Klassinen ›

Minusta kyse ei ole niinkään säveltäjän ohjeista vaan teoksen kohdalla syntyneestä esitystraditiosta.
 
Ok, en tiedä mitä kriteereitä arvostelussa painotettiin, mutta kommentaattori kuitenkin viittasi Sibeliuksen omiin ohjeisiin vertaillessaan eri esittäjien tulkintojen "hyvyyttä". Erityisesti jäi mieleen mitä hän sanoi siitä, kuinka joku soitti jonkin kadenssin poiketen Sibeliuksen ohjeista.
 
>>Minua rupesi huolestuttamaan kun se vanha kommetaattori elisessä ohjelmassa sanoi että Kim (tai kuka niistä tytöistä soittikaan ensimmäisenä) pysyi hyvin rytmissä kun minusta hän nimenomaan ei pysynyt rytmissä pitkissä juoksutuksissa.

>Haapanen varmasti tarkoitti enemmänkin kokonaisuutta kuin jotain yksittäisiä juoksutuksia. Sulla on muuten hyvä allekirjoitus..! ;)
 
Hehe, niin, ehkä hän tosiaan tarkoitti juuri kokonaisuuden rytmillistä kauneutta, mutta itse tarkoitin että huolestuin siitä pettikö korvani.

Haapasen kommenteista sen verran, että kuulin erittäin luotettavalta taholta, että ne olivat melko paljon puppua tai ainakin kummallisia. Saman tahon mukaan professori Haapanen on aina suhtautunut musiikkiin fundamentalistisen tieteellisesti ja hyvin epätaiteellisesti. Kuulopuhetta tämä on, mutta ainakin itse uskon lähdettäni.

Haapasen kommenteista sen verran, että kuulin erittäin luotettavalta taholta, että ne olivat melko paljon puppua tai ainakin kummallisia. Saman tahon mukaan professori Haapanen on aina suhtautunut musiikkiin fundamentalistisen tieteellisesti ja hyvin epätaiteellisesti. Kuulopuhetta tämä on, mutta ainakin itse uskon lähdettäni.
 
Tuo kyllä selittäisi asioita sillä olin myös itse aika monessa kohtaa eri mieltä kuin Haapanen.

Haapasen kommenteista sen verran, että kuulin erittäin luotettavalta taholta, että ne olivat melko paljon puppua tai ainakin kummallisia. Saman tahon mukaan professori Haapanen on aina suhtautunut musiikkiin fundamentalistisen tieteellisesti ja hyvin epätaiteellisesti. Kuulopuhetta tämä on, mutta ainakin itse uskon lähdettäni.
 
En aliarvioi lähdettäsi joka tuntee Haapasen mitä ilmeisimmin paremmin kuin esim. minä, mutta hän on kuitenkin ollut niin lukemattoman monissa kilpailulautakunnissa, että en kyllä kutsuisi hänen musiikintuntemustaan pupuksi. Etenkään, kun on ennen kaikkea makuasia mitä mieltä kukin on musiikista tai miltä kantilta sitä mieluiten lähestyy. Jos lähteesi ei ole mieltynyt Haapasen tapaan puhua musiikista, niin toki hän saa mielipiteensä esittää. Mutta esim. itse sain aikanaan Turun sellokilpailun yhteydessä kaikista tuomareista juuri Haapaselta kaikkein rakentavinta palautetta, vaikkei hän sellisti olekaan.

Aika jännä juttu, että kukaan suomalainen ei enää voita Sibelius kilpailuja. Pekka Kuusisto on mielestäni viimeksi voittanut suomalainen ja siitä on aikaa. Kapellimestari kilpailussakaan suomalainen Jan Söderblum ei voittanut vaikka ensimmäistä sijaa ei jaettu missään muussa mielessä kuin rahassa.

Aika jännä juttu, että kukaan suomalainen ei enää voita Sibelius kilpailuja. Pekka Kuusisto on mielestäni viimeksi voittanut suomalainen ja siitä on aikaa. Kapellimestari kilpailussakaan suomalainen Jan Söderblum ei voittanut vaikka ensimmäistä sijaa ei jaettu missään muussa mielessä kuin rahassa.
 
Niin, Kuusisto voitti -95, mutta kukaan muu suomalainen ei Sibelius-viulukilpaa ole koskaan voittanutkaan. Ei se minusta mitenkään ihmeellistä ole, kun ajatellaan miten kovatasoisia kilpailijoita muualta tulee. Suomen väestömäärällä on ennemminkin melkoinen saavutus, että edes finaalipaikkoja saadaan kaikkien huippulahjakkaiden aasialaisten sun muiden joukossa. Ja onhan Suomella sitten esim. pianisteja, laulajia ja muita jotka pärjäävät maailmalla ja ovat jopa voittaneet arvostettuja kansainvälisiä kilpailuija, viimeksi nyt esim. Antti Siirala ja Tommi Hakala.

Sellistin allekirjoitukseen sellainen kommentti, että eihän herra Leif Segerstam ole niin paljon sinfonioita säveltänyt - hän vain nimesi sinfoniansa suuremmilla numeroilla, koska ne kuulostavat hänen mielestään paremmilta.

Aika jännä juttu, että kukaan suomalainen ei enää voita Sibelius kilpailuja. Pekka Kuusisto on mielestäni viimeksi voittanut suomalainen ja siitä on aikaa. Kapellimestari kilpailussakaan suomalainen Jan Söderblum ei voittanut vaikka ensimmäistä sijaa ei jaettu missään muussa mielessä kuin rahassa.
 
Sibelius-viulukilpailuhan järjestetään viiden vuoden välein. Pekka Kuusiston voiton jälkeen on siis ollut vain kahdet kilpailut, joten suomalaisilla ei ole ollut kovin montaa mahdollisuutta voittaa.
 
Olin eilen kuuntelemassa RSO:n konserttia, jonka solistina oli tämän vuoden voittaja. Ohjelmassa oli Sibeliuksen viulukonsertto ja kyllähän se tyttö (saman ikäinen kuin minä!) hyvin soitti. Vaikutti kuitenkin siltä, että konsertin kapellimestari ei tuntenut Sibeliusta niin hyvin, joten solistin ja orkesterin yhteistyö ei ollut aivan saumatonta.

Sellistin allekirjoitukseen sellainen kommentti, että eihän herra Leif Segerstam ole niin paljon sinfonioita säveltänyt - hän vain nimesi sinfoniansa suuremmilla numeroilla, koska ne kuulostavat hänen mielestään paremmilta.
 
Ööh, mistä sellainen tieto on peräisin? Kyllä hän minun tietääkseni on säveltänyt ihan määrällisestikin jo reilusti yli sata sinfoniaa. Hänhän oikein julkisesti joku aika sitten iloitsi siitä, että on ohittanut Joseph Haydnin sinfonioiden määrässä (104). Tosin täytyy tietysti todeta, että käsite "sinfonia" ei tarkoita Segerstamille ihan samaa kuin vanhemmille mestareille, mutta kuitenkin.

Ööh, mistä sellainen tieto on peräisin? Kyllä hän minun tietääkseni on säveltänyt ihan määrällisestikin jo reilusti yli sata sinfoniaa.
 
Kuulin tämän entiseltä opettajaltani Leif Segerstamin ollessa Lappeenrannassa johtamassa erästä konserttia, jossa soitettiin silloin hänen uusin sinfoniansa. Siinä samassa olivat he vaihtaneet pari sanaa.

Minä myöskin olin eilen kuuntelemassa RSO:n konsertissa. Ja voittonsa oli ansainnut ainakin minun mielestäni. Jäi kaivelemaan vain se, että konsertin jälkeen, kun orkesteri sai lopetettua Brucknerin neljännen, yleisö lähti valumaan pois salista ennenkuin aplodit olivat edes alkaneet. Mikä ihmisiä vaivaa kun ei enää taputeta ja mietitään jo väliajan lopusta asti strategiaa jolla voi päästä keskeltä permantoa parkkipaikalle ja kotiin tissuttelemaan ensimmäisenä? Ymmärtäisin jos pari satunnaista henkilöä, mutta oli niitä ainakin parikymmentä. Ärsyttävää.

Minä myöskin olin eilen kuuntelemassa RSO:n konsertissa. Ja voittonsa oli ansainnut ainakin minun mielestäni. Jäi kaivelemaan vain se, että konsertin jälkeen, kun orkesteri sai lopetettua Brucknerin neljännen, yleisö lähti valumaan pois salista ennenkuin aplodit olivat edes alkaneet. Mikä ihmisiä vaivaa kun ei enää taputeta ja mietitään jo väliajan lopusta asti strategiaa jolla voi päästä keskeltä permantoa parkkipaikalle ja kotiin tissuttelemaan ensimmäisenä? Ymmärtäisin jos pari satunnaista henkilöä, mutta oli niitä ainakin parikymmentä. Ärsyttävää.
 
Isäni kuuluu aina näihin, jotka tahtovat lähteä heti aplodien alkaessa ja hän minut sieltä kotiin hoitaa niin ei auta itku. Hyvä kun ei joskus olla kesken teoksen lähdetty, kun "juna lähtee". Hitto niitä junia kulkee puolen tunnin välein. Ärsyttää, minuakin.

Kuulin tämän entiseltä opettajaltani Leif Segerstamin ollessa Lappeenrannassa johtamassa erästä konserttia, jossa soitettiin silloin hänen uusin sinfoniansa. Siinä samassa olivat he vaihtaneet pari sanaa.
 
Segerstamin sinfonioiden määrä on kyllä tuo päälle sata.
 
Sen sijaan hänen kanssaan keskustelleet tietänevät että vastuu on monesti kuuntelijalla. Kuten ehkä Sellistin allekirjoituksestakin voi päätellä.

Isäni kuuluu aina näihin, jotka tahtovat lähteä heti aplodien alkaessa ja hän minut sieltä kotiin hoitaa niin ei auta itku. Hyvä kun ei joskus olla kesken teoksen lähdetty, kun "juna lähtee". Hitto niitä junia kulkee puolen tunnin välein. Ärsyttää, minuakin.
 
Itsekin Turussa törmäsin ilmiöön opiskeluaikoina. Ihmisillä oli kova kiire heti viimeisen teoksen loputtua lähteä varmistamaan ettei vaan joudu jonottamaan takkiaan narikasta. Mitä sitä sitten ollenkaan tulee konserttiin jos on vaan huoli siitä pääseekö ensimmäisten joukossa pois sieltä. Tuntui aika epäkunnioittavalta esiintyjiä kohtaan, kun osa yleisöstä kiiruhti kohti uloskäyntiä narikkalappu kourassa kumarrusten ja taputusten ollessa vielä kesken.

Ihmisillä oli kova kiire heti viimeisen teoksen loputtua lähteä varmistamaan ettei vaan joudu jonottamaan takkiaan narikasta..
 
Minä en ainakaan vie takkiani narikkaan :D
pääsee helpommalla.

Ja jos vielä vähän saa avautua, niin avaudutaan sitten samalla tästäkin:
 
Olin kuuntelemassa välikilpailuja ja ei riittänyt, että kilpailijoiden soittaessa muutamat kännykät soivat, vaan takarivissä istuneen täti-ihmisen oli pakko alkaa syödä muovikuorellisia karkkeja, joista lähti sen verran paha meteli että hävetti tädin puolesta. Onko se niin vaikeaa käyttäytyä?

Minä en ainakaan vie takkiani narikkaan :D
pääsee helpommalla.
 
Turussa vaan oli ainakin aikanaan vähän sellainen meininki, että lipuntarkastajat eivät päästäneet saliin takin kanssa. Ja kun narikkakin oli maksullinen, niin ainoa konsti oli monesti kätkeä takki esim. reppuun. Sen kanssa jostain syystä sai mennä.
 
Ja hauran kommenttiin yhdyn sikäli, että vaikkei kaikilla nyt mitään erityistä konserttikäytöskurssia tarvitsekaan olla käytynä, niin on se kumma ettei monillakaan ole edes maalaisjärkeä sen vertaa että ymmärtäisi häiritsevänsä muuta yleisöä rapistelemalla karkkipapereita, juttelemalla kovaan ääneen saati sitten antamalla kännykkänsä piipitellä kesken konserttia. Ilmeisesti moni tulee konserttiin kuin elokuviin.

Nyt täytyy vähän avautua vaikka tällaista ei varmaan saisikaan sanoa...
 
Näkeekö kukaan muu jotain epäloogista siinä että kaiken maailman tilusankareita (puhun nyt eniten kitaransoittajista) arvostellan koska "ei niiden soittaminen oo musiikkia, se on vaan urheilua", ja kuitenkin tällaista soittokilpailua ylistetään korkeana taiteenmuotona? Ok ymmärrän että kitaratiluttelun arvostelussa arvostellaan sitä, että pidetään mauttomana että joku soittaa teknisen suorituksen takia, ei musikaalisuuden takia, ja että sen sijaan Sibelius-skabassa kuitenkin soittajat tekevät parhaansa luodakseen hienoimman tulkinnan. Vaikka tiluttelua usein paheksutaan koska se ei ole musikaalisuutta vaan urheilua, Sibelius-skaba kuitenkin on arvostettu taiteenlaji vaikka siitä puhutaan kuin urheilutapahtumasta välierineen ja finaaleineen!
 
Siäpaitsi, olen vahvasti sitä mieltä ettei musiikissa voi mitenkään arvioida objektiivisesti jonkun "suoritusta", on vain iso kasa mielipiteitä. Vaikka tuomaristo arvosteleekin soittajan teknistä taitoa, on tuolla tasolla kuitenkin jopa tekninen paremmuus aika lailla mielipidekysymys. Kisan voittajaa ei voisi sanoa parhaaksi, vaan voittaja on se jonka suoritus oli eniten raadin maun mukainen. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jotkut Sibelius viulisti-festivaalit jossa ei kovin vakavasti joku ryhmä ihmisiä sanoisi mielipiteensä kaikista osallistujista ja "paras" saisi kimpun ruusuja, mutta Sibleius-skabassa on kuitenkin aika paljon pelissä ihmisryhmän mielipiteestä. Helposti ajatus lyhenee siitä että tuomaristo valitsee yhden kilpailijan suosikikseen siihen että tuomariston valitsema kilpailija on parempi kuin muut kilpailijat kokonaan ja tätä kilpailijaa kuuluu ylistää.
 
Odotellaan innolla klasaritiluttelijoiden tilitystä.

Nyt täytyy vähän avautua vaikka tällaista ei varmaan saisikaan sanoa...
 
Näkeekö kukaan muu jotain epäloogista siinä että kaiken maailman tilusankareita (puhun nyt eniten kitaransoittajista) arvostellan koska "ei niiden soittaminen oo musiikkia, se on vaan urheilua", ja kuitenkin tällaista soittokilpailua ylistetään korkeana taiteenmuotona? Ok ymmärrän että kitaratiluttelun arvostelussa arvostellaan sitä, että pidetään mauttomana että joku soittaa teknisen suorituksen takia, ei musikaalisuuden takia, ja että sen sijaan Sibelius-skabassa kuitenkin soittajat tekevät parhaansa luodakseen hienoimman tulkinnan. Vaikka tiluttelua usein paheksutaan koska se ei ole musikaalisuutta vaan urheilua, Sibelius-skaba kuitenkin on arvostettu taiteenlaji vaikka siitä puhutaan kuin urheilutapahtumasta välierineen ja finaaleineen!
 
Ihan hyvä pointti, vaikka vähän vaikea on verrata jotain yksittäistä "tiluttajaa" ja isoa kilpailua. Mä en kylläkään tunne ketään joka pitäisi klasaripuolen musiikkikilpailuja itsessään jotenkin korkeana taidemuotona. Päinvastoin ne ovat monien mielestä aika kyseenalaisia, koska ei ole olemassa mitään yleispätevää perustetta jolla asettaa kilpailijat paremmuusjärjestykseen, vaan kaikki riippuu tuomariston omista näkemyksistä ja makuasioista. Musiikissa kun ei ole mitattavia suureita niin kuin urheilussa. Tietenkin pitää soittotekniikan olla suht virheetöntä jotta pärjää, mutta ne ratkaisut tehdään kuitenkin loppujen lopuksi tulkinnallisella puolella, etenkin kun finaalissa kaikki yleensä ovat teknisesti niin korkealla tasolla ettei siitä voi juuri moittia. Sibelius-kilpailua arvostetaan sen korkean tason vuoksi, totta. Muttei se tarkoita että kilpaileminen itsessään olisi jotenkin arvokasta. Kuitenkin klasaripuolellakin työpaikat ovat monesti kiven alla ja kilpailu niistä kovaa. Kilpailut ovat yksi foorumi jolla lahjakkaat soittajat saavat näkyvyyttä ja julkisuutta sekä esiintymistilaisuuksia. Ne voivat toimia nuoren lahjakkuuden ponnahduslautana parhaimmillaan pitkällekin uralle. Työpaikoista muusikot joutuvat joka tapauksessa kilpailemaan; orkesteripaikkoihin on koesoitot ja opetustehtäviin opetusnäytteet sun muut. Eiväthän ne kilpailut kovin mielekkäitä ole, mutta tuntuvat suurta yleisöä kiinnostavan.
 
Siäpaitsi, olen vahvasti sitä mieltä ettei musiikissa voi mitenkään arvioida objektiivisesti jonkun "suoritusta", on vain iso kasa mielipiteitä. Vaikka tuomaristo arvosteleekin soittajan teknistä taitoa, on tuolla tasolla kuitenkin jopa tekninen paremmuus aika lailla mielipidekysymys. Kisan voittajaa ei voisi sanoa parhaaksi, vaan voittaja on se jonka suoritus oli eniten raadin maun mukainen.
 
No joo, sä sanoitkin jo vähän samoja asioita kuin mä tossa yllä. Näinhän se on, kaikissa musiikkikilpailuissa. Toki täytyy muistaa, että se raati koostuu kokeneista ja asiantuntevista jäsenistä, joten he tuskin kovin väärään osuvat valinnoissaan. Silti makuasioilla ja henkilökohtaisilla mieltymyksillä on suuri osuus juryn päätöksissä.
 
Ymmärtäisin jos kyseessä olisi jotkut Sibelius viulisti-festivaalit jossa ei kovin vakavasti joku ryhmä ihmisiä sanoisi mielipiteensä kaikista osallistujista ja "paras" saisi kimpun ruusuja
 
Kyllähän tällaisia katselmuksia onkin aika paljon, ja ne ovatkin tavallaan mielekkäämpi tapa esitellä nuoria lahjakkaita muusikoita. Kilpailut vaan tuntuvat kiinnostavan enemmän medioita.