Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Moonsorrow tuntuu olevan kanssa tuolla ulkomailla oikein kovasti kysytty yhtye. Ihan englannissa asti kävi keikan soittamassa, loistokasta.
 
Pojat eeppisyyttä ei tuoda koskettimilla

Kivimetsän Druidi, heh pelkkä nimi pakotti kokeilemaan millaista metsät tahtovat kertoa :)
No perhana iski heti :D loistavaa + hymykuoppa pisteet :P
 
>http://www.mikseri.net/artists/?id=22306

Kansanmusiikkisoittimet.
 
Onko Hevein folk-metallia?

Onko Hevein folk-metallia?
 
Ei. Heveinistä puuttuu kansanmusiikkisoittajat.

Ei. Heveinistä puuttuu kansanmusiikkisoittajat.
 
Äsken puhuit kansanmusiikkisoittimista. Nyt soittajista. Tarkenna toki.
 
Ei siis tosissaan olen aihetta pohtinut. Genreihin fakkiutuminen (tai muiden yhtyein "fakittaminen") on aina tuntunut kurjalta, joten.. Äsh. Go Korpiklaani!

Äsken puhuit kansanmusiikkisoittimista. Nyt soittajista. Tarkenna toki.
 
Ei siis tosissaan olen aihetta pohtinut. Genreihin fakkiutuminen (tai muiden yhtyein "fakittaminen") on aina tuntunut kurjalta, joten.. Äsh. Go Korpiklaani!
 
No tarkennan hieman ;)
 
Klasari jäpät soittavat klasarisoittimilla ja kansanmusiikki jäpät kansanmusiikki soittimilla. Kummassakin tapauksessa saattaa olla soittimena vaikkapa viulu kyseessä mutta musiikki kuulostaa täysin erilaiselta.
Juuri näitä asioita erotellaksemme me tarvitsemme jonkinlaisia genrejä ja karsinoita erotellaksemme bändejä ja musiikkityylejä toisistaan.
Tosin välillä itseänikin ärsyttää lokerointi ja yltiöpuristiset ihmiset riitelemässä karsinoidensa ympärillä.
Rokkaa se vaikka hangon kanssa jos on iso into ja tarpeeksi leveä haara-asento!
Tyylistä riippumatta.

Folk-sanaa kyllä karsastan.. Tai no -> "kansanmusiikki" ymmärretään nykyään muutenkin jotenkin ihan väärin. Kyllähän me kansalle tätä musiikkia tehdään joten..? Vaikkei meillä mitään kalavale-meininkiä olekaan?
 
Itse olen jo parin vuoden ajan suorastaan vihannut tuota epäsanaa "folk" juurikin sen vuoksi, kun sitä käytetään väärissä yhteyksissä, sekä ihan miten sattuu.
 
Folk-musiikkihan on tätä amerikkalaista 1900-luvun alkupuolella syntynyttä kitaramusiikkia, jonka pohja on väljästi vanhoissa amerikkalaisissa kansanlauluissa, mutta joka pohjimmiltaan on yhteiskuntakriittistä. Esittäjistä mainittakoon Woody Guhtrie, Bob Dylan ja vaikkapa Joan Baez.
 
Englannin kielessä käytetään ihan oikeallekin kansanperinnemusiikille sanaa traditional music, mutta myös folk-sanaa käytetään sen synonyyminä. Mistä siis sen vuoksi nämä folk rockit, folk metalit sun muut on johdettu.
 
Suomen kielessä sen sijaan sana "folk" tarkoittaa juurikin vain ja ainoastaan tuota amerikkalaista kitaramusiikkia. Ei meidän tarvitse apinoiden repiä sitä sanaa englanninkielen käytännön mukaan omaan käyttöömme merkitsemään myös kansanmusiikkia, kun meillä on äidinkielessämme ne ihan omatkin "kansanmusiikki, perinnemusiikki, sekä kansanperinnemusiikki" - sanat olemassa sitä varten. Kun mennään levyosastolle hakemaan levyjä, sanan "folk" alta löytyy juurikin vain tämä jenkkinuotiokitaraosasto. Kansanmusiikki/Maailmanmusiikki - osastolta puolestaan löytyy taas tämä oikea kansanperinnemusiikki, etnomusiikki, sekä etninen rock ja nykykansanmusiikki.
 
