Rock, pop, alternative ›

Levyn uudelleenmasterointi kuulostaa erinomaiselta, ja itse kiekkohan on täyttä rautaa. Kaikkien aikojen parhaita rocklevyjä, väittäisin ma. "Meeting Across the River" on tällä hetkellä henkilökohtainen suosikkini.
 
Ainoa miinus tässä juhlajulkaisussa tulee pahvikoteloista, jonne levyä on aika raivostuttavaa laittaa.
 
Tuota katsoessa mietin vain, että aika huikean setin pystyi porukka heittämään pelkästään kolmen levyn materiaalista ja useampi hyvä biisi jäi vielä soittamattakin...
 
No, onhan siellä mukaa settiä täydentämässä useilla keikoilla soitetut coverit "Detroit Medley" sekä Gary U.S. Bondsin "Quarter to Three", mutta mieletöntä materiaaliahan Springsteen sai aikaiseksi ensimmäisillä levyillään. Jostakin syystä tuo kakkoskiekko ei ole minulle vaan avautunut siinä määrin kuin muut.

Ainoa miinus tässä juhlajulkaisussa tulee pahvikoteloista, jonne levyä on aika raivostuttavaa laittaa.
 
Levyt on kyllä pakattu aivan päin helvettiä. Levyjä ei saa pahveista irti naarmuttamatta ja niitä "digipak" koteloita ei sitten saa enää takaisin laitettua ehjänä. Aivan käsittämätöntä. En tiedä olisiko noita enää huonommin voinut pakata.
 
DVD-levyille on onneksi tehty fiksummat kannet:
 
http://img377.imageshack.us/my.php?image=wingsforwheels8qt.jpg
 
http://img378.imageshack.us/my.php?image=hammersmith1cb.jpg
 
CD:tä voikin sitten säilyttää vanhassa BTR kotelossa.

Jostakin syystä tuo kakkoskiekko ei ole minulle vaan avautunut siinä määrin kuin muut.
 
Vähän off-topic, mutta minusta juuri The Wild, The Innocent... on mahdollisesti Springsteenin paras levy E Street Bandin kanssa. Massiivisen Rosalita-tykityksen lisäksi levyltä löytyy todella aliarvostettuja biisejä, jotka ovat niin sävellyksinä kuin sovituksinakin ihan huippuluokkaa. Kitty's Back ja The E Street Shuffle svengaavat hemmetin hienosti. Vaikka Max Weinberg kuningas onkin, niin ei pidä unohtaa Vini Lopezin hienoa rumputyötä varsinkaan kakkosalbumilla. Sandyn kertosäe on vähän siirappinen, mutta muuten levyn rauhallisemmatkin hetket ovat tunnelmallisia. Incident On 57th Streetin ja New York City Serenaden melodiat särkevät sydämen kuin sydämen. Kakkoslevystä huokuu ennen kaikkea sellainen Springsteenin nuoruudeninto ja soittamisen riemu. Soundit eivät ole yhtä terävät kuin Born To Runilla, mutta se ei menoa paljon haittaa.
 
Debyytillä on minusta pirun hyviä biisejä (Spirit In The Night!), mutta soundit ovat kovin tunkkaiset. Levy-yhtiöhän yritti tehdä Brucesta toista Dylania, mikä näkyy soundipolitiikassa ja biisien kestoissa. Esim. It's Hard To Be A Saint In The Cityssa on turhan folkmainen soundi ja biisi loppuu ikävästi ikään kuin kesken, kun taas Live 1975-1985 -boksin versio rokkaa hemmetisti venytetyn loppunsa kanssa. Useimmat kyseisen liveboksin versioista hakkaavat debyytin levyversiot koska tahansa. Kakkoslevyllä Bruce alkoi kuulostaa enemmän Springsteeniltä, ei Dylanilta esittämässä Springsteeniä.

Joopa... ei tää juhlajulkaisun Live DVD paljoa kysyttävää jätä! Loistavaa menoa!!
 
