Aihe: Zarathusrta soikoon
1
megatherium
13.12.2005 21:49:36 (muokattu 13.12.2005 21:50:27)
Sibbe lainasi Deliusta 7. sinfoniassa!


Jean Sibeliuksen Deliusta kohtaan tuntema epäluuloisuus, kuvitellessaan näet joutuneensa juonittelujen kohteeksi selkänsä takana, ei kuitenkan estänyt häntä lainaamasta 7. sinfoniansa alkutahteja ja asteikkomotiivia, miltei nuotilleen transponoituna 7. sinfoniaansa "käärmeeksi" nimittämänsä ystävällisen Deliusin 1905 valmistuneesta laajasta ja aikaansa edellä olevasta anti-kristillisen filosofian kyllästämästä teoksesta, aivan kuten Delius moniselitteisemmin ja rikkaasti moduloiden käyttää Schubertin h-molli sinfonian sellojen ja basojen unisonona esittämää johdantoteemaa "pakana Requieminsa" avauksessa, joka on täysin epäortodoksista kirkkomusiikkia, ja siten sopimaton liturgiseen funktioon.
 
Also Sprach Zarasthustraan perustuen, kuten kirjaimellisemmin A mass of Life, Delius sävelsi 1816 "Pakana requieminsa" kunnioittaakseen siten sodassa kaatuneiden nuorten taiteilijoiden muistoa. Ikään kuin ennakoiden Toivo kuulan kohtaloa 2 vuotta myöhemmin.
 
Minä kunnioitan ihmistä, joka rakastaa elämää, alkaa muuan jakso kompaktista paljon tunti ja neljäkymmentä minuuttia pitkää Elämän messua lyhyemmässä "requiemissa", ja hämmästyttävää kyllä Schubertin h-molli sinfonia avausmotiivi kuuluu kromaattisesti hautovissa alkutahdeissa rytmisesti muunneltuna.
 
Ja jos haluaa surenmoisen paikoin jopa Henry Goreckin tekstuuriltaan mieleen tuovassa II-osassa voi kuulla myös pasuunateeman idun orkesterijohdannossa On the Mountains. Sibelius siis tunsi aatteellisen hengenheimolaisensa teoksen ja oli kuullut sen kenties Englannin vierauilujensa aikana.
 
(Filosofia ei suinkaan aina pyri antamaan jotakin uskonnontapaista merkitystä tai tarkitusta elämälle ja maailmalle, vaan ainoastaan sewlittämään elämän ilmiöitä rationaalisessa mielessä ja puhumaan totta)
 
Samaan tapaan jo Irmelin-oopperan Preludin, 1890, avauksen voi nähdä muistuttavan kovasti Sibeliuksen 4. sinfonian avausmotiivia, mikäli oikein muistan, elliptisten melodiapätkien aforistisessa käytössä.

On aikamoinen ihme, että näinkin hieno myöhäisromanttinen teos jää täysin sovinnaisenmman, kömpelömmän ja mielikuvituksettomman sekä legendoiltaan verisemmän gurreliederin varjoon. Also Sprach Zarathustrakin on sentään maailmankirjallisuudsen klassikoita. Teoksessa on useita jaksoja, varsinkin II-osasa, jossa tulee ajateleeksi, että kauniimpaa musiikkia tuskin koskaan on sävellettytkään. Tuntuu ikään kuin aiuka pysähtyisi musiikkia kuunnelessa, Ja tuo sanaton la la la-naiskuoro on vastustamattoman hurmaavaa musiikkia. Myrskyisiä ja täynnä rytmistä energiaa olevia kuoro-osia messu ei myöskään ole paitsi.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
sellisti
13.12.2005 22:20:26
Sibbe lainasi Deliusta 7. sinfoniassa!
 
Niin. Ja Delius lainasi Schubertilta, kuten kerroit. Ja Schubertkin on epäilemättä lainaillut. Onko se nyt kovinkaan tavatonta musiikinhistoriassa kautta aikain? Mikä oli perimmäinen pointti?
Haastattelija: "Olette nyt säveltänyt 115 sinfoniaa, milloin tulee seuraava?" Leif Segerstam: "No milloin ja milloin, mistä sen nyt tietää. Eihän sitä spermaakaan tule jos on just viisi kertaa nainut".
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)