Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mitähän kirjoja kannattais näin alottelijana mennä lainaamaan tai ostamaan? Olen kuullut, että suuresta musiikkikirjasta olisi suuri apu aloittelijalle. Kerrotaanko tuossa kirjassa nuottien lukemisesta mitään? Mitä kaikkea siinä niinkun pääoisin on?
 
Mitens sitten nämä Kitarakoulu 1/3 jne. Aika kalliita, mutta kannattaako ostaa tai lainata?
 
kertokaahan vähän jos olette opuksiin tutustunut? Muita kirjoja saa myös kehua..

Millaista musiikkia sä soitat?
 
mun mielestä ei kannata aloittaa liian vaikeasta, vaan olisi hyvä aloittaa helpoimmasta päästä, että pääsee soittamaan mahdollisimman nopeasti musiikkia. muuten hommasta voi mennä maku ja voi onnistua tuhoamaan mielenkiinnon musiikkiin.

Olen kuullut, että suuresta musiikkikirjasta olisi suuri apu aloittelijalle.
 
Tarkoititko Ralph Denyerin Suurta Kitarakirjaa? Sitä saa ainakin Suomalaisesta Kirjakaupasta. Kirjahan on käännetty myös suomeksi, ja sisältää todella paljon tietoa soittajista, soittamisesta, teoriasta ja soittokamoista. Semmoinen hyvä yleispätevä teos. Mulla tosin on se vanhempi painos ja englanniksi niin en tiedä mitä uutta tossa uudessa on.

Mulla tosin on se vanhempi painos ja englanniksi niin en tiedä mitä uutta tossa uudessa on.
 
Ei siinä ole mitään uutta verrattuna vuoden 1992 versioon paitsi että kannesta on poistettu teksti "uudistettu, ajantasainen laitos" tms.

Ei siinä ole mitään uutta verrattuna vuoden 1992 versioon paitsi että kannesta on poistettu teksti "uudistettu, ajantasainen laitos" tms.
 
mulla on tuossa edessäni tuo -82 vuoden painos ja kyllähän tuosta on varmasti suuri hyöty aloittelevalle kitaristille, jos vain jaksaa keskittyä ja syventyä noihin asioihin.

Mitähän kirjoja kannattais näin alottelijana mennä lainaamaan..
 
No tästä ei tartte edes keskustella, senkun lainaat kaikkea mikä liik.., kiinnostaa.
nuottienlukuun ja notaatio hommeleihin pitäisi kirjastosta löytyä ihan omat kirjansa. mä lainasin joskus jonkun "the rockmusicians guide to music notation" tai joku tollane.. kysy kirjastotädiltä, ne saa palkaa hommastaan :D

mick goodrickin 'advancing guitarist', jos haluat OIKEASTI oppia soittamaan etkä vain tiluttamaan ees taas asteikoita.

" Schmid, Will: Hal Leonard kitarakoulu 1-2 (osa 1 myös cd:n kera)
 
-hyvä perusopas. Etenee verkkaisesti ja soveltuu siksi erinomaisesti itseopiskeluun "
 
Löysin tommosseen netistä. niin oppiiko noitten avulla lukemaan nuotteja:?

-- Mun mielestä ei kannata aloittaa liian vaikeasta, vaan olisi hyvä aloittaa helpoimmasta päästä, että pääsee soittamaan mahdollisimman nopeasti musiikkia. muuten hommasta voi mennä maku ja voi onnistua tuhoamaan mielenkiinnon musiikkiin.
 
Voin allekirjoittaa tämän. Kitaransoittoa EI KANNATA aloittaa Dream Theaterin plokkailulla. :D
 
Nimim. "Entinen kitaristi, joka kiipesi perse edellä puuhun."

No tästä ei tartte edes keskustella, senkun lainaat kaikkea mikä liik.., kiinnostaa.
nuottienlukuun ja notaatio hommeleihin pitäisi kirjastosta löytyä ihan omat kirjansa. mä lainasin joskus jonkun "the rockmusicians guide to music notation" tai joku tollane.. kysy kirjastotädiltä, ne saa palkaa hommastaan :D
 
Heh, mitä jos on kirjastovelkoja noin 20 euroa kun on just kaikenmaailman kitara- ja nuottikirjat vähän unohtuneet?
No, kyllähän kirjastoista aika hyvin löytää kaikenlaista, tosin ne ovat myös aika suosittuja siellä.

mua ottaa päähän se, kun kaikessa opetuksessa ja kirjallisuudessa aina puhutaan vain "säännöistä" ja teorioista, mutta ei kerrota lainkaan kontekstia tai pyritä avaamaan miksi jokin toimii niinkuin se toimii jne.

mua ottaa päähän se, kun kaikessa opetuksessa ja kirjallisuudessa aina puhutaan vain "säännöistä" ja teorioista, mutta ei kerrota lainkaan kontekstia tai pyritä avaamaan miksi jokin toimii niinkuin se toimii jne.
 
Mun näkökulmasta heitit nyt kyllä aika kovan yleistyksen. Antaisitko selkeitä esimerkkejä, koska oman kokemukseni mukaan kaikki opetus tai kaikki kirjallisuus ei ole tällaista kirjallisuutta.

Mun näkökulmasta heitit nyt kyllä aika kovan yleistyksen. Antaisitko selkeitä esimerkkejä, koska oman kokemukseni mukaan kaikki opetus tai kaikki kirjallisuus ei ole tällaista kirjallisuutta.
 
Samaa mieltä; ja varsinkin monissa kitaraopuksissa, monesti paino on niin tekniikassa, että nimenomaan ne 'säännöt' ja 'teoriat' jää ihan pimentoon. Ja nuo ns. 'säännöt ja teoriathan' on nimenomaan sitä varten, että jotain tiettyä asiaa pystyy analysoimaan ja ymmärtämään miksi se ylipäätään toimii jossain. Tässä mielessä, kun on edes auttava ymmärrys teoriasta, niin saa monesta jutusta ehkä enemmän irti, ja enemmän mahdollisuuksia soveltaa.

Mun näkökulmasta heitit nyt kyllä aika kovan yleistyksen. Antaisitko selkeitä esimerkkejä, koska oman kokemukseni mukaan kaikki opetus tai kaikki kirjallisuus ei ole tällaista kirjallisuutta.
 
en mä tarkoittanut sitä, että ne kirjat olisi jotenkin perseestä. mä tarkoitan enemmän, että toivoisin ehkä vähän erilaista näkökulmaa hommaan, että ei aina puhuttaisi vain niistä dominanttikvarttisekstisoinnuista, vaan siitä psykologisemmasta puolesta.
 
sanotaan nyt esimerkkinä salmenhaaran sointuanalyysi- kirja tai sitten juuri nämä kitaransoitto- oppaat, joissa on 500 sivua hienoja sointuja ohjeistuksella "opettele" ilman, että kerrotaan mitään mihin niitä on kliffa käyttää tai edes kyseenalaistettaisiin kannattaako välttämättä ihan kaikkien opetella jokaikistä sointua jne.
 
enemmän käytännön puhetta siitä puhtaallisesti musiikillisesta "kielestä" matemaattisten sääntöjen sijaan olisi kivaa vastapainoa hardcore- teorialle. on huomattavasti hedelmällisempää puhua siitä miten musiikki toimii syvätasolla, kuin heittää jotain tyypillisiä sointukiertoja, jotka sitten kopioidaan suoraan kirjasta. ne hommat pystyy kuka tahansa korvakuuloltakin tekemään.
 
mulle oli esimerkiksi hyvä kirja leonard bernsteinin 'six talks at harvard' avaamaan atonaalisuuden läpimurron 1900- luvun alussa. sitä ennen mulla ei ollut kunnon käsitystä siitä mihin säveltäjät sillä musiikilla pyrkivät ja mikä sen konteksti oli aiempaan musiikkiin nähden jne.

en mä tarkoittanut sitä, että ne kirjat olisi jotenkin perseestä. mä tarkoitan enemmän, että toivoisin ehkä vähän erilaista näkökulmaa hommaan, että ei aina puhuttaisi vain niistä dominanttikvarttisekstisoinnuista, vaan siitä psykologisemmasta puolesta.
sanotaan nyt esimerkkinä salmenhaaran sointuanalyysi- kirja tai sitten juuri nämä kitaransoitto- oppaat, joissa on 500 sivua hienoja sointuja ohjeistuksella "opettele" ilman, että kerrotaan mitään mihin niitä on kliffa käyttää tai edes kyseenalaistettaisiin kannattaako välttämättä ihan kaikkien opetella jokaikistä sointua jne.

 
Tossa on toi Jon Damianin suhteellisen tuore opus; edustaa aika paljonkin 'erilaista' kitaraopusta, nimittäin keskittyy aika tollaiseen 'syvempään' lähestymistapaan improvisoinnissa ja säveltämisessä. Ei yhtään blues tms. licksejä tässä. Aikaa kannattaa varata :).
 
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos … _8_xs_ap_i1_xgl/202-4865842-6966238
 
Sitten tietenkin kaikkien plärääjien kestosuosikki Mick Goodrickin 'Advancing Guitarist'. Jälleen ei yhtään licksejä, ja kaikki 'treenitkin' on ehkä enemmän semmoista ajatuksien jäsentelyä ym. Tän kanssa mulla on pikkasen varauksellinen fiilis, mutta sanotaan näin että hyvä opus oikeissa käsissä :).
 
Tässä linkki: http://www.amazon.co.uk/exec/obidos … d_bxgy_img_2_cp/202-4865842-6966238
 
Sitten jos hakee oikein verta nenästä niin tälläinen kuin Zen Guitar (en muista kirjoittajaa). Mutta musta tossa mennään jo aika ohi sektorin, enkä itse oikein allekirjoita kaikkia kirjan 'teesejä'; liian dramaattista hommaa, mutta joku varmasti tykkää tälläisestäkin. Tosin, en ole kuin pikaisesti lukassut kerran, eli en ole ehkä paras ihminen arvostelemaan tätä kirjaa.
 
Löytyhän se amazonistakin, pitihän se arvata:
 
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos … d_bxgy_img_2_cp/202-4865842-6966238
 
Eiköhän tossa oo hetkeksi.

Heitän samaan soppaan.
 
Itse olen miettinyt tälläisen "peruskirjan" hankintaa. Teräskielisellä akustisella soittelen, musiikkityyli seilaa karkeasti reittiä kantri(rock)-bluesrock-classic rock. Perusasiat on hallussa, joten aivan aloitteluopasta en halua. Saisi olla teoriaa, harjoituksia, juttuja kitaroista ja soittajista jne. Tuo Suuri kitarakirja on pyörinyt mielessä. Toisaalta kiinnostaisi opus, joka keskittyy pääasiassa (tai kokonaan) akustiseen kitaraan. Ehdotuksia, kiitos.

Heitän samaan soppaan.
Itse olen miettinyt tälläisen "peruskirjan" hankintaa. Teräskielisellä akustisella soittelen, musiikkityyli seilaa karkeasti reittiä kantri(rock)-bluesrock-classic rock. Perusasiat on hallussa, joten aivan aloitteluopasta en halua. Saisi olla teoriaa, harjoituksia, juttuja kitaroista ja soittajista jne. Tuo Suuri kitarakirja on pyörinyt mielessä. Toisaalta kiinnostaisi opus, joka keskittyy pääasiassa (tai kokonaan) akustiseen kitaraan. Ehdotuksia, kiitos.
 
Mun täytyy kyllä ihmetellä vielä, miten tuosta puuttellisesta, monin paikoin virheellisestä ja vieläpä kömpelösti suomennetusta Suuresta Kitarakirjasta on tullut niin 'perusteos' ... Nyt lähti lynkkaajat liikeelle, mutta en vaan voi käsittä. Johtuuko siitä, että on vaan suomeksi käännetty?
 
Mutjooo, asiaan, eli tämmöinen David Hamburgerin kirja kuin 'The Acoustic Guitar, Complete Edition'. Siinä on paljon yksissä kansissa, ja vaikka ne suuret hitit puuttuu, niin tuolla saa eväät jo monenlaiseen akustisien biisien soittoon; käydään läpi niin sormisoitto kuin myös pikkaus. Ja käydään läpi myös hitusen teoriaa. Tosa linkki:
 
http://www.stringletter.com/productdetail.asp?ProductID=7

Eilen selailin tuota suurta kitarakirjaa ja juuri muutamat suomennukset pisti silmään. En tiedä mitä engl. kielisesä versiossa lukee mutta oli todellakin mielenkiintoisia termejä. Johtuu varmaan omalla kohdalla siitä, että paljon on kitarasanastoa ym. tietoa hankkinut juuri englanninkielellä joten moni suomennos tuntuu "oudolta". Lisäksi ne kitarakama- ja soittajatarinat (tai vastaavat) on luettavissa eri nettisivuilla, joten siltäkään puolin ei hirveästi uutta löytynyt. Mutta kokonaisuutena oli näin pikaisella selauksella ihan hyvä, paljon oli uutta juttua ja tarinaa.
 
Tutustuin tuohon dflorenon linkkiin ja ihan mielenkiintoinen opus on varmasti kyseessä. Mietintämyssyä päähän...

Sitten jos hakee oikein verta nenästä niin tälläinen kuin Zen Guitar (en muista kirjoittajaa). Mutta musta tossa mennään jo aika ohi sektorin, enkä itse oikein allekirjoita kaikkia kirjan 'teesejä'; liian dramaattista hommaa, mutta joku varmasti tykkää tälläisestäkin. Tosin, en ole kuin pikaisesti lukassut kerran, eli en ole ehkä paras ihminen arvostelemaan tätä kirjaa.
 
Ilmestynyt suomeksikin
Philip Toshio Sudo : Zenkitara
 
Sisältää hyviä näkökulmia soittamiseen. Suomennoksessa on kuitenkin hieman parantamisen varaa. Nämä on tietysti näitä ikuisuusjuttuja. Suomentaminen on eri asia kuin kääntäminen jne.
 
"Ota se iisisti, mutta ota"