja kyllähän nämä livenä peijakkaan hienosti homman kotia vetävät! Hevi muutenkin on parhaimmillaan nimenomaan livenä - silloin se äijämeininki juurikin korostuu ja alkaa tehdä mieli enemmän kaljaa! :D
 

 
Jotain sen suuntaista hieman tuuminkin. Itselleni vain kansanperinnekulttuurin tutkijana tuo enemmänkin poliittiselta kantilta vängätty "suomalaisia ei ollut kuin sata vuotta sitten" - yleistys - jota olen ihan opettajastasolla kuullut mm. Oriveden Opistolla - vain kuulostaa niin äärimmäisen vammaiselta sekä väkinäiseltä että oksat pois. Sanomaan on pakko puuttua aina, kun sen jossakin näkee.. ;) Historia oli muuten lempiaineeni koulussa, ja se olikin yksi niitä harvoja aineita äidinkielen ohella, missä minulla oli papereissa aina kiitettävä..
 
Aamen. Koko keskustelun luin ja kahlasin läpi. Ei voi kun hattu nostaa ihmisille jotka tietää ja osaa tuoda asiat julki. Jatkakaa.
 
EDIT: vaikka olisihan tuon voinut sanoa ilman lainaustakin.

Älkää unohtako Shamania näistä uranuurtajista puhuttaessa.
 
Jonne Järvelän työ Shamaani duossa, Shamanissa, sekä Korpiklaanissa ovat näin Suomen kamaralla ensimmäisintä, rehellisintä, sekä aidointa uranuurtamista, mitä tulee tähän kansanperinteen ja metallin yhdistämiseen. Varsinkin Shamaani duossa ja Shamanissa on sitä oikeaakin (ja vieläpä saamelaista!) kansanperinnettä käytetty, ja tämä erottaa homman huomattavastikin edukseen muista yrittäjistä. Ja tämä tapahtui sitäpaitsi jo 90-luvun puolella, milloin ei vielä Suomessa oltu nähty mitään vastaavaa! Ja uusien tuulten myötä on myös Korpiklaanin nykyisemmässä tuotannossa samansuuntaista meininkiä. Oikeita perinneinstrumenttejä, sekä kosketuspintaa niillä siihen oikeaan kansanperinteeseen; Hittavainen on hyvä mies ja perehtynyt juttuihin.
 
Minulla lähes kaikki muut nui tunnetuimmat suomalaiset "folk/pakanahevi" - orkesterit ovat kärsineet enemmän tahi vähemmän inflaation sen myötä, kun olen tutustunut oikeaan kansanperinnemusiikkiin (bändejä itsejään tahi soittajia tietenkään missään nimessä kuunaan dissaamatta). En vain jaksa siittä synamaalailusta innostua, sekä niistä ainaisista iänikusista viikingeistä ja peikoista. Enkä liiasta mahtipontisuudesta, sekä niistä keltti-, skandimelodioista.
 
Meni taas spämmäämisen puolelle, mutta laitetaan tähän nyt kumminnii: saatiin Poropetran kanssa uutta materiaalia enemmän kuin onnistuneesti tehtyä viime viikonloppuna. Ja kyllä: raskaampaan suuntaan vielä entisestä hieman mentiin. Jossain siinä kevään aikana siis etnistä runonlaulu-, ja kanteleheviä odotettavissa.

Kyllähän tuo, tämä ketjun aikanaan aloittaneena en ollut edes skenestä hirveästi tietoinen nyt asiaan on tullut jo hieman valoisuutta. Mutta suomen skene on edelleen lasten kengissä jos verrataan tuonne eurooppaan ja slaavilaisiin maihin, siellä kuitenkin ne perinteet ovat paremmin pinnassa imo.
 
Paljon pakana, viikinki ja kansanhengen inspiroimaa musiikkia siis löytyy.
 
Elexorien ( Hollanti )
Carved in Stone ( Saksa )
Arafel ( Israel )
Primordial ( Irlanti )
Darkestrah ( Kyrgyzstan :P )
Heidevolk ( Hollanti )
Theudho ( Belgia )
Suidakra ( Saksa )
Ransacker ( Belgia )
Wapenspraak & Drinkgelag ( Belgia )
Taunusheim ( Saksa )
Forefather ( Britti )
 
Ja niin päin pois, vielä miljuuna muuta pumppua mitä ei tullu mainittua, toivottavasti tästä nyt jokusai jotain mitä ei ollut kuullut tai mainittu tässä triidissä aikaisemmin.

Älkää unohtako Shamania näistä uranuurtajista puhuttaessa.
 
Komppaan. Itse ainakin pidän Shamanin tuotannosta paljon enemmän kuin Korpiklaanin, vaikka sama nokkamies heiluu kuvioissa edelleenkin.

