Puhaltimet ›

olen silti kiitollinen että jatkavat soittoperinnettä ja näyttävät mallia nuoremmilleen. Keikoista ei oteta käytännössä mitään palkkaa (ei aina edes kata bensakuluja), mutta aina lähetään käytännössä mihin tahansa paikallisiin kissanristiäisiin, jos vain päästään. Hattua nostan.
 
Kun tämäkin ketju näyttää aktivoituneen, niin haluaisin kommentoida, että tuo ilmaiseksi joka paikkaan lähteminen ei välttämättä ole joka kantilta katsottuna pelkästään hyvä asia. Monin paikoin ovat harrastelijasoittokunnat totuttaneet ihmiset siihen, että 20-päisen bändin saa soittamaan käytännössä kahvi- ja pullapalkalla, mikä voi vaikeuttaa muuta bändimyyntiä. Monille setäsoittokunnille nuo keikat ovat vieläpä käytännössä vain tekosyy päästä pois kotoa juopottelemaan. Känniset kiksitykkipartiot ovat monin paikoin ryvettäneet pysyvästi ihmisten mielikuvan puhallinmusiikista. Tämähän ei kyllä välttämättä katso ikää.
 
Isojussi sanoi, että kaikentasoisilla harrastajabändeillä on oikeus esiintyä. Näin onkin, jos soittajat tekevät parhaansa oikealla asenteella. Mutta jos soittamisesta tulee vain tekosyy ryyppäämiselle ja marttakerhoilulle, niin voisi ihan oikeasti miettiä, voisiko ne soittimet sitten samalla jättää kotiin.
 
Minulle on yksi ja sama kuinka kauan joku on soittanut. Pelkillä orkesterissa torvi kädessä vietetyillä vuosilla ei minun hattuani nostateta. Niiden vuosien pitää näkyä viisautena, hyvänä työmoraalina, nöyryytenä musiikkia kohtaan, haluna ja kykynä (tarvittaessa) opastaa ja kannustaa uusia soittajia sekä mieluusti hyvänä soittotaitona. Olisi myös hyvä olla rehellinen itselleen. Kun ei enää taitu, niin sitten vain alastemmoihin tai huoltojoukkoihin. Minä en ainakaan aio olla se ykköspalliin takertuva 70-vuotias äijä, joka vittuilee nuoremmilleen ja soittaa paskaa. No, katotaan miten käy, onhan tässä vielä aikaa...