Tää on siitä harvinainen bändi, että kaikki tuntuu olevan kohdallaan; ei keksi mitään lisättävää tai poistettavaa biiseistä taikka soitannosta.
 
Sopivasti groovea lisää rokkibiiseissä... karismassa riittää.

Tää on siitä harvinainen bändi, että kaikki tuntuu olevan kohdallaan; ei keksi mitään lisättävää tai poistettavaa biiseistä taikka soitannosta.
 
Erittäin hyvin sanottu. Sillä DVDllä on hieno tunnelma kun se on kuvattu oikealle filmille aika pienessä valaistuksessa. Tulee todella intiimi fiilis ja monessa kuvassa tuntuu kuin oikeasti olisi mukana menossa, ei mitään stadion kuvaa laisin.

Ei vitsi, sen verran kehuja on julkaisusta satanut, että piti vihjaista paketista joulupukille.
 
Miten nuo mukana olevat dokumentit? Ovatko oikeasti mielenkiintoista ja informatiivista katsottavaa?

Ei vitsi, sen verran kehuja on julkaisusta satanut, että piti vihjaista paketista joulupukille.
 
Miten nuo mukana olevat dokumentit? Ovatko oikeasti mielenkiintoista ja informatiivista katsottavaa?
 
En ole vielä pystynyt dokkareita katsomaan... liveä vaan uudestaan ja uudestaan... vois jopa sanoa, että nyt oon fiiliksissä!!!:)

Vähän kattelin noita jäsenkuvauksia ja melkein jokaisella, jolla on siellä idoleissa Neil Young niin on myös Bruce Springsteen. Tekevätkin aikalailla samanlaista musaa vieläkin kun kuuntelee tuota Youngin Prairie Wind- albumia.

Hyvä on se puolentoista tunnin dokkari levyn tekemisestä. Ei tule ekana mieleen levyä kuunnellessa, miten kovan työn takana se voi olla... melkoisia verisoita biisesitä oli, ennen näitä levylle asti päätyneitä:)

Kiitos joulupukille. Siis....ei.....helkutti...!!! Se live on _aivan_ mieletön! Hauska katsoa, kun koko ajan menee kylmät väreet.

Se live on _aivan_ mieletön! Hauska katsoa, kun koko ajan menee kylmät väreet.
 
Ihan samat mietteet. Melkeinpä jokainen biisin kohdalla tulee ajateltua mielessään, että tämä on konsertin kohokohta. Settikin on niin loistava kuin voi vain olla. Omia suosikkeja suosikkien perään. Olin myös erittäin tyytyväinen varsinkin äänenlaatuun eikä kuvassakaan hirveästi valittamista ole. Pelkäsin vähän hämäryyttä, ja vaikka se paikoin hieman vaivasikin, niin yllättävän hyvälaatuinen DVD:stä saatiin aikaiseksi myös teknisesti. Bändi ja Brucehan ovat ihan ilmiömäisiä. Hauska muuten huomata, että vaikka Bruce karismaattisesti esiintyykin, niin hän ei ole vielä mikään kehäkettu. Varsinkin spiikit ovat todella horjuvia verrattuna äijän myöhempiin esiintymisiin.
 
On muuten itse albuminkin remasterointi varsin onnistunut. Soundit ovat paljon paremmat kuin aiemmassa CD-versiossa.

Hauska muuten huomata, että vaikka Bruce karismaattisesti esiintyykin, niin hän ei ole vielä mikään kehäkettu. Varsinkin spiikit ovat todella horjuvia verrattuna äijän myöhempiin esiintymisiin.
 
Ja ulkoinen olemuskin on varsin erilainen myöhempään sliipattuun ja bodattuun versioon verrattuna. :)

Tämä on nyt CDONilla kohtuuhintaisena tarjouksena:
 
Springsteen Bruce: Born To Run 30th Anniversary (Albumi) 21.95 eur

******

*******