Darkestrah ( Kyrgyzstan :P )
 
Tuo on kova orkesteri! Heillä on kurkkulaulua ja keskiaasialaisia soittimia sotkettu BM-vaikutteiseen musiikkiinsa. Etnistä metallia parhaimmillaan. Muun Pallon osastolta mainittakoon vielä:
 
Kranium (Peru) = Inkojen perinnemusiikkia perinnesoittimin ja metallia
Orphaned Land (Israel) = Lähi-idän perinnemusiikkia ja metallia sekaisin
Umtakati (Etelä-Afrikka) = Tribal death metal

Kansanmusiikkivaikutteisen metallimusiikin kentällä on omasta mielestäni vahvin esitys ehdottomasti Rauta. (www.rauta.info) Saa nämä nykyiset "folk"-metal bändit kuulostamaan säälittävältä pelleilyltä.
 
Nykyään lähes kaikki folk-metal bändit ovat sitä samaa sontaa. Kaikki kopioidaan joko Moonsorrowlta, Finntrollilta tai Ensiferumilta. Näiden alkuperäistenkin bändien tasokkuudesta voidaan olla montaa mieltä. Muodostuu kolme koulukuntaa:
 
-Eeppisen metallin soittajat (me-halutaan-olla-viikinkejä!)
 
Kaikki kappaleet kulkevat Em-C-D. Taustalla soivat huonot jousisoundit ja "eeppiset" melodiat. Eeppisyyttä korostetaan myös über-pitkillä, huonosti sovitetuilla kappaleilla. Alle 14 minuutin kappale on säälittävä raakile. Lyyrikoissa ei saa tykätä kristityistä vaan pitää laulaa pohjoisten kansojen uljaudesta (hauska juttu).
 
-Trollimökän kannattajat
 
Suosivat nopeita tempoja, humppakomppia ja harmonista mollia. Kappaleet edelleen usein kulkevat soinnuilla Em-C-D. Vahtoehtoisesti, pakon vaatiessa, myös Am-F-G kelpaa. Kappaleet nojaavat paljon huonosoundiseen synahaitariin joka lähes poikkeuksetta komppaa sointuja 50-luvun iskelmämusiikista tuttuun rytmiin (mitä iskelmämusiikin raiskaamista!). Lisäksi melodioiden pitää olla veikeitä ja "trollimaisia". Lauletaan örkeistä, peikoista ja sen semmoisista.
 
-Taistelumetallin ystävät
 
Lähimpänä perinteistä melodista metallia. Höysteeksi on heitetty hieman kansanmusiikkiin nojallaan olevia melodiakulkuja. Maustetaan lisäksi vielä akustisilla soittimilla ja eeppisillä syntikoilla. Kuoroa myös sinne tänne. Huimat tiluliluilut bonusta..
 
- - - - - - -
 
Minä henkilökohtaisesti toivon, että tämä folkbuumi alkaisi jo pikku hiljaa laantua. Kun pahin kopiointiaalto on laantunut, alkavat mielenkiintoiset elementit sekoittua luontevasti muun musiikin sekaan. Ja se on paljon mukavapaa kuin se, että meillä on miljoonia toinen toistaan huonompia ja epäomaperäisempiä bändejä.
 
Ja antakaa jooko niiden viikinkien olla jo rauhassa..? :)

Kansanmusiikkivaikutteisen metallimusiikin kentällä on omasta mielestäni vahvin esitys ehdottomasti Rauta. (www.rauta.info) Saa nämä nykyiset "folk"-metal bändit kuulostamaan säälittävältä pelleilyltä.
 
Tuttu nimi, mutta ei vakuuttava. Kansanperinteeseen kallellaan olevat kuviot ovat tuollakin osastolla sieltä melko tavallisemmasta päästä. Tosin sitä ei tiedä, mihin suuntaan tämäkin orkesteri saattaa kehittyä, joten sitä seuratessa.
 
Nykyään lähes kaikki folk-metal bändit ovat sitä samaa sontaa. Kaikki kopioidaan joko Moonsorrowlta, Finntrollilta tai Ensiferumilta.
 
Tässä samaa mieltä siinä, että muiden bändien kopioiminen ei luonnollisestikaan tuota koskaan mitään järin omaperäistä jälkeä. Ja tähän varsinkin Suomessa liian moni kompastuu. Ja monilta jää edelleenkin sitten se aito kansanperinnemusiikkiosasto katsastamatta. Vaikkei aitoa perinnemusiikkia tahi aitoja perinnesoittimia olisi missään vaiheessa tarkoitus hyödyntääkään, tutustuminen ko. kulttuuriin olisi uusilta yrittäjiltä siksikin suotavaa että muutoin tulos on juurikin vain tätä kansanperinteen suhteen "sinne päin" olevaa meininkiä, jolloin myös lopullinen jälkikin on vain vähän "sinne päin".
 
Lyyrikoissa ei saa tykätä kristityistä vaan pitää laulaa pohjoisten kansojen uljaudesta.
 
Ah, tätä klishettä vihaan yli kaiken. Yli tuhat vuotta sitten saapuneesta uskonnosta jaksavat vielä jotkut angstata, puhumattakaan siitä että aihe on muutenkin jo niin lopullisesti piippuunsa käytetty. Huomattavasti pakanallisempaa ja aidompaa muinaista perinnettä on hakea innoite ja aihepiiri oikean perinnemusiikin epiikasta ja tematiikasta, joka itsestäänselvästikin noudattaa paremmin wanhan kansan maailmankuvaa kuin mikään teennäinen uho Kiesuun kailottajia kohtaan.
 
