Kitarat: kitarakamat ›

Milläs keinolla sitä saisi samanlaisen kevyen särösoundin ku Keithilla? Tele + Fenderin tweed combo täysillä?

Varastat Keith Richardsin sormet. Ei kai siinä muu auta.

Milläs keinolla sitä saisi samanlaisen kevyen särösoundin ku Keithilla? Tele + Fenderin tweed combo täysillä?
 
Eekäkö öljyväreillä maalattu 50-lukulainen Gibson LP Custom.. ;)

Varastat Keith Richardsin sormet. Ei kai siinä muu auta.
 
niin kävi kai tony iommille?

No hommaapi samat kamat ja soittaa samalla tyylillä.
 
Ja mitkähän ne kamat olisi?

No hommaapi samat kamat ja soittaa samalla tyylillä.
 
No hoh hoh. Et voi olla Kukka jos olet syntynyt Koiraksi. Keith Richards saa keith richardin kuulosta musiikkia, ei kukaan muu.

No hoh hoh. Et voi olla Kukka jos olet syntynyt Koiraksi. Keith Richards saa keith richardin kuulosta musiikkia, ei kukaan muu.
 
Mystifioinnin ja jumaloinnin lomassa voi lukea aloitusviestin uudestaan. Kitaran soitto ei ole mitään mustaa magiaa vaan tuossa kysyttiin että miten saisi samankaltaisen soundin. Samanlaisilla vehkeillä pääsee tarpeeksi lähelle.

Tele + Tweed kuullostaa ihan perus-lähtökohtana hyvältä, se fiilis on usein pääosassa. Olisko G-vire, avoin miehellä käytössä?

Ja mitkähän ne kamat olisi?
 
Emmie tiijä.

Olisko G-vire, avoin miehellä käytössä?
 
Juu, kyllä se on aika merkittävä osa soundia. Ala-E pois kitarasta ja loput viisi kieltä G-duuriin. Kuulostaa aika Keefiltä jo ilman vahvistamattakin. Sitten vielä pitää opetella soittamaan tukevasti sleepaamalla biitin takaa. Melkein sanoisin, että kyse on enemmän soittotavasta kuin kamoista.

Olisiko nyt kuitenkin niin, ettei threadin aloittaja halua kuulostaa Keithiltä, vaan saada itselleen sellaisen kevyen roson jollainen Keithiltäkin löytyy.
 
Itse ainakin saan kevyen roson tuosta Ashdown Peacemakerista pistämällä 2-kanavan gainin n. klo12, sitten bassoa tiputan hieman pois ja middleä sekä trebleä vähän lisää. Sen jälkeen kitaran volumepotikalla puljaan särön sellaiseksi, että jos näppäilee sormilla kitara kuulostaa puhtaalta, mutta kun plektralla iskee niin mukaan tulee pieni kevyt roso. Erittäin loistava soundi sellaiseen blues-luritteluun, mutta myös kevyemmän rockin komppailuun.

Fender, Fender ja Tube Screamerista särön määrä pienelle.

Kitaran soitto ei ole mitään mustaa magiaa
 
Keith Richardsin soitto saattaa hyvin ollakin, vaikka joidenkin heavykitaristien soitto ei olisikaan.
 
Keith tuntuu vetävän aika pitkälti samalla soundilla, oli kamat mitkä hyvänsä. Tässä threadissa jo mainittujen kitaroiden lisäksi tulee mieleen ES-335, jolla Keef näyttää vetävän nykyään aika paljon. Ja kuulosta aika samalta kuin yleensäkin. Muistaakseni joskus jostain luin, että käyttää stagella enimmäkseen tosiaan vanhaa Twin Reverbiä. Studiossa voi taas olla käytössä vaikka mitä...

Keith tuntuu vetävän aika pitkälti samalla soundilla, oli kamat mitkä hyvänsä.
 
Niih!

Samankaltainen soundi on aika helppo saada. Tallamikki kitarasta, ja se G-vire. Se vire tuo oikeen värin siihen soittoon ja on tärkee osa. Vahvarista treblet ja bassot ihan korvan mukaan, ja säröä tosi vähän, sillain että vaan vähän säröytyy kun iskee.

Hyviä neuvoja tässä onkin jo tullut Keithin soundin tavoitteluun. Itse luulen että suurimmat tekijät Keefin soundissa ovat avoin G-vire ja voimakas plekukäden käyttö sekä hienoinen epätahdissa soitto. Varsinkin viimeksi mainittu tekijä ja myös toisinaan ns. "hallittu" epävireisyys aiheuttavat sen että Keithin soundia on äärimmäisen vaikea kopioida vaikka lähelle voi päästä käyttämällä avointa G-virettä ja soittamalla voimakkaasti sekä käyttämällä samoja soittolaitteita yms. mutta se jokin jää yleensä aina muilta kuin Keithiltä itseltään puuttumaan koska vain hän voi soittaa ns. "sopivasti" epätahdissa ja epävireisesti ja saada sen sopimaan täydellisesti soitettavaan musiikkiin.
 
Guitarist-lehden yhdessä vanhassa numerossa oli "TumblinŽ Dice" lehden toimittajien soittamana ja se kuulosti todella autentiselta vaikka Keithin alkuperäisessä versiossa käyttämiä soittolaitteita ei ollut käytetty. Lehden toimittajat soittivat ko. biisin ehkä puhtaammin ja tarkemmin kuin Keith mutta sitä alkuperäistä "särmää" kappaleessa ei ollut vaikka Guitarist-lehden versio sellaisenaan kuulostikin todella lähellä alkuperäistä levytystä. Tämän takia sanoisin siis, että avoin G-vire, voimakas plekukäden soittotapa, lievä epätarkkuus sekä epävireisyys ovat tärkeimmät tekijät Keithin soundissa vaikka lähelle pääse myös samoja laitteita käyttämällä (Tele+Fender Twin) mutta samojenkin laitteiden kanssa soittotekniikat pitää myös olla hallussa.
 
EDIT: Esim. akustisellakin pääsee jo lähelle Keithin soundia käyttämällä mainitsemiani konsteja. Olen itse soitellut mm. "TumblinŽ Dicea" akustisella ja vaikka sähköinen vahvistus otetaan pois niin soundissa on ollut paljon samankaltaisuutta. Tietenkin lähemmäs pääsee kun soittaa samat jutut sähkökitaralla, mutta olen kyllä vakuuttunut Keithin soundin salaisuuksien olevan enemmän Avoin G-vire/voimakas soittotapa/lievä epätarkkuus-akselilla kuin "juuri samat soittokamat"-ajattelussa vaikka viimeksi mainittukin jossain määrin tietenkin vaikuttaa asiaan.

Samankaltainen soundi on aika helppo saada.
 
Niin, no. Miksi sitten kukaan ei kuulosta Keefiltä? Soundi kuitenkin osoittautunut varsin suosituksi vuosien saatossa... :-)
 
Tosin, kuunnelkaapa Steel Wheels-levyn avaava riffi (Sad sad sad). Kitarassa tietenkin...tadaa!... Mick Jagger. Eli, olisko vielä kontekstistä kiinni?

Niin, no. Miksi sitten kukaan ei kuulosta Keefiltä? Soundi kuitenkin osoittautunut varsin suosituksi vuosien saatossa... :-)
 
Tosin, kuunnelkaapa Steel Wheels-levyn avaava riffi (Sad sad sad). Kitarassa tietenkin...tadaa!... Mick Jagger. Eli, olisko vielä kontekstistä kiinni?
 
Ehkä se taika tulee kuitenkin Charlie Wattsilta.

Ja mitkähän ne kamat olisi?
 
Nenäkarkkia? Bensaa suonissa ja vähän muutakin?