Studiotyöskentely ›

Sopivasti vaimentavat kuulokkeet päähän ja mikki käteen ja sit vaan etsimään sitä paikkaa missä kuulostaa parhaalta. Jokainen akustinen soitin soi vähän eri tavalla (tilasta puhumattakaan) ja mielipiteitäkin on ainakin kaksi erilaista, joten paha mennä muuta sanomaan kun että kokeilemalla selviää. Hyvien kuulokkeiden kanssa pääsee kuitenkin aika nopeasti selvyyteen ja sit pari suosikkipaikkaa ja koeponnistukset narulle ja kuuntelua monitoreista lopulullisen päätöksen tueksi...

Sopivasti vaimentavat kuulokkeet päähän ja mikki käteen ja sit vaan etsimään sitä paikkaa missä kuulostaa parhaalta. Jokainen akustinen soitin soi vähän eri tavalla (tilasta puhumattakaan) ja mielipiteitäkin on ainakin kaksi erilaista, joten paha mennä muuta sanomaan kun että kokeilemalla selviää. Hyvien kuulokkeiden kanssa pääsee kuitenkin aika nopeasti selvyyteen ja sit pari suosikkipaikkaa ja koeponnistukset narulle ja kuuntelua monitoreista lopulullisen päätöksen tueksi...
 
Kahta paikka kokeilisin mikille ainakin aluksi:
 
1. Kansi auki ja keskelle kymmenisen senttiä kannen tason yläpuolelle. Kuviona pallo tai hertta
 
2. Soittajan jalkojen jommallekummalle puolelle. Ns. kaikukoppa tasaa kivasti soundia.

Kiitoksia vastauksista.
 
Näinhän se on, että kuuntelemalla selviää. Tällä kertaa tulosta ei päästä tarkastelemaan monitoreista, koska vuori siirtyy mooseksen luokse - siis minimaalinen äänityskalusto viedään flyygelin olinpaikkaan ja täten joudutaan tyytymään kuuloketarkkailuun.
 
Jos jollain on lisää potentiaalisia mikinsijoituspaikkoja, joita kannattaa kokeilla niin kuulisin niistä mielelläni.

..................

Jos jollain on lisää potentiaalisia mikinsijoituspaikkoja, joita kannattaa kokeilla niin kuulisin niistä mielelläni.
 
Yhdellä mikillä kannattaisi ehkä kokeilla klassisen musiikin tyylistä sijoittelua, eli mikrofonin sijoittamista flyygelistä vähän yleisöön päin (oikealle puolelle, mutkan tietämiin, etäisyyttä ehkä metri-pari). Se on suunta, mihin ne on tarkoitettu kuulostamaan hyvältä.
 
.

Monissa lauluissa piano panoroidaan laitaan ja miksataan ohueksi. Kyllä se välillä tosin soi yksinkin ja tällöin soundin tulisi olla komea ja täyteläinen.
 
Sitten tekisin mikityksen biisin mukaan, tai sillä tavalla, että on pari vaihtoehtoa teipillä merkattuna.
 
Eli: ohueen soundiin tarvittavat kilkatukset diskanttipuolelta, pianon kansi auki ja siitä tulevia heijastuksia rohkeasti apuna käyttäen (kannattaa ajatella että ääni on kuten valo; matkustaa lineaarisesti ja katoaa etäisyyden neliöinä) ja täyteläisempään soundiin rohkeasti metrin verran taaksepäin peruuttaen; suunnilleen siihen mihin JPekka suositteli.
 
Jos olette oikein kokeilunhaluisia, voi avustaja siirrellä mikkiä biisin sisälläkin; jalat tukevasti haara-asentoon peräkkäin, ja mikin piuha kunnolla käteen ettei tuu runkoääntä; sitten mikkiä kauemmas siirtäessä vain kääntää ylävartaloa ja "peruuttaa" mikin kauemmas. Tuolla tavalla ihmisen ulottuvuus muuttuu hyvinkin pari metriä:-)
 
Ohuempaa pianosoundia voi muuten vallan hyvin hakea dynaamisillakin mikeillä. Mikitin joku aika sitten tavalliseen ristikieliseen soolopianoon Sennheiserin e602:n alapäähän ja MD 421:n yläpäähän, ja hyvä tuli. Jos mahdollisuus olisi ollut, olisin laittanut takapalkkiin vielä piezon, kuten mulle aikoinaan opetettiin.

Nuahottelin kanssa pikkuveljen kanssa flyygeliä tuossa aika sitten. Yhdellä mikillä vaikeempi saada koko ääniskaala kyl, mut eri etäisyyksiä kannattaa kokeilla, siinä flyygelin mutkassa ihan kielien lähellä ja sitten muutamien metrien päässä. Siltä väliltä kaikki kannattaa kokeilla varsinkin jos hyvä mikki.
 
Kokeilin muuta tuota Kiven Piezoneuvoakin flyygeliin, laitoin pohjaan sen ja aika hyvää soundia lähti kun sen lisäksi oli A/B siinä "mutkassa" eri puolilla.