"Kalevalaista" eli wanhaan kansanlauluumme pohjaavaa perinnemusiikkia kyllä löytyy Suomesta nykyisin aika paljonkin, kun on uudempi sukupolvi innostunut perinteitten vaalimisesta. Yksi tällaisia orkestereita on esim. Suden aika. Sähköisemmän ilmaisun puolella pyrin ainakin itse viemään runonlaulu-, sekä kanteleperinnettämme uuden ajan oloihin, sekä välittämään eteenpäin.
 
Pari katsastamisen arvoista kansanmusiikkilinkkiä:
 
http://www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi/
http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf?open

Kivimetsän Druidi, heh pelkkä nimi pakotti kokeilemaan millaista metsät tahtovat kertoa :)
No perhana iski heti :D loistavaa + hymykuoppa pisteet :P
 
>http://www.mikseri.net/artists/?id=22306
 
Uusi demo on hemmetin kova. Eikä mukana ole edes kaveripisteitä. AIkaisemmat tuotokset eivät ole olleet kovinkaan hyviä, mutta uusin demo rokkaa. Vielä kun pojat saisi sen uudelleen miksattua.

Yksi tällaisia orkestereita on esim. Suden aika.
 
Rock Tellu!

Hetkinen. Mikä tekee metallista folk-metallia? Sanoitukset? Meininki? Biisien viisijakoisuus? Mitä hä?
 
Usein tuntuu siltä että riittää kun jätkillä on ukonvasarat kaulassa ja viskotaan sitä hilipatihippaa synakuviota joka välissä.

Tuatha de Danann
 
Erittäin kova folk/metal/rock bändi
http://www.tuathadedanann.com.br/
 
Biisi, ei nyt kovin metallinen just tämä ko. kipale, mutta hyvä!
http://www.tuathadedanann.com.br/mp … Land%20Of%20Youth%20(Tir%20Nan%20Og).zip
Copy/Pastella toimii.

Usein tuntuu siltä että riittää kun jätkillä on ukonvasarat kaulassa ja viskotaan sitä hilipatihippaa synakuviota joka välissä.
 
Tämä onkin se yksi suurimpia syitä, minkä vuoksi ei tämä musiikkiosasto enään juuri uppoakaan. Eilisen päivän pakanoille ja sunnuntaiviikingeille riittävät ne synalla soitetut kuviot, joiden hyvin etäinen kansanperinnekaiku on sekin sitten sieltä Norjan koppavilta vuonoilta, Irlannin nummilta, tai Keski-Euroopan keskiajan trubaduurilasta. Tämä varsinkin suomalaisten toteuttamana ärsyttää, kerta meillä on sitä omaakin kansanperinnettä, sekä siihen vahvasti sidoksissa olevaa perinnemusiikkia ammennettavana.
 
Onhan näitä klisheitä vielä toki rutolti enemmänkin, mutta asiasta en vain jaksa enään sen kummemmin vääntää: homma käyty läpi jo moneen otteeseen muillakin laudoilla mm. Imperiumissa.
 
Ainut orkesteri, joka on todella onnistunut metallin ja oman maansa OIKEAN kansanperinnemusiikin huolella ja omaperäisellä konseptilla onnistuneesti yhdistämään KOKONAISUUTENA on virolainen Metsatöll. Yksittäisiä onnistuneita lukusia löytyy myös Skyforgerilta, Zalvarinikselta, Raud-Antsilta ja Korpiklaanilta.
 
