Studiotyöskentely ›

Olis hauska kerätä kokeenempien nappulanvääntäjien erilaisia yksinkertaisia perusohjeita saman katon alle. Itse huomasin ainaki silloin, ku aloitin enemmän tosissani miksaamaan, taistelevani kaikkia perussääntöjä vastaan tyyliin:" kyllä minä tiedän paremmin.." ja nyt sitten huomaan, että olis säästyny monta vuotta turhaa aikaa, ku olis vaan uskonu kokeneempia. Ei ne pashaa jauha. Toki asioita voi tehdä erilailla, mutta kyllä ammattimiksaajien ja harrastelijoiden väännöissä on suuri ero. Eikä se todellakaan tule vaan siitä, mitä plugareita käyttää tms. Pistän itse ensin pari juttua, vaikka en kokeneimpien kaartiin missään nimessä kuulukkaan( 7v ammattimiksausuraa takana). Kivi, milcoin jne. antaa tulla...
 
1. EQ:n käytöstä: Älä boostaa liikaa! Leikkaa mielummin kuin lisäät. Se vain menee näin! Lopputulos on huomattavasti miellyttävämpi ja "ammattimaisempi". Jos haluat ylä-ääniä, poista ala- ja keskiääniä ja nosta hiuka raidan volumea. Istuu paremmin miksaukseen.
 
2. ÄLÄ ylikompressoi! kyllä just niin. Stydein saundi ei todellakaan tule kompressoimalla kaikki yksittäiset raidat pannukakuksi. Sillä saa helposti aikaan ehkä kiinteätä, mutta ohutta saundia. Muitakin keinoja löytyy. (rinnakkaiskompressio, kompressoiminen ehkä mielummin ryhmissä, EQ:n oikein käyttö jne.)
 
No jatkakaa muut, ennen ku innostun liikaa..

Tunne monitorisi / paikallisen studion monitorit / kuulokkeesi.
 
Älä yritä tehdä soundista hyvää ennenkuin tiedät miltä hyvä kuulostaa näistä monitoreista.
 
Joskus lukioaikoina sain studiossa mielestäni hyvän soundin aikaiseksi. En ollut juurikaan kuunnellut musiikia oikeista studiomonitoreista. Kun pääsin himaan kuuntelemaan, oli se kaikkea muuta kuin.

Tässä semi-kokeneen vinkki:
 
Älä äänitä/miksaa/masteroi kännissä. Hauskaahan se on mutta tulos on yleensä huonompi. Ellei sitten kuuntelu ole sellainen että se toimii paremmin kännissä ;)

1. Opettele hiljentämään tarkkaamon ja soittajien kuuntelut ennenkuin lähdet esimerkiksi tarkastamaan huonon kuuloista mikrofonia tms. On erittäin vmäistä kuulla kahden käytävän päähän omituisia pamahduksia tai kiertoa, ja tajuta, että kallis kuunteluhan se siellä paukkuu. Tai artistin tärykalvot.
 
2. Korjaa saundi ajoissa. Älä luota siihen, että saat huonon kuuloiset (vuodot, vaihevirheet) overit, kitarat jne. säädettyä kuntoon jollain mystisillä plugareilla ja muilla superdolbyilla. Ehkä saatkin, mutta ne eivät kuulosta niin hyviltä kuin voisivat ja tuhlaat julmetusti aikaa. Don't fix it in the mix.
 
3. Älä juo tai syö mitään tarkkaamossa. Älä ainakaan anna koko asiakaskatraan tulla tarkkaamoon syömään ja juomaan.
 
4. Älä hyviä mutta keskeneräisiä ideoita asiakkaille demo-mielessä. Tee homma mahdollisimman valmiiksi ja totea itse, että homma toimii. Myöhemmin huonoksi osoittautuva juttu saattaa jäädä asiakkaalle saatanallisen hyvin päähän eikä siitä sen jälkeen pääse eroon millään.

Tää on ihan jees aihe, mut eikö meillä ole jo toi vinkkejä studioon ja tarkkaamoon tossa ylempänä?

Tää on ihan jees aihe, mut eikö meillä ole jo toi vinkkejä studioon ja tarkkaamoon tossa ylempänä?
 
Tää on musta vähän eri kuitenkin. Mutta koitetaan vaan pitää ne erillään.

En oo ammattilainen, mutta kaikki ammattilaiset sanoo, että sääntöjä ei ole. Tee mitä hyvänsä saadaksesi sen kuulostamaan hyvältä. Prosoundwebissä on varmaan lähes kaikki yllämainitut neuvot ammuttu alas (ehkä kännissä miksaamista lukuunottamatta...;)

Kannattaa miettiä (vaikkapa nopeasti testaillen erilaisia vaihtoehtoja) ennen kuin alkaa oikeasti miksaamaan miltä sen biisin pitäisi oikeastaan kuulostaa, ja kun visio on suht selvä niin sitten alkaa pyrkimään sitä kohti. Tietysti ei ole haittaa jos visio mielessä jo äänitysvaiheessa. Tyylitaju on A ja O, ei ehkä ihan ekana kannata tarjota sitä stadionkaikua ja joitain supersuurta levityshörpötintä folk-musaan... Mutta pitää olla rohkeutta tehdä radikaalejakin juttuja, yleensä se on hyvä jos se on sitä vielä seuraavanakin päivänä.
 