Ja tuo viikinkiosasto on toinen, mitä jaksan vuodesta toiseen ihmetellä. Ymmärtäisin tämän, jos asuisimme Ruotsissa, Norjassa tahi Islannissa, kerta se on heidän perinnettään. Mutta asumme Suomessa, ja meiltä löytyy omaakin sankariepiikkaa ja jopa aito ja rikas runonlaulukulttuuri, jonka olemassaolon tuntuvat monet tykkänään unohtaneen. Miksi lainailla mitään muilta, kun meillä on omakin perinne käytettävissä?
 
Suosivat nopeita tempoja, humppakomppia ja harmonista mollia.
 
Sekin hieman kummastuttaa, että humppaamisesta jaksetaan tehdä niin "folk" - juttu, vaikka se on ihan viime vuosisadan juttu, eikä siis sitä oikeaa perinnettä, vaikka humppamusiikissa jossain määrin onkin jatkumoa uudemmasta kansanlaulusta. Humppa-sanakin on peräisin vasta 50-luvulta.
 
Lisäksi melodioiden pitää olla veikeitä ja "trollimaisia". Lauletaan örkeistä, peikoista ja sen semmoisista.
 
Ah, taas päästään näiden ihanien klisheiden pariin! Ne peikot.. Miksi niitä peikkoja pitää ängetä kaikkialle? Peikotkin ovat enempi taas tätä skandiperinnettä, ja Suomenkin peikkoperinne on sieltä peräisin. Miksi taaskaan kopata jotakin muualta, kun meillä on omakin perinne olemassa: suomalaisten oma alkuperäinen maahisperinne, joka ei siis kerro mistään hemmetin suippokorvista, vaan heijastaa käsitystä maan alla elävistä ihmisistä, joilla on suunnilleen samanlainen elämisen muoto kuin meilläkin. Perus suomalais-ugrilainen, arktisen kansan näkemys. Saamelaisilla näitä maahisia kutsutaan nimellä ULDA tahi GUFFITTAR. Shamanhan teki aikanaan Ulda-nimisen kappaleen, ja on täten hyödyntänyt tätä omaa perinnettämme. Itsellänikin on vastaavan aihepiirin tiimoilta tulossa kappale.
 
Ja sen mistä voidaan sanoa, että nimenomaan maahiset ovat omaa perinnettämme, käy ilmi verratessa sukukansoihimme. Siperiassa elävillä kaukaisilla kielisukulaisillamme nenetseillä on SIHIRTJA-nimisistä maahisista kertova rikas tarusto, ja löytyy vastaavaa varianttia muualtakin.
 
Lähimpänä perinteistä melodista metallia. Höysteeksi on heitetty hieman kansanmusiikkiin nojallaan olevia melodiakulkuja. Maustetaan lisäksi vielä akustisilla soittimilla ja eeppisillä syntikoilla. Kuoroa myös sinne tänne. Huimat tiluliluilut bonusta..
 
Minusta tässä osastossa mennään jo sinne sankarihevin puolelle, eikä sillä ole siis enään perinnemusiikin kanssa mitään tekemistä.
 
Minä henkilökohtaisesti toivon, että tämä folkbuumi alkaisi jo pikku hiljaa laantua.
 
Itse toivon, että uudet yrittäjät jaksaisivat olla kärsivällisempiä, sekä kypsytellä ideoitaan piirun verran pidempään, sekä tutustua aitoon perinnekulttuuriin, sekä kuunnella paljon tavaraa tämän tiimoilta. Vain siten syntyy mielenkiintoista ja omaperäistä musiikkia, jolla on paljon annettavaa. Siinä samaa mieltä, että suoraa kopioimista ei kannateta täälläkään päässä, vaan nimenomaan omaperäisiä ja oman perinteen perältä olevia näkemyksiä.

Minusta musiikin kartoittaminen sillä, että onko se tarpeeksi "kansanmusiikkia", on hivenen huvittavaa. Musiikkia pitää tehdä musiikin ehdoin, ei genren ehdoin.

Minusta musiikin kartoittaminen sillä, että onko se tarpeeksi "kansanmusiikkia", on hivenen huvittavaa. Musiikkia pitää tehdä musiikin ehdoin, ei genren ehdoin.
 
Tämä toki itsestäänselvää: miksi moista nyt edes toteamaankaan. Pointtini oli lähinnä nyt se, että jos esim. syntynyt tavara on luonteeltaan esim. sankariheviä, miksi kutsua sitä sitten "folk" metalliksi. Sehän on silloin sitä sankariosastoa, eiks je. ;)

Se on tätä nuorien hevareiden me-halutaan-olla-viikinkejä-vaihetta..
 
Paskaa se paskakin on, vaikka vihreäksi maalaisi.

Se on tätä nuorien hevareiden me-halutaan-olla-viikinkejä-vaihetta..
 
No sitä se todellakin suurimmissa osin tuntuu olevan.. :D