Omassa musiikissani pyrin visusti pysymään siellä kansanperinnemusiikin paremmalla puolella, ja sähköt ovatkin enemmän tehokeino kuin se varsinainen juttu. Ja lisäksi vaikutteitten, sekä mielenkiintojen ollessa tykkänään muualla muutenkin, kutsun omaa musiikkiani etniseksi kantelerockiksi, sillä se parahiten kokonaisuuteen sopiikin.

...Tämä varsinkin suomalaisten toteuttamana ärsyttää, kerta meillä on sitä omaakin kansanperinnettä, sekä siihen vahvasti sidoksissa olevaa perinnemusiikkia ammennettavana...
 
Täytyypi vaan muistaa ettei suomalaisia ole ollut kuin vajaa sata vuotta ja on aika vaikea määritellä mikä kansanmusiikki kuuluu jollekulle muttei toiselle.
 
Muuten jokseenkin samaa mieltä.

Unohditte meidät!:) www.vuorenk.pp.fi/tarujensaari
Folkkia vielä - uusi levy tulossa ja sitä voi olla vaikeampi genrettää; ei ihan folkmetallia, folkhevikään ei passaa, mutta Valtosen Tuomo sanoi sitä "kampiheviksi":) (Johtuen kampiliirasta.)

Täytyypi vaan muistaa ettei suomalaisia ole ollut kuin vajaa sata vuotta ja on aika vaikea määritellä mikä kansanmusiikki kuuluu jollekulle muttei toiselle.
 
Ainut vaan, että suomalainen kansanperinnekulttuuri ulottuu tuhansien vuosien taakse. Yhtä kauas kuin mitä uralilainen kantakielikin. Kulttuuri syntyy, etenee, muuttaa muotoaan, sekä jatkaa olevaisuuttaan.
 
Myös suomalaisilla lienee ollut saamelaisten joikujen kaltaista laulantaa. Tästä ovat jäänteenä itkuvirret, ns. "Vienan karjalaiset joiut", karjankutsuntahuudot yms. Tämä on vanhin kerrostuma suomalaisessa kansanmusiikissa, ja se saattaa olla monia tuhansia vuosia vanha.
 
Kanteleperinne, sekä runonlaulu, ns. "vanha kansanlaulu" muodostavat seuraavan kerrostuman. Kanteleella on kansansoittimena yli 2000-3000 - vuotinen historiansa itämerensuomalaisten kansain keskuudessa, ja se on ollut pohja suomalaiselle "vanhalle kansanlaululle". Myös kalevalainen runonlaulanta on vähintäänkin yhtä vanhaa perua: se on syntynyt kanteleen ohella balttilaiskontaktien kanssa samoihin aikoihin, jos kohta "toistava" kerronta ("tuli kokko niin kohotti, tuli haukka niin hajotti") onkin vieläkin wanhempaa OMINTAKEISTA uralilaista perua monien monien tuhansien vuosien takaa. Tästä on olemassa myös omat versionsa Siperiassa elävillä kielisukulaisillamme hanteilla, manseilla, sekä samojedikansoilla.
 
Skandikansoilta kopattu pelimannimusiikki, eli "uudempi kansanlaulu" on kerrostumista nuorin, ja se alkoi vallata alaa Suomessa 1700 - luvulla viulun yleistyttyä soittimena. Syntyi riimillisiä kansanlauluja, sekä balladeja Keski-Euroopan tyyliin - homma on sieltä alunalkaen lähtöisin. Ja kun haitari keksittiin 1829, se tehdastyönä syrjäytti myös vanhoja kansansoittimia, kuten kanteletta ja jouhikkoa. Tämä kansanmusiikkityyli on se, mitä suurin osa kansasta tuntuu erheellisesti pitävän sinä "suomalaisimpana" kansanmusiikkina, vaikka siinä on nimenomaan kaikki tyylipiirteet lainattu muualta, vaikka toteutus muuten rahvaanomaista paikka paikoin toki onkin.

