Eikös joku täällä juuri ostanut jostain Ebaysta tollaisen`? Jep, meikäläinenhän sen Gibsonin Iso-Britannian Ebaysta osti. Ja olen ihan HITON tyytyväinen ostokseeni, vaikka aika kalliilla sen ostinkin! Olen honeymoonilla sen kanssa ja kaikki on ainakin vielä vaaleanpunaista ja mukavaa.
Tossa kuvia ostamastani kepistä:
http://www.hughsfineguitars.co.za/pg59.htm PERUSFAKTAT:
Kitara on siis vuodelta 1978 ja loistokunnossa. Malliltaan Gibson RD Artist. Vaahterarunko ja -kaula. Alkuperäinen kaikin puolin. Kitara on aika painava (4,4 kiloa), mutta ei tunnu lainkaan häiritsevältä painonsa puolesta, sillä se on erittäin hyvin tasapainotettu. Kitaran muoto on ergonominen - istuu kivasti sylissä ja roikkuu kaulassa. Keskikokoiset nauhat. Kaula on litteä ja leveä - nopea ja helppo soittaa. Otelauta on tasainen ja pitkä - olikos se nyt 24 1/2 tuumaa (joka tapauksessa Fenderin mittainen kaula). Helppo pääsy yläasemiin.
Osaisko joku kertoa kuvien perusteella mikä tuo väri on nimeltään? Oisko Tobacco Burst tai Kalamazoo? Todellisuudessa väri on hieman värikkäämpi kuin kuvissa (punaista ja keltaista on enemmän).
SOUNDI:
Olen päässyt kokeilemaan RD:tä vasta pari kertaa bändiolosuhteissa, ja siksi en ole vielä oikein sinut aktiivielektroniikan miljoonien soundimahdollisuuksien kanssa.
Gibson RD kuulostaa todella miellyttävältä mun korvaan. Soitan varsin mureasti rokkaavassa kitararock-bändissä (tyyliin Weezer), ja tuohon high gain riffittelyyn ja rouheasti aukeaviin stadion-kertseihin kitara tuntuu ainakin näin 'honeymoonilla' sopeutuvan tosi hyvin. Johtuen varmasti vaahtwerarungosta ja kaulasta Gibson RD soi kirkkaasti. Siitä huolematta soundi ei ole ohut. Alaäänet kuulostavat napakoilta ja selkeiltä suuremmillakin säröillä. Parasta soundissa on sen rouheus. Kitara kuulostaa erityisesti keskiäänten kohdalla murealta ja avoimelta. Voisin hyvin allekirjoittaa tuon Dave Grohlin maininnan Gibson RD:n erottelevuudesta - eri äänet erottuvat selkeästi jymäkämmässäkin riffittelyssä. Tavallaan soittajan oikean käden plektratyöskentely korostuu - ikään kuin plektran ja näpäytysten äänet kuuluisivat säröjen alta komppausta ryhdittäen. Ei plektra nyt oikeasti sieltä kuulu, mutta tuo särövallin ryhdikkyys oli tosi mukava ylläri. Ryhdikäs mutta silti avoimen kuuloinen. Akustisesti soitettuna (ilman vahvaria) kitara soi kovasti ja kirkkaasti. Puu värähtelee myös ilman vahvistinta 'rouheasti' eikä mikään taajuus korostu yli muiden.
Kitarasta irtoaa todella tosi monipuolisia soundeja, kiitos juuri aktiivielektroniikan. Tone- ja volume-namiskat on numeroitu +/- 5 ja keskellä on nolla. Eli siis namiskan ollessa keskellä aktiivielektroniikka ei boostaa eikä leikkaa signaalia. Boostaamalla volumea saa kyllä minkä tahansa vahvistimen kyykkyyn. Tosin en itse ole tähän mennessä juurikaan boostausta/leikkausta käyttänyt, sillä nollassa pidettynä soundi tuntuu luonnollisimmalta. Boostattuna soundi toki saa muhevuutta ja lihavuutta ja gainia, mutta alkaa helpommin säröytymään 'pörisemällä' (tämä soundi tietysti voi olla jossakin yhteyksissä, esim. katurokissa). Sooloissa tietty boostaus toimii hienosti.
Väliin kysymys: tietääkö joku, vaikuttaako aktiivielektroniikka soundiin silloin kun säädöt on nollassa (keskellä)? Käsittääkseni mahdollisimman vähän, mutta onko soundi tällöin 'passiivinen' vai meneekö tässä kitarassa soundi aina aktiiviosaston läpi?
Se, mikä aktiivisissa tone-säätimissä on hienoa, on että soundiin voi vaikuttaa todella paljon pienellä säädöllä. Tässähän on siis erikseen namiskat ylä- ja alaäänille (jotka ovat yhteiset molemmille mikeille). Toisin kuin tavallisissa kitaroissa, tonen säätäminen ei pelkästään leikkaa ylä-ääniä pois. Sen sijaan sekä ylä- että alaääniä voi lisätä ja vähentään täysin vapaasti. Esim. soundi on hieman tunkkainen, väännän hieman treble-säätimestä treble-boostia ja sillä hyvä! Samoin bassonamiskan kanssa. Tasapaino löytyy yllättävän helposti. Ja lisäksi, volumen vääntely ei vaikuta sounditaajuuksiin - samat ylä- ja alaäänet pysyvät niin hiljaisemmalla kuin kovemmalla volalla soitettaessa (tämä on kätsää silloin jos ei jaksa käyttää pedaalisäröjä ja haluaa vain vääntää kitaran volasta kertsin kohdalla lisää gainia/säröä perussoundin muuttumatta).
Eikä siinä kaikki! Volume- ja tone-säätöjen lisäksi kitarassa on vielä mikkivalitsimen lisäksi toisen kolmivaiheinen kytkin (ks. kuvat). Keskiasennossa se ei tee mitään. Taka-asennossa kytkeytyy päälle "compression". Etumikillä soittaessa ja kompression ollessa päällä kitara saa makuuhuonevolumeillakin aikaan ihan hullun sustainin, joka ei kuitenkaan ole liian tunkkainen. Mulle on moneen otteeseen tullut mieleen E-bow-tyyppinen soundi, sillä ääni yksinkertaisesti vinguttaa vaikka tuomiopäivään saakka. Tästä voisi olla hyötyä biiseissä, joissa on piiiitkiä ääniä tai jossa tarvitaan mausteeksi pitkää viulutyyppistä ääntä. Paikoitellen kompressio kuulostaa tosin hieman erikoiselta, sillä kun äänen näppää, kestää aavistuksen ennenkuin kompressio alkaa toimia - tauon aikana ääni hieman hiljenee ja kovenee kompression tullessa mukaan. Mutta ei tämä mua ainakaan häiritsee.
Etuasennossa lisäkytkin toimii funktiossa "expansion" eli kompression vastakohta. Käytännössä on kyse treble boostista - ylä-äänet kirkastuvat, sustain lyhenee ja attack lisääntyy. Tälle en ole vielä keksinyt järkevää käyttöä...ehdotuksia otetaan vastaan!
Pistän myöhemmin lisää faktaa kun opin lisää. Ja kysykää ihmeessä lisää jos kiinnostaa.
MIKKO
MarkoA
fox
Jamminen
maxillaris
ReBeat
Jag
RHirvela
Andy J.
SiwamieS
MikeS
jPekka