Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Lähtökohta on se, että kaikki riippuu siitä
1. kuinka vanha kitarasi on,
2. onko siinä alkuperäiset mikit,
3. millaisen saundin vahvarisi antaa ja
4. kuinka resonoiva se sun kepin runko on.
 
Eli jos kyseessä on 80-luvun squieri, on siinä rungon puu vielä ihan tarpeeksi kohdallaan, eli siinä ei ole mitään hätää - ainakaan siinä mitassa että runkoa vaihtamalla saisit hyvät ja rouheat blues-saundit. Ja jos joku näin sanoo, niin metsään mennään että heilahtaa. Jos taas on joku 90-luvun ja uudempi niin sitten voi jo puuta vaihtamalla saada apuakin, mutta ei siinä mitassa että saundi muuttuisi kuvailemaksesi..
 
Sitten mikkeihin, jälleen pätee sama kuin aikaisemmassa. Jos siinä on alkuperäiset mikit, niin niistä irtoaa ihan tarpeeksi Blues-saundia, jos vaan vahvari on oikeanlainen ja kitara "soi" muuten hyvin.
 
Mistä päästääkin sen rungon resonointikykyyn, eli jos kopautat sitä runkoa rystysellä suht napakasti, jää runko värähtelemään ja soimaan joksikin ajaksi. Mitä pidempään jotain korvalla erotat sitä parempi. Jos sinulla on mahdollisuus, niin ota keppi mukaan, mene kauppaan ja vertaa rungon resonointia mielellään vanhoihin käytettyihin sekä uusiin vaikka CS Fendereihin. Jos huomaat että oma keppisi ei soi yhtään ja tuloksena on vain ontto "tömähdys" kun sitä napautat, on rungossa vikaa - MUTTA sekään ei vielä tarkoita etteikö vehje soisi jos mikit ja vahvari on kunnossa. Auttaa kylla ihan v... jos runko on akustisesti viimesenpäälle. :)
 
Sitten päästäänkin siihen vahvariisi.. Eli sen puolen asiantuntijana voin kertoa että et saa transistorivehkeestäsi mitenkään ulos samanlaista saundia kuin putkivahvarista ihan vain sen takia koska puhutaan eri asioista. Eli vaikka soittaisit 56:lla dakota red kullatuilla osilla olevalla stratolla jonka hinta on 50.000 EUR ja soi kuin unelma, niin jos haet sitä saundia hughesistasi tai jostain muusta mallintavasta tai trankusta, niin se ei vain voi toimia. Ihan ok saundi tulee tottakai, mutta haetko ihan ok saundia - no et tietenkään. Jokainen kitaristi metsästää yleensä sitä omaa saundiaan ja hyvin harva 20 vuotta soittanut löytää sen "oman saundinsa" transistorivehkeestä.
 
Ja jos budjetti on tiukka niin suosittelisin ihan kylmästi 60-luvun putkivahvareita, jotka eivