Yleistä keskustelua musiikista ›

Löysinpä tosta broidin levyhyllystä kaksi vanhaa Rasmuksen levyä: Playboys ja Hellofatester. Olin niitä joskus kauan aikaa sitten diggaillu mutta mielikuva oli kovasti hämärtynyt ajan saatossa, ja bändin hittibiisien radiosoitto on saanut kiertämään uudemman tavaran kaukaa. Iskin kuitenkin Hellofatesterin levysoittimeen ja yllätyin todella positiivisesti. Ympäripyöreästä hittituotteesta ei ollut vielä tuolloin tietoakaan vaan useimmat biisit olivat menevää funkrokkia. Vielä lujempaa mentiin kun vaihdoin astetta vanhempaan Playboyssiin.
 
Pistääkin miettimään, miksi niin omaperäisen soundin hankkinut groovaava yhtye meni muuttumaan massatuotteeksi. Sävellykseltään ja tuotannoltaan paljon omaleimaisempi materiaali olisi varmasti saanut yleisönsä joka tapauksessa. Kun puhutaan, että pitäähän musan kehittyä, olen sitä mieltä, että takapakkia on menty uudemmissa yhden riffin hittitykityksissä.
 
Onko täällä muita jotka diggailevat sitä vanhaa kunnon Rasmusta?

Pistääkin miettimään, miksi niin omaperäisen soundin hankkinut groovaava yhtye meni muuttumaan massatuotteeksi.
 
Ehkä ne halusi vähän enemmän yleisöä.
 
Tilumanin matematiikantunti nro. 1:
 
vähän yleisöä=vähän rahaa
paljon yleisöä=paljon rahaa

Ehkä ne halusi vähän enemmän yleisöä.
 
Ja koska jätkät tuskin muutakaan osaa, kuin soittaa, ni saatto tulla nälkäkin ennen tyylin muutosta.

Olihan Hellofatesterilla jo pari hittiä kuten Liquid, joten tästä jatkaminen ei välttämättä rahamielessäkään olisi ollut mahdoton idea. Mutta tämän jälkeen kääntyikin kelkka täysin...
 
E: Saahan tänne laittaa toki mielipiteitä Rasmuksen musiikista ylipäätään ja ajatuksia juuri siitä kuinka bändi on muuttunut vuosien saatossa.

Olihan Hellofatesterilla jo pari hittiä kuten Liquid, joten tästä jatkaminen ei välttämättä rahamielessäkään olisi ollut mahdoton idea. Mutta tämän jälkeen kääntyikin kelkka täysin...
 
_Käsittääkseni_ ton Liquidin ja esim. F-f-f-fallingin välillä oli aika helkkaristi kuun kiertämiä? Loru meinas loppua siihen?

Rasmuksen vanhemmilla levyillä on kyllä monia mainioita kappaleita. Paljon paremmin maistuu minulle kuin tämä uusi goottimoloilu..

Mielestäni Rasmuksen musiikki alkoi mennä vituilleen heti kun rumpali vaihtui tähän nykyiseen Akiin (siis ennen f-f-fallingia) joka on bändin toinen keulakuva nykyään.

rumpali vaihtui tähän nykyiseen Akiin (siis ennen f-f-fallingia) joka on bändin toinen keulakuva nykyään.
 
Minä olen aina luullut, että basisti on bändin toinen keulakuva. Sen paremmin asiasta mitään tietämättä.

Kyllä Peep on sitä ainoaa oikeaa Rasmusta. THE Rasmus my ass.

Itsekin haikailen niiden vanhojen aikojen perään. Eivät nuo uudet levyt tule ikimaailmassa pärjäämään vanhoille Rasmus-levyille. En käsitä miksi piti tuolla tavalla muuttua yhtäkkiä loistavasta yhtyeestä vitsiksi.

_Käsittääkseni_ ton Liquidin ja esim. F-f-f-fallingin välillä oli aika helkkaristi kuun kiertämiä? Loru meinas loppua siihen?
 
Itseasiassa olen sitämieltä, että niillä ei muuta hyvää biisiä olekkaan kun tuo Liquid.

En käsitä miksi piti tuolla tavalla muuttua yhtäkkiä loistavasta yhtyeestä vitsiksi.
 
Nyyyt kaivataan perusteluita. Jätkät kuitenkin vetää pitkin mualimaa siihen tahtiin, että siitä on vitsi aikas perkeleen kaukana. Se, että et tykkää niiden nykyisestä kamasta, on sun ikioma vitsi.

Mäkin tykkäsin Rasmuksesta joskus nelosluokalla, ja nimenomaan siitä vanhasta Rasmuksesta. Peep, Playboys ja Hellofatester olivat suosikkeja. Ihan mukavan kuuloistahan tuo, mutta uudempi tavara aivan kuraa.

Olen kuullut muutamia Rasmuksen kahden ekan levyn biisejä ja niistä tuli silloin sellainen kiva "pikkupojat soittaa tosi hyvin ja biisitkin on onnistuneita" -fiilis. Sellainen tenavatähtimäinen tunne, tosin positiivisessa mielessä. Olisi kuitenkin aika outoa jos Rasmuksen pojjaat nyt vielä aikamiehinäkin soittaisivat sellaista musaa josta tulee tenavatähti -fiilis. Eikös bändeillä ole kuitenkin tapana jollain tavalla muuttua tai kehittyä, jos nyt ei ihan Peer Güntista, AC/DC:stä ja vastaavista -joilla on ollut homma hallussa ja selvänä ekasta pitkäsoitosta asti- puhuta?
 
En omista yhtään bändin levyä, mutta en käännä kanavaa jos radiossa joku biisi niiltä soi.

Nyyyt kaivataan perusteluita. Jätkät kuitenkin vetää pitkin mualimaa siihen tahtiin, että siitä on vitsi aikas perkeleen kaukana. Se, että et tykkää niiden nykyisestä kamasta, on sun ikioma vitsi.
 
Nii-in, minun mielipiteenihän se vain olikin. Omasta mielestäni bändi on nykyään pelkkä vitsi vailla uskottavuutta.

Olen kuullut muutamia Rasmuksen kahden ekan levyn biisejä ja niistä tuli silloin sellainen kiva "pikkupojat soittaa tosi hyvin ja biisitkin on onnistuneita" -fiilis. Sellainen tenavatähtimäinen tunne, tosin positiivisessa mielessä. Olisi kuitenkin aika outoa jos Rasmuksen pojjaat nyt vielä aikamiehinäkin soittaisivat sellaista musaa josta tulee tenavatähti -fiilis.
 
Näin minäkin aluksi muistelin, mutta kuunneltuani jäi näistä levyistä täysin toinen vaikutelma. Olivathan pojat nuorempia kuin nykyään mutta ei noilla levyillä mitään lähdetty anteeksi pyytelemään ja tasotuksia hakemaan. Vaikka nuoruuden innolla veivattiinkin niin hyvin ammattimaista musiikkia kuitenkin mielestäni ovat nuo kaksi levyä. Aivan yhtä uskottavan kuulloista kuin nykyäänkin - eri tyylillä vain.

Vaikka nuoruuden innolla veivattiinkin niin hyvin ammattimaista musiikkia kuitenkin mielestäni ovat nuo kaksi levyä. Aivan yhtä uskottavan kuulloista kuin nykyäänkin - eri tyylillä vain.
 
Joo. Todennäköisesti tuohon tenavatähti -fiilikseen vaikutti se ennakkoasenne, että tiesin kavereiden olevan todella nuoria. Ammattimaiselta se kuulosti silti. Pointtini oli kuitenkin se, että ei liene ihme, että he eivät enää soita samanlaista musiikkia kuin 16(?)-vuotiaina. Kuinkahan moni n. 25-vuotias edes kuuntelee samaa musaa kuin 16-vuotiaana?
 
Vaikka onhan meitä poikkeuksia vielä paljon vanhemmissakin, tietysti...

Kyllä Peep on sitä ainoaa oikeaa Rasmusta.
 
Samaa mieltä. Se on kova levy. Ei uskois samaks bändiks joka nykyään veisaa sitä rock-iskelmää. Laurin laulussakin oli munaa ihan eri tavalla. Kun kuulin ekan kerran tämän levyn niin iski sellanen fiilis että onpas perhanan hyviä soittajia ja makeeta musaa. En muita levyjä itsekään omista kuin Peepin ja Playboysin, mutta radiosoitto on antanut tarpeeksi aihetta olla hankkimatta näitä nykyisiä. Makuasia.

Olihan Hellofatesterilla jo pari hittiä kuten Liquid, joten tästä jatkaminen ei välttämättä rahamielessäkään olisi ollut mahdoton idea. Mutta tämän jälkeen kääntyikin kelkka täysin...
 
Itseasiassa nuo "vanhan Rasmuksen" suurimmat hitit taisivat olla noilla kahdella ensimmäisellä levyllä, ja tuo myynnillisesti Hellofatester oli suoraansanoen floppi.