Tästä on nyt erilaisia näkökulmia, mutta tässä miten itse näen asian. Miksausta aloittaessa kannattaa miettiä se tärkein tai oleellisin elementti, mikä saa biisin groovaavaan ja tätä pohjana käyttäen alkaa rakentaa miksausta. Laulua ei kannata jättää viimeiseksi...
Ei kannata myöskään hieroa liikaa jotain yksityiskohtaa irrallaan, kannattaa aina pitää kokonaisuus mielessä.
 
Kaikut ja viiveet kannattaa equuttaa, varsinkinkin kun niitä on monta. Nyrkkisääntönä lyhyet kirkkaana ja pitkät tummana.

Prosoundwebissä on varmaan lähes kaikki yllämainitut neuvot ammuttu alas
 
Niin. Se on sitä amerikan meininkiä kun kartiot paukkuu phantomia kytkettäessä:) Tässä ei varmaan oo kyse mistään "älä koskaan äänitä 57:lla" jutuista vaan ihan muusta.
 
Jatkan vähän bisnespuolella.
 
- Älä koskaan polje hintoja. Arvosta omaa tekemistäsi ja ota palkaks vaikka vanhoja soittimia tai palveluksia. Ilmaisesta on vaikea lähtee tinkaamaan. Jos vertaa vaikka autonkorjaukseen niin naapurin Masalle maksetaan varmasti parikymppiä renkaanvaihdosta vaikka siihen menis tunti. Kauanko sulla meni kaverin demon äänittämiseen?

Korjaa saundi ajoissa
 
Tämä on kyllä minusta se paras sääntö. Koskaan ei saisi jättää nauhoitusvaiheessa soundiin vikaa. Ekvalisoinnilla ei pysty kovin ihmeitä tekemään niin ettei soundi ala kärsiä. Huonoa lähtösoundia on todella vaikea saada kuulostamaan edes siedettävältä, kun taas hyvälle soundille ei tarvi tehdä oikeastaan mitään.

Niin. Se on sitä amerikan meininkiä kun kartiot paukkuu phantomia kytkettäessä:) Tässä ei varmaan oo kyse mistään "älä koskaan äänitä 57:lla" jutuista vaan ihan muusta.
 
Juuri näin. Tästä ei ole kyse, vaan enemmänkin väärien luulojen ja helppojen virheiden poistamisesta. Mieluusti tyyliin: "Älä tee....!"

Älä nykäise mikkipiuhaa irti mikseristä/etusesta tai kytke piuhaa kiinni, kun phantom on kytketty päälle.

Älä panoroi rumpujen OH-raitoja täysin laitoihin. Samoin on kaikujen paluiden kanssa (ei toki aina..). Superleveä ei todellakaan ole yleensä paras, vaikka näin ehkä luulisi.
 
Tätä olenkin aina ihmetellyt. Nimittäin miten esim. Cubasessa (SE) saa palautettua stereoefektin siten että sen leveyttä pystyy säätämään? Siis jos efekti on Auxissa ja efektissä itsessään ei ole mitään pan säätöjä.

Tätä olenkin aina ihmetellyt. Nimittäin miten esim. Cubasessa (SE) saa palautettua stereoefektin siten että sen leveyttä pystyy säätämään? Siis jos efekti on Auxissa ja efektissä itsessään ei ole mitään pan säätöjä.
 
Ilmainen StereoTools-niminen VST-plugari (löytynee normaaleista paikoista) sisältää kanavakohtaiset pannaussäädöt, joilla homman voi helposti hoitaa. Laittaa sen viimeiseksi auxin efektisarjassa.

Älä kuuntele liian lujaa miksatessasi, vaikka se on "siistimpää" ja houkuttelevaa. Siinä joutuu helposti huijatuksi. Miksaukseni paranivat aikoinaan huomattavasti tällä yksinkertaisella konstilla. Balanssien ja yleissaundinkin arvioiminen on yllättävän vaikeaa liian lujaa kuunnellessa. ( Tämä ei tarkoita, että välillä ei olisi tarpeen luukuttaa, vaikka ihan vaan fiiliksenkin vuoksi tai liian kovien diskanttien välttämiseksi) Peruskuunteluvolumeni on yleensä jossain noin puhevoimakkuuden tasoissa.

Käytä rumpujen äänitykseen mieluummin kahta hyvää mikkiä, kuin kymmentä huonoa. Käytä aikaa mikkien sijoitteluun. Muutenkin kannattaa minimoida äänilähteet aloitteluvaiheessa, mitä vähemmän raitoja, sitä helpompi miksata.

Mieti ensin.
Muista syödä ja levätä.

Äläkä miksaa väsyneenä tai tuntitolkulla yhteen menoon. Käy hakemassa äänivertailuja esim. klassisen musiikin konsertissa.

Tässä semi-kokeneen vinkki:
 
Älä juo liikaa kahvia miksatessa. Viisi tai kuusi kuppia join. Kuuntelin vähän myöhemmin kofeiinin vaikutuksen loputtua lopputuloksen, ja ihan huonolta se kuulosti (kuulosti paljon paremmalta "kofeiinipäissään"). Ja ei kun takaisin vääntämään.