Lyriikka ›

Kuihtuu meidän suhde, kuin ruumis haudassaan.
Ei uskalla tehdä mitään, ilman että huudat päin naamaa.
Syytät turhista asioista, vaikka oon aina halunnut sua rakastaa,
ei kai se näköjään riitä, kun tahdot jotain parempaa.
 
Pitäiskö mun tehdä niin kuin sä haluat, vaadit, pakotat,
ennen kuin periksi annan.
Saat mut siihen hämähäkinverkkoon, kaiken tukahdutat,
satutat, muka satutan sua valheilla.
 
Valheilla, joita en oo koskaan keksinyt.
syyttelyillä, joita oon niskaani ottanut.
oon suhun niin pettynyt, väsynyt, jättänyt
sen kaiken vihdoinkin taakseni.
 
En tahdo enää ikinä istuu siihen piinapenkkiin,
jossa et anna mulle rauhaa, vaan imet mut aivan kuiviin.
Annat tuntee itseni oman itseni viholliseksi,
saaliiksi, jonka voi pistää palasiksi.
Lihapalaksi, halvaksi, esille pantavaksi.
 
Ja niin, seuraavana iltana luulet,
väärin kuulet, et voin antaa kaiken anteeksi.
Mustasukkaisuuttasi en anna periksi,
vaikka kuinka itket vieressäni.
 
En oo tehny mitään väärää,
mun ei tarvitse sulle selittää.
Joka ikistä menoa,
joka ikistä tulemista,
jotka teen yhden illan aikana,
kun sä vaan katsot tulosruutua.
 
Kaljapullo kourassa,
et edes vaivaudu katsoa.
Kun yritän jotain sanoa,
vaikka et sitä tajua,
se satuttaa mun tunteita.
 
En tahdo enää ikinä istuu siihen piinapenkkiin,
jossa et anna mulle rauhaa, vaan imet mut aivan kuiviin.
Annat tuntee itseni oman itseni viholliseksi,
saaliiksi, jonka voi pistää palasiksi.
Lihapalaksi, halvaksi, esille pantavaksi.
 
Sä teet kaiken toisin, ja meet niin kuin voisin
hyväksyy kaiken tosta noin vaan, ja unohtaa
sun syytökset mua vastaan, ja rakastaa,
kuin mitään ei ois tapahtunutkaan.

Terve
 
Tuossa nyt olen lukenut jokusen tekstsi ja tuntuu että sitä sanottavaa sulla riittää. Ikävä kyllä käytät todella paljon jo valmiiksi loppuun kulutettua sanastoa. Näen suurimmassa osassa teksteissäsi joitakin hyviä oivalluksia ja jonkun verran myös havaitsen kielellisen rytmin tajua.
 
Itselläni oli alussa samankaltaisia ongelmia ja kun niistä huomautettiin jopa korkeammilta tahoilta niin suivaannuin.
 
Parin vuoden päästä kun sitten kaivelin pöytälaatikosta noita vanhoja juttuja huomasin että puolet oli jo niin moneen kirjoitettua ja kerrottua tavaraa ettei niillä tehnyt mitään ja puolet teksteistä oli kirjoitettavissa uudelleen.
 
Parisataa sivua polttelin siis teiniangstia saunan kiukaassa :)
 
Sinullekin suosittelisin ottamaan ensin vähän etäisyyttä aiheeseen ja kirjoittamaan sitten tekstin uudelleen sitten kun jo pystyt panostamaan ilmaisuun itse aiheen ohella. Nyt kokonaiskuva ei vielä näy koska olet niin lähellä niin isoa asiaa että sanat kutistuvat pienen hiiren huudoksi erämaan tuulissa.

samanlaista mitä kaikki teinitytöt kirjoittaa pöytälaatikoihinsa, ei iske, ei toimi. Sori.