~terv. nimim. "Suomalais-ugrilaisessa laitoksessa opiskeleva"
 
Unohditte meidät!:) www.vuorenk.pp.fi/tarujensaari
Folkkia vielä - uusi levy tulossa ja sitä voi olla vaikeampi genrettää; ei ihan folkmetallia, folkhevikään ei passaa, mutta Valtosen Tuomo sanoi sitä "kampiheviksi":) (Johtuen kampiliirasta.)
 
Teidän kampiheviänne odotan mitä suurimmalla mielenkiinnolla! :) Jos on hiukankin sellaista meininkiä kuin mitä viime vuoden Varjaageilla, niin kyllä on erittäinkin progressiivistä, sekä jynkkää meininkiä luvassa!

Levyä miksataan parhaillaan Savonlinnassa. Julkaisuajankohta ei ole ihan viimeiseen asti lyöty lukkoon, mutta tässä kevätpuolella se varmastikin on. Se on ollut varsin mielenkiintoinen projekti kaiken kaikkiaan; kun on tottunut sen yhdeksän vuotta laulamaan akustisten soittimien kanssa ja nyt onkin sähköinen maailma ja kansansoittimet mausteina - soundimaailma on omille korville uusi ja erityinen. Onneksi levyä on duunattu koko joulukuu ja korvat ovat tottuneet edes jollain tapaa räimeeseen - jos näin ei olisi ollut, Nosturin keikka Ensiferumin kanssa olisi varmasti tuottanut ongelmia. Tarujen Saaren volatasot eivät ole olleet edes samalla planeetalla Ensiferumin kanssa - nääs.:)
Ja juu - omasta mielestäni ainakin oikeinkin tuhtia tavaraa on tulossa.
Minusta on mukava lukea Holtittoman asiatekstiä - genret sekoittuvat nykyaikana vallattomasti, mikä sinällään on ihan ok ja vapauttaa soittajat ja taitelijat käyttämään mitä erilaisempia tyylejä ja tapoja tehdä musiikkia.
Kansanmusiikki on metka käsite; se venyy ja paukkuu ajan mukana ja sadan vuoden päästä kukaan ei varmaan muista jouhikko - nimistä soitinta (vaikka onhan se jo nyt elänyt yli vuosituhannen) ja kansanlauluksi varmaankin mielletään R-A-K-A-S ja muut arkkiveisuut Irwinistä Mattiin ja Teppoon.
Mikään ei kuitenkaan saa pyyhkiytymään pois pään sisältä ikiaikaista muistia", joka kantaa mukanaan vanhojen soittimien aikaan saamia tunnetiloja; jouhikon surullisen raastavaa ääntä, kampiliiran ja säkkipillin ikiaikaista, intensiivistä ääntä, joka kuljettaa mielen menneisyyteen tai vaikkapa paimenhuilun pehmeää, puista soundia, joka tuo kesän tuoksunkin nenään, vaikken ikinä itse paimenessa ole ollutkaan.:)
No, ehkä romantisoin hieman, mutta ajatus selvinnee?
Sama juttu toimii sankarihevissä ja folkmetallissa, jossa miehekäs uho ja sotaisuus yhdistettynä saa naiset huokailemaan ja suorastaan haistamaan testosteronin ja miehet lähtevät möristen mukaan äijämeininkiin. Ja niin laulaa suomalainen mieskin, vaikka pussaaminen vähemmälle jäisikin.:)
Folk on kova sana. Eikä peikoissa ja noidissa sanoituksellisesti mitään vikaa ole, jos fiilis pysyy katossa. Musiikillisia tarinoitahan tässä kerrotaan. Enemmän itse ainakin vierastan tekotaiteellisuutta.

Ainut vaan, että suomalainen kansanperinnekulttuuri ulottuu ... ~terv. nimim. "Suomalais-ugrilaisessa laitoksessa opiskeleva"
 
Joo, halusin vain näsäviisastella terminologian suhteen,
terv. nimim "Historian opiskelija"

Se on ollut varsin mielenkiintoinen projekti kaiken kaikkiaan; kun on tottunut sen yhdeksän vuotta laulamaan akustisten soittimien kanssa ja nyt onkin sähköinen maailma ja kansansoittimet mausteina - soundimaailma on omille korville uusi ja erityinen. Onneksi levyä on duunattu koko joulukuu ja korvat ovat tottuneet edes jollain tapaa räimeeseen - jos näin ei olisi ollut, Nosturin keikka Ensiferumin kanssa olisi varmasti tuottanut ongelmia. Tarujen Saaren volatasot eivät ole olleet edes samalla planeetalla Ensiferumin kanssa - nääs.:)
Ja juu - omasta mielestäni ainakin oikeinkin tuhtia tavaraa on tulossa.
 
Meillä on Poropetran kanssa viimeisimmät äänittelyt alkamassa huomenissa, jolloin on tarkoite purkittaa toisen naislaulajamme kanssa viimeiset "värttinäkuorot", sekä omalta osaltani kurkkulaulua ja joikua vähän sinne sun tänne. Päätimme viime tipassa pudottaa yhden akustisen biisin pois odottamaan parempaa huomista. Debyytti MCD:seemme nähden luvassa on huomattavastikin rankempaa tavaraa: kantele soi hyvin myös särkijällä vahvistettuna, kuin myös akustisestikin. Sähkön ja akustisuuden suhde on Nykäsen Mattia lainatakseni noin fifti/siksti! :D Kappaleissa sähköt ovat - kuten puhuttu - siltilti tuomassa vain enemmän munaa itse menoon. Kaiken kaikkiaan olen ollut hemmetin tyytyväinen kaikkien soittajaimme aikaansaannoksiin, sekä suorituksiin.
 
Odotan suurella mielenkiinnolla Tarujen Saarta sähköisenä, sillä viimeisin Varjagikeikkanne oli todella kova. Tunnistin meiningissänne toteutuksellisesti nimittäin juurikin jotain samaa, mihin olen itsekin pyrkimässä Poropetran kera. Sähköisiä kansanlauluja! :)
 
Minusta on mukava lukea Holtittoman asiatekstiä - genret sekoittuvat nykyaikana vallattomasti, mikä sinällään on ihan ok ja vapauttaa soittajat ja taitelijat käyttämään mitä erilaisempia tyylejä ja tapoja tehdä musiikkia.
Kansanmusiikki on metka käsite; se venyy ja paukkuu ajan mukana ja sadan vuoden päästä kukaan ei varmaan muista jouhikko - nimistä soitinta (vaikka onhan se jo nyt elänyt yli vuosituhannen) ja kansanlauluksi varmaankin mielletään R-A-K-A-S ja muut arkkiveisuut Irwinistä Mattiin ja Teppoon.
 
Näinhän se menee. Perinne ei koskaan täysin kuole, vaan elää, muuttuu ajassansa, sekä välittyy eteenpäin. Haikailu ja surkuilu menneisyyteen on sinänsä romanttista, mutta lopulta turhaa, joten siksi sen perinteen MITÄ ON JÄLJELLÄ tuleekin elää ajassaan, sekä sopeutua - vain siten se menee eteenpäin. Olen oman aikani lapsi, enkä sille mitään voi - mutta juuri siksi minulle on luontevaa lisätä kansanmusiikin sekaan hieman sähköä, sekä muunkin maanpallomme musiikkikulttuurien vaikutteita. :)
 
Mikään ei kuitenkaan saa pyyhkiytymään pois pään sisältä ikiaikaista muistia", joka kantaa mukanaan vanhojen soittimien aikaan saamia tunnetiloja; jouhikon surullisen raastavaa ääntä, kampiliiran ja säkkipillin ikiaikaista, intensiivistä ääntä, joka kuljettaa mielen menneisyyteen tai vaikkapa paimenhuilun pehmeää, puista soundia, joka tuo kesän tuoksunkin nenään, vaikken ikinä itse paimenessa ole ollutkaan.:)
 
Aivanpa näin myöskinsä. Itse olen kantelemiehiä, ja haluan tämän soittimen äänen ehdottomasti kuuluvan kaikessa mitä teen: se on ammoisin suomalainen kielisoitin, ja se tuo automaattisesti oman tunnelmansa heti kappaleeseen kuin kappaleeseen. Ja kun tämän ääni (siinä missä jouhikon, kampiliiran, säkkipillin ym. perinnesoitinten) liitetään nykyajan sähköön, elää perinne juurikin oikein ajassansa välittyen eteenpäin.
 
Sama juttu toimii sankarihevissä ja folkmetallissa, jossa miehekäs uho ja sotaisuus yhdistettynä saa naiset huokailemaan ja suorastaan haistamaan testosteronin ja miehet lähtevät möristen mukaan äijämeininkiin. Ja niin laulaa suomalainen mieskin, vaikka pussaaminen vähemmälle jäisikin.:)
 
Kansanperinnettä ja metallia yhdistelevillä orkestereilla monasti kompastutaan juurikin siihen, että sitten lopulta sitä oikeaa perinnekulttuuria tunnetaankin todella vähän, jos ensinkään, ja tulos valitettavasti heijastelee sitä. Ja usein se on juurikin tätä rasittavaa syntikoilla toteutettua viikinki/peikko/keltti/ritari/Tolkien - osastoa, josta on jo aikamoinen klishee tullut. Mitenkään siis musiikkina/musiikintekijöinä tietenkään ketään tahi mitään missään nimessä kuunaan väheksymättä tahi mollaamatta: toki näinkin saa tehdä, ei siinä ole mitään väärin, mutta omalla kohdallani kyseistä osastoa on jo aikalailla liikaakin tullut vastaan, ja olen sille vankasti allergisoitunut.
 
Oma projektini syntyi alunalkaenkin juuri siksi, että halusin lähteä sieltä TODELLISEN perinteen puolelta liikkeelle osittain samain elementtein kera. Olen kymppivuotiaasta asti ollut kiinnostunut omista perinteistämme, sekä suomensukuisten kansain kulttuureista, ja kulkenut vankasti sitä polkua, joka olen. En minä muuten kanteletta soittaisi tahi joikhaisi - kurkkulaulusta nyt puhumattakaan. Niillä jaloilla juostaan, millä on opittu kävelemäänkin. Musiikin suhteen - niin kuin muutenkin elämässä - pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen kaikelle mitä olen sekä mitä teen. Siitä tulee niin hyvä mieli itselle - sekä myös muillekin.
 
SANKARIhevi on taas ihan oma juttunsa jo erikseen, ja tässä täytyy sanua, jotta olen vanha Manowar-fani! :) Se jos mikä on sotaisaa meininkiä! Tuossa tuli juuri ennen uuttavuotta käytyä Hämeenlinnassa Teräsbetonin keikka katsastamassa, ja kyllähän nämä livenä peijakkaan hienosti homman kotia vetävät! Hevi muutenkin on parhaimmillaan nimenomaan livenä - silloin se äijämeininki juurikin korostuu ja alkaa tehdä mieli enemmän kaljaa! :D
 
Joo, halusin vain näsäviisastella terminologian suhteen,
terv. nimim "Historian opiskelija"
 
Jotain sen suuntaista hieman tuuminkin. Itselleni vain kansanperinnekulttuurin tutkijana tuo enemmänkin poliittiselta kantilta vängätty "suomalaisia ei ollut kuin sata vuotta sitten" - yleistys - jota olen ihan opettajastasolla kuullut mm. Oriveden Opistolla - vain kuulostaa niin äärimmäisen vammaiselta sekä väkinäiseltä että oksat pois. Sanomaan on pakko puuttua aina, kun sen jossakin näkee.. ;) Historia oli muuten lempiaineeni koulussa, ja se olikin yksi niitä harvoja aineita äidinkielen ohella, missä minulla oli papereissa aina kiitettävä..

Holtiton! Olet ÄIJÄ!:)