Kitarat: soittaminen ›

Itse ottaisin haltuun biisejä, joiden soittaminen vaatii hieman enemmän tekniikkaa, kuin mitä takataskustani löytyy. Mihin tahansa vaikeaan biisiin tai biisin osaan voi siis suhtautua jonkinlaisena etydinä. Sointukuluissa ja melodioissa esiintyvien ilmiöiden analysoiminen, hiominen, laajentaminen ja varioiminen auttaa asioiden siirtämisessä yleispäteviksi 'rakennuspalikoiksi', joiden sisäistäminen mahdollistaa monenlaisten musiikillisten ideoiden soittamisen milloin tahansa.
 
Varsinaiset tekniikkaharjoitukset näen keinona kehittää lihaksiston valmiutta toimimaan halutulla tavalla. Pikkaus, kielten painaminen, vibrato, taivutus, huiluäänet on välttämätöntä saada upotettua lihasmuistiin jotta soitto toimisi, mutta soiton musikaalisuus tulee muualta kuin tekniikasta -- musiikista.

...Varsinaiset tekniikkaharjoitukset näen keinona kehittää lihaksiston valmiutta toimimaan halutulla tavalla. Pikkaus, kielten painaminen, vibrato, taivutus, huiluäänet on välttämätöntä saada upotettua lihasmuistiin jotta soitto toimisi, mutta soiton musikaalisuus tulee muualta kuin tekniikasta -- musiikista.
 
Taas pitää kompata.
 
Musiikki on myös taitolaji, johon kuuluu oleellisesti soittimen tekninen hallinta. Tuskinpa kukaan jaksaisi mennä kuuntelemaan jotain Sibeliuksen viulukonserttoa, jos tietää että soittaja ei hallitse instrumenttiaan; sama pätee kaikkeen musiikkiin, IMHO. Hyvä tekniikka auttaa ilmaisemaan omia ideoita, huonolla tekniikalla jäävät hyvä ideat soittamatta vaikka halua olisi kuinka paljon. Mutta sitten toisaalta, valtava tekniikka ei tee musikaalisesti lahjattomasta soittajasta hyvää soittajaa, senkin kyllä kuulee.

Itse en -laiska kun olen- juuri koskaan tee mitään varsinaisia tekniikkaharjoitteita, vaan tekniikka harjautuu siinä soittelun lomassa. Kun soitan Mokoman kappaletta, jossa on riffi, jossa on vaativaa downpickingiä, kehittyy se downpicking. Jos taas jonkun kappaleen soolossa on hankala legatokohta, harjoittelen sen, legato kehittyy. Minunmielestäni tämä on paljon fiksumpaa kuin varsinaisten tekniikkaharjoitteiden tekeminen, yleensä ne eivät ole musiikillisesti järin ihmeellisiä.
 
Musikaalisuutta en myöskään hirveästi yksinäni kotona treenaile, lähinnä jos soittelen guitarpron kanssa kaikenlaisia kappaleita, pistän soolon tullessa ohjelmasta kitaran mutelle ja soitan oman soolon. Mutta suurin musikaalisuuden kehittäjä on ehdottomasti ollut kaikenlaiset soittelut, jamisessiot. Kun pidetään hauskaa. sovitaan mistä soitetaan, ja antaa mennä. Ja tässä blueskierron soittamisessahan on vielä sekin loistava puoli, että siinä kehittyy paitsi sooloilemisessa, myös ehdottomasti komppaamisessa. Puolet ajastahan siinä komppaillaan muita (yleensä kun soitellaan kaksi kitaristia ja rumpali + basisti), siinähän sitä keksii uusia komppaustapoja ja oppii sointujen käännöksiä sunmuuta. oppii käyttämään erilaisia sointuja ja oppii millaista lisäväriä ne tuovat.

.... Kun soitan Mokoman kappaletta, jossa on riffi, jossa on vaativaa downpickingiä, kehittyy se downpicking. Jos taas jonkun kappaleen soolossa on hankala legatokohta, harjoittelen sen, legato kehittyy. Minunmielestäni tämä on paljon fiksumpaa kuin varsinaisten tekniikkaharjoitteiden tekeminen, yleensä ne eivät ole musiikillisesti järin ihmeellisiä.
 
Mä puolestani uskon klasaripuolen metodeihin: 1) ensin (aamulla jos voi) harjoituksia jotka on suunniteltu kehittämään tekniikkaa 2) lepotauko 3) sitten käsiksi itse musaan.

"...soittamaan sen, mitä päässään kuulee."
 
OT-pohdiskelua improvisaatiomusiikin näkökulmasta:
 
Jokainen varmaan myöntää, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän alkaa 'kuulemaan' - Jokainen on varmaan jossain vaiheessa treenannut jonkin verran "linjoja" ja "likkejä" (perus sanavarastoa tms). Ei varmaan liene yllättävää, että jossain improvisaatiotilanteessa sitten kuuleekin ennalta treenaamiaan linjoja. Hyvä esimerkki "linjasoittajasta" on vaikkapa Pat Martino. Se, että osaa oivaltavasti käyttää ja "kuulla" ennalta treenaamiaan linjoja, onkin jo sitten oma taiteenlajinsa sinänsä. Ja eikö traditiota kunnioittavassa soitannassa ole juuri tästä kyse? - "Something borrowed, something blue" ;^D "Kuuleminen" onkin monesti tuttujen polkujen uudelleen kulkemista.
 
Hyvin toisenlaista soitantaa edustaa mielestäni John Abercrombie - Käyttämäni lainauksen voisikin muotoilla: "... soittamaan sen, mitä ei ole kuullut."
 
:)

"soita korvilla, älä sormilla"
 
Hyvin sanottu.
Pidän tärkeänä että soitto kuulostaa siltä miltä se aluksi pään sisällä kuulosti.
Eli se homma tulee niin kuin menisi piuha korvan takaa kitaraan.
 
Toisaalta, ymmärän että tekniikka on tärkeää jos kasari rock show on lähellä sydäntä. Ei ole minun juttuni.

En tiedä mistä johtuu, että aina tekniikka harjoitus pidetään täysin erinä asiana kuin itse musiikin soittaminen. Itse olen aina halunnut, että yhdistän ne molemmat eli esim. reenaan jotain todella kivan kuuloista lirutusta, jota en teknisesti osaa. Tietenkin myös reenaan jotain tavallisia vaikka sekstoli juoksutuksia, mut eikös sekin ole musiikkia?? Yhdistelemällä erinlaisia "kuvioita" saan sit aikaan mielenkiintoisempaa musiikkia. Ja olen aivan varma, että kaikki tekevät näin eli reenaavat erilaisia "patterneja" ja sit yhdistävät niitä saadakseen aikaan "musiikkia".
Tekniikan osaaminen ei tarkoita vain tiluttamista ja sweeppausta niinku täällä tunnutaan käsittävän. Mielestäni nuotin soittaminen ja siihen vibraton lisääminen on myös tekniikka, joka vaatii reeniä. Jos ette usko, kokeilkaas vaik nauhoittaa:
Soitatte jonkun kivan soinnun, oli se sitten vaikka Cmaj7 ja sit soitatte siihen päällä vaik sit e-nuotin ja venytätte sen f#:ään ja sit hienoinen vibrato.
Tämänkin soittaminen niin, että se todella kuulostaa hyvältä, voi olla vaikeaa, varsinkin jos puhutaan livelitanteesta. En teidä tästä mietitte,mut minä ymmärrän tekniikan reenamisella, että se on kaikkea sitä reenaamista mitä et teknisesti osaa :)

"soita korvilla, älä sormilla"
 
Noin Ynkkäkin on muinoin sanonut, uskokaa tai älkää, vaikka Tolonen kovasti mollaakin tota neoklassista skittaluritusta.
 
Hyvää juttua! Itellä ollut hyvin samanlaisia ajatuksia, vaikea lisätä mitään sanomatta jo sanottuja juttuja väähn eri muodossa.

Tekniikan osaaminen ei tarkoita vain tiluttamista ja sweeppausta niinku täällä tunnutaan käsittävän. Mielestäni nuotin soittaminen ja siihen vibraton lisääminen on myös tekniikka, joka vaatii reeniä. Jos ette usko, kokeilkaas vaik nauhoittaa:
Soitatte jonkun kivan soinnun, oli se sitten vaikka Cmaj7 ja sit soitatte siihen päällä vaik sit e-nuotin ja venytätte sen f#:ään ja sit hienoinen vibrato.
Tämänkin soittaminen niin, että se todella kuulostaa hyvältä, voi olla vaikeaa, varsinkin jos puhutaan livelitanteesta. En teidä tästä mietitte,mut minä ymmärrän tekniikan reenamisella, että se on kaikkea sitä reenaamista mitä et teknisesti osaa :)
 
Kyllä. Itse koen tekniikan reenaamiseksi sen, kun opiskelen Harri Louhensuon Blues station-kirjan johdolla.

Saan varmaan tiluttajat kimppuuni..no anyway. Mun mielestä hyvä biisit tehdään järjellä ja OIKEALLA kädellä (riippuu tietenkin kitaristin kätisyydestä, mut oletan et suurin osa on oikea kätisiä). Oikean käden tekniikka on mun mielestä tärkeempi ku vasemman. Vaikka tottakai arvostan kavereita, joilla lähtee soolo kuin soolo kohdassa kuin kohdassa, mut tämmösiä ns. "tekniikkapellejä" on valitettavan paljon.
Monelta heistä puuttuu kuitenkin se tärkein eli groove..eli miten käyttää näitä hienoja taitoja sopivalla tavalla. Esim. itse mestari Laiho on myöntänyt, että Bodomin alkuaikoina soolot lähtivät vähän käsistä ja niitä lyötiin joka väliin vaan sen takia ku osattiin soittaa nopeesti ja teknisesti. Nykyään Bodomilla on sooloissa jotain järkee eikä niitä tiluja tuu vaan sen takia et pitää näyttää se kuinka helvetin nopeesti osataan neppailla siin kaulalla.
 
Tämä kritiikkini johtuu tietysti siitä, että en itse osaa tiluttaa ja niinpä harjoitan pääasiassa oikeaa kättä. 8D Ja jotta pysyttäisiin aiheessa pitää vielä sanoa sen verran tosta tekniikkaharjoittelusta et kyllä sitä on hyvä tehdä sopivassa määrin, mut korostan edelleen ton ns. "grooven" merkitystä. Tilut on jees kunhan ne ei saa valtaa biisissä...joku roti pitää hommassa pysyä. €Hmph€
 
EDIT: Kiteytys: Ns. Oikean käden musiikki on parasta!

Kiteytys: Ns. Oikean käden musiikki on parasta!
 
http://www.riemurasia.net/jylppy/di … hp?album=search&cat=0&pos=1
 
?
 
En tiedä mikä oikeasti on paras tapa reenata tekniikkaa jne. Enkä tiedä uskoisiko ammattimuusikkoa vai toissapäivänä harrastuksensa aloittanutta.
 
Kukaan nykypäivän kitarasankareista ei varmasti ole opetellut samalla tavalla soittamaan kuin joku toinen kova kitaristi.
 
Neuvoja voi antaa, mutta oikeaa tapaa ei ole. Kukin taablaa tyylillään, eikä oikeasti paskaa kitaristia olekkaan.