Kitarat: kitarakamat ›

Hienosäätöä ovat mielestäni. Tässä hivenen "tutkimustuloksia" sanojeni painoksi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=98179#p3087220

Itselläni on Squierin Standard Staro, jonka olen ominaisuuksiltaan muokannut aivan todella hyvin soitettavaksi kitaraksi, mutta mikit ovat vakio paskat, ja se vie jonkinverran soittoiloa. Toisena esimerkkinä on ikivanha-paska kopio Fender Eric Clapton Stratocaster, jossa soitettavuus on aika huonoa, mutta mikeissä taas on loistava soundi, ja sen takia jaksaa soitella.

Hienosäätöä ovat mielestäni. Tässä hivenen "tutkimustuloksia" sanojeni painoksi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=98179#p3087220
 
Hannu hei, tuossa on verrattu kahta hyvää mikkiä... kyllä eron huomaa kun vaihtaa Ibanezin V-sarjan mikit vaikka DiMarzioon :)

Näin straton mikestä jos mieltä ollaan, niin tämänhetkiset Suhr:n V60LP mikit on aikansa killerit soundiltaan....
 
www.suhrguitars.com/v60.htm
 
-sv

omilla mikeillä varustettu kitara on kuulostanut tallamikillä hieman ohkaiselta ja kaulamikillä tunkkaiselta.
 
Huonot mikit yleensä huomaakin mielestäni tuosta soundin tukkoisuudesta, ohkaisuudesta tai sen paljon puhutun erottelevuuden puutteesta. Ei siihen yliluonnollisia kykyjä tarvita.
 
juuri kaulamikin tukkoisuus/suttuisuus ja tallamikin ohkaisuus/huono erottelevuus ovat syitä jos olen kitaraan mikrofoninvaihtoa harkinnut.
 
Ibanezin V-sarjan (liskot) ja vaikkapa jo mainitut Jacksonin mikit tai Washburnin halpikset ovat valitettavan usein sellaista tavaraa että eron kuuleminen ei vaadi kultakorvia. Näissä tapauksissa esim keskihinnan Duncaneihin vaihtaminen tuo selkeyttä ja potkua soundiin ja vaihtaminen on järkevää.
 
Miten näitä mikkien saundeja voi mukamas testata ostamatta? Jos testaa eri kitaroita, joissa on eri mikit, vaikuttaa kitaran oma soundi asiaan myös. Onko ainoa keino käydä valmistajien sivuilla kokeilemassa niitä ääninäytteitä?
 
Tämä on aina ongelmallista. Ääninäytteistä erotan itse tietokoneen kaiuttimista singlet ja humpparit toisistaan (fifty/fifty?) enkä oikeastaan muuta. Kuulostele luotettavien tahojen kuvauksia mikeistä ja kokeile mahdollisimman lähelle omaa skebaa (talla, puut) osuvia kitaroita toisilla mikeillä. Osta mikki -> osta toinen... -> kunnes sopiva löytyy.
 
Jesh. Se o hienoa kun sähkis soi ilman sähköjä lujaa ja värisee mahaa vasten.

Mikit on hienosäätöä, jos ei lasketa humbuckerin ja yksikelaisen eroa. Kevyessä stratossa tai floikkakitarassa ja kiinteätallaisessa painavassa lespaulityypissä on paljolti erilaiset soundit, vaikka mikki olisi sama.
 
Kyllä. Yleesä kitaraostokseni perustuvat pääasiassa soitettavuuteen, akustiseen soundiin, ulkonäköön ja hintaan. Tokihan elektroniikan testaan omallakin vahvarilla, mutta elektroniikkapuoli on se mihin pystyy itse vaikuttamaan helposti. Jos muuten kitarassa on asiat kohdallaan tuhnuiset mikit vain "kätkevät helmen sioilta". Tosin useimmiten puut ja sähköt kulkevat laadultaan käsi kädessä.
 
...ja yksi asia vielä itseä ärsyttää - esim. Duncan on ruennut lyömään mikkeihinsä "Seymour Duncan"-tekstiä. Mielestäni teksti on ruma, eikä paranna mikin soundia paskan vertaa. Tässä ainakin ratsastetaan aika pitkälle tuotemerkin ja mainostuksen siivellä.
 
*yleensäottaen: vaihda mikit jos olet kokeilunhaluinen(+varakas) tai tiedät mitä vaihdolla haet ja miten sen saavutat.

Ei viitti spämmätä uutta topicia...
Eli, kun mikkien sielunelämä on suht vierasta itselleni, niin saisiko täältä hieman apua, kun "rakas" sonexini, johon olen kovasti ihastunut, tuppaa kiertämään lähes häiritsevästi kovilla volumeilla, ja olen miettinyt onko mikkien vaihto ainoa tehokas toimenpide jolla asia korjaantuu, sonexin omat mikit ei käsittääkseni mitkään huiput taida olla? Mikä olisi "järkevä" mikkisatsi tuohon, mikään heavysoundi ei ole hakusessa, siihen löytyy toinen keppi. ainoa toivomus että mikit saa zebra väreissä kun tykkään pitää kepin orkkiksen näköisenä. etukäteen kiitos...

Ei viitti spämmätä uutta topicia...
 
Mikkisi ovat vahaamattomat tai muuten vaan kelat ovat kovasti liian löysiä.
 
Duncanin '59 nyt mun suosikkisetti. Sen jälkeen kun nuo laitoin lespaani tuntui että "nää on nyt ne". Tosin esim. musamaailman tarjouspaketti koskee vain mustia.
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/152/274/59_set.phtml

http://www.thomann.de/thoiw3_seymourduncan_sh4_prodinfo.html
 
Mitäs tollainen, ja kaulaan vai tallaan?

Mitäs tollainen, ja kaulaan vai tallaan?
 
esim. sh-4 (tai sh-5) tallaan ja sh-1(59) kaulaan.
 
duncanin sivuilla on ehdotettu noita yhdistelmiä laajemminkin
 
http://seymourduncan.com/products/humbuckers.shtml
 
...siis jos duncanit haluat.

Noihin pitääkin perehtyä tarkemmin, kyllä mä duncaniin olen vahvasti kallellaan, dimebucker potkii sen verran mukavasti vanhassa jaskassani, joten turha sitä on merkkiä vaihtaa. Ilmeisesti zebra värityksen saa melkein kaikiin sd:n humppareihin?

Pitänee osallistua tähän väit... öh keskusteluun omilla käytännön esimerkeillä:
 
1) Tokai ALS50Q "Les Paul" (Leppärunkoinen Les Paulin muotoinen kitara)
 
Koska tämä ei oikein kuulostanut Les Paulilta omilla alkuperäismikeillään, tuli laitettua alkuun siihen Kent Amstrong PAF mikit. Noh eipä se vieläkään kuulostanut Les Paulilta. Seuraavaksi siihen pesiytyivät Gibsonin P94 mikit, ja tulos oli edelleen sama - hyviä soundeja, muttei tietoakaan Les Paulin soundeista. Lopputuloksena oli pakko myöntää ettei se Les Paulin muoto väärillä puilla tehtynä saa sitä soimaan millään mikeillä samankuuloisilla soundeilla kuin LP. Pakko on myöntää että ne alkuperäiset MK3 vai olikovatkohan ne MK4 mikit olivat todella huonot. Kaikki nuo muut vaihtoehdot olivat ylivoimaisesti parempia.
 
Tokai meni vaihtoon ja ne Gibson P94 mikit päätyivät lopulta Orville Les Pauliin, jossa ne todellakin toimivat loistavasti. Kokonaisuus ratkaisee.
 
2) '62 JV Squier 1983 (export-malli)
 
Koska tämä on export-malli, on siinä yleisesti jenkkivalmisteiset alnico-mikit. Tähän(kin) tuli mikit vaihdettua, kun löytyi edullinen valmis kasattu pleksi hyvillä osilla ja Kinman-mikeillä. Lopputulos on hieman ristiriitainen. Kaikki häiriöt katosivat, mutta vaikka soundit kuulostavat stratolta, taisi siinä häiriöiden mukana mennä tiettyä särmää ("räkää") samalla kertaa. Luulen että tuo alkuperäinen pleksi pääsee vielä takaisin tähän Squieriin pienillä parannuksilla, kuten uusi kytkin, potikat ja konkka. Tässä olisi ehkä kannattanut jättää mikit vaihtamatta ja vaihtaa noita muita sähköosia laadukkaampiin.
 
3) Paisley Telecaster MIJ (2001)
 
Tämä tele on erittäin hyvä soimaan akustisesti ja se kuulosti alkuun hyvältä myös sähköoisesti. Pikkuhiljaa kun sitä oppi kuuntelemaan tuli kyllä selväksi että mikit ovat "ohuet". Epäröin tuon edellisen mikkioperaation takia vaihtoa melko pitkään, mutta kun kitaraan oli lopulta vaihdettu Duncanin Hot for Tele kaulaan ja Jerry Donahue talllaan, oli ero tolkuttoman iso niihin Japanilaisiin alkuperäismikkeihin.
 
4) Burny SG-kopio 1980 alusta
 
Burny on hyvä SG-kopio ja mikeistä oli etenkin kaulamikki hyvä. Soundi oli laulava ja sopi mainiosti esim. Blues-soitantaan. Tallamikki oli sellainen munaton ja tuntui että siitä sai ulos vain "kanttiaaltoa". Tallaan vaihtui aika äkkiä Dimarzio PAF PRO. Kaulamikiksi vaihtui paljon myöhemmin Dimarzio Humbucker from Hell. Tämä pari sopii tähän soittimeen hyvin.
 
Vaihto kannatti tällä kertaa.
 
5) Ibanez AS200 "John Scofield"
 
Niin tässä ei ollut todellakaan mitään tarvetta mikkien vaihtoon. Alkuperäiset Ibanezin Super 58 mikit ovat tolkuttoman hyvät. Mistähän moisia saisi ostaa erikseen?
 
6) Tokai "Les Paul" Custom 1981
 
Sama juttu kuin edellisessä. Alkuperäiset liekö "Goto"-merkkiset mikit ovat erinomaiset eikä niiden vaihtoon ole mitään tarvetta. Nämä kuulostavat ihan samankaltaisilta kuin jotkin vanhat Dimarziot.
 
7) Squier SQ Srato comtemporary model (humpparit) 80-luku
 
Halvahkot japsiosat, mutta nuo mikit sopivat hyvin kitaran muuhun olemukseen ja kuulostavat "sopivilta" muuhun sointiin nähden. Halpa soitin, joka ehkä soisi vähän paremmin toisilla mikeillä, mutta ei niin paljon että mitään kannttaisi tehdä.
 
8) Guild Bluesbird
 
No koska tässä on Duncanin '59:t niin ei ole mitään tarvetta muuttaa yhtään mitään. Jos joskus tarvitsee kitaraa josta pitäisi saada P90 soundia, niin ehkä tähän laittaisen sen Gibson P94 tai Duncan Phat Cat setin. Toistaiseksi Orville täyttää tuon lokeron.
 
9) Gibson Les Paul Special (humpparimalli)
 
Alkuperäiset 490R & 498T toimivat tuossa aivan riittävän hyvin ja en tosiaankaan nähnyt mitään syytä vaihtaa niitä esim. Duncanin '59 malleihin. Ero tuskin olisi ollut suuri. Gibson meni vaihdossa kun hommasin tuon Ibanezin.
 
10) Orville Les Paul
 
Japanilainen versio Les Paulista ja melko hyvä sellainen. Alkuun tämä kuulosti myös hyvältä, mutta mitä kauemmin sitä oli soittanut, myös heikkoudet alkoivat kuulua. Mikit olivat tolkuttoman yksitoikkoiset. Kitaran omat säädöt olivat aika onnettomat ja alkoi olla selvä homma, että mikeistä kaikki johtui. Akustisesti soitin toimi kuitenkin hyvin, joten ei muuta kuin kaapista Gibson P94-setti kiinni ja hemmetti johan alkoi toimia. Kitaran potikoiden asennoilla sai nyt paljon säätövaraa soundeihin, kuten pitikin.
 
Mitä tästä opin on se, että mikkejä vaihtelemalla saa rahaa kulumaan, ja mitä enemmän niitä on vaihdellut, on oppinut huomaamaan niitä pieniä ja suurempia eroja, joita mikeissä on. Se miten saa valittua siihen omaan kitaraan miellyttävät mikit onkin jo hankalampaa. Ei voi oikeastaan muuta kuin testata käytännön kautta, mikä toimii ja mikä ei. Sen myöskin tässä oppi, että hyvät mikit tarvisevat hyvät potikat, hyvän kytkimen ja hyvän kondensaattorin, jotta säädöistä saa kaiken irti = kokonaisuus ratkaisee.
 
Se mikä kuulostaa minusta hyvältä ei välttämättä kuulosta kaverin mielestä ollenkaan niin hyvältä. Ja kuten moni jo onkin kommentoinut, ratkaisee se kitaran jälkeinenkin laitteisto melkoisen paljon.
 
...vielä kun osaisi soittaa niin johan lähtisi :-)
 
EDIT: Pitää vielä kompata muita ja todeta, että koko hemmetin soitin on kokonaisuus, elikkä jos ei soi ilman sähköjä, niin tuskin niillä kalleilla mikeilläkään juurikaan paremmin.
 
EDIT2: Pelkällä mikkien korkeuden säädöllä saa myös aika paljon muutosta aikaan.
 
EDIT3: Mikkien vaihto vaikuttaa kyllä psykologisesti. Alkuinnostus uusien mikkien kanssa pistää yrittämään taas uudella tavalla, mutta sitten jos homma ei toimikaan kuten ajatteli, ottaa pattiin pahemman kerran kuten itselläni tuossa Tokai ALS50Q kanssa...
 
EDIT4: Tämä omakohtaisuus korostuu mikkiasioissa myös siten, että joku tarvitsee siihen kitaraan sen yhden hyvän soundin ja toinen taas hakee monipuolisuutta mikkien vaihdolla, joten mitään yksittäistä ratkaisua ei ole tämänkään takia olemassa.
...
...
EDIT 999: Yleisön pyynnöstä huolimatta.... :-)