Kitarat: kitarakamat ›

Keskustelun taso on noussut hälyyttävästi mun nukkumaan menon jälkeen, joten pitää näköjään pelastaa tilanne.
 
Eikä se (t-o-m) nyt niin onneton niitten säätöjen puolesta oo kuin kuvittelet.
 
No siis, vielä eilen luulin, että mulla on kapistuksesta runsaasti käyttökokemuksia, eikä väitteeni perustu pelkästään mielikuvien varaan, mutta nyt en ole enää varma. Kyllä till och medin säätämisessä tarvitaan sahaa ja viilaa, jos halutaan päästä yhtä hyvään soittotuntumaan kuin sellaisella kitaralla, jossa säätömahdollisuus on. Ja viilalla ja sahalla säätäminen on sitten peruuttamatonta, joten paree olisi saada säädöt kerralla kohdilleen ja toivoa, että kaula ei vuodenaikojen mukava pahemmin elä. Tai sitten en vain osaa. Tai sitten olen kermaperse (en tosin halua yhdenkään kielen olevan senttiä muita korkeammalla). Miten vain, mä koen yksittäisen kielen korkeudensäädön puutteen perustavanlaatuiseksi sellaiseksi. Eihän mun ole pakko soittaa LP:llä, mutta kun kerran Gibson yrittää olla jonkinlainen kitaramaailman Mersu, niin on käsittemätöntä, ettei tuollaista ominaisuutta ole heidän eniten myytyyn malliin saatu. Rahasta sen ei pitäisi olla kiinni, sillä kitara on muutoinkin varsin tyyrin ja yksittäisen osan kustannukset kitaran hinnasta ovat mitättömiä.
 
Moccamaster? Rautakanki? Se punainen savinen kukkaruukku, jossa on reikä pohjassa ja jota myydään sisäpuoleltaan emaloidun aluslautasen kera?
 
Moccamasterista en tiedä, rautakangen muodot lienevät aikojen saatossa hivenen muuttuneet. Tuskin sellaista haaraakaan on alusta pitäen siellä päässä ollut? Saviastioistakin on joskus puuttunut emalointi, mutta kehityksen voittokulun myötä niihin on sellainen saatu.
 
Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan jos vertaa muun maailman tapahtumiin. Ei sarjatuotanto ole vielä mun tietääkseni vienyt pohjaa minkään tuotteen kehitykseltä, joskin joissain tapauksissa se voi hidastaa sitä. Muttei pysäyttää yli viideksi kymmeneksi vuodeksi.
 
Väität, että väitteeni ei pidä paikkaansa, ja sitten toteat, että se on mahdollinen? Totesinhan, että innovaatinen käsityöläiskunta on kasvanut teollisuuden rinnalle. Onko meidän kiittäminen Gibsonia tai Fenderiä esim. virettä parantavista satuloista, sustainerista tai muista sen tyylisistä tuotteista? Ei. Suurin osa sähkökitaraan liittyvistä innovaatiosta syntyy nyrkkipajojen ja käsityöläisten toimesta, ei yritysten tuotekehitysosastoilla.
 
Tää menee sen verran saman toistamiseksi, etten jaksa enää. Tiivistettynä olen yrittänyt sanoa, että Gibson ja Fender ovat kaksi vitun dinosaurusta, jotka tarjoavat meille antiikkisilla spekseillä kasattuja sähkökitaroita. Näin siitäkin huolimatta, että sähkökitaraan on sen keksimisen jälkeen kehitetty lukuisia parannuksia, joita vastaan ei järkeviä argumentteja ole. Minun käsitykseni järkevästä on, että vireinen soitin on parempi kuin epävireinen, että yksittäisen kielen korkeudensäätömahdollisuus on parempi vaihtoehto kuin että jos mahdollisuutta ei ole, että helpposoittoinen kitara on parempi kuin vaikeasoittoinen, että lukkoviritin on nerokas keksintö sekä kieltenvaihdon helppouden että kitaran vireen säilyvyyden näkökulmasta, jne.
 
Mitään en sille voi, jos joku ei sanomaani ymmärrä, vaan on sitä mieltä, että Gibson ja Fender ovat antiikkisine spekseineen parasta mitä rahalla saa. Otan kuitenkin oikeuden kutsua sellaista ihmistä typeräksi, koska typerä sellainen ihminen on. Sikäli kun väärinymmärtämisen kykynne on toisinaan häkellyttävää, huomautan, etten suinkaan pidä kaikkia Fenderillä ja Gibsonilla soittavia ihmisiä typerinä. En pidä typerinä edes niitä ihmisiä, joiden mielestä Gibson tai Fender rakentaa heille sopivimmat kitarat. Ainoastaan pidän typerinä niitä ihmisiä, jotka väittävät Gibsonin ja Fenderin rakentavan parhaita kitaroita maailmassa, tai jotka väittävät, että Gibsonin ja Fenderin kitarat tarjoavat "ominaisuuksineen" vastinetta rahoille. Heitä on valitettavan paljon ja he mahdollistavat sen, että me keskustelemme täällä Gibsonista ja Fenderistä suosituimpina kitaranvalmistajina.
 
Yst. terv,
 
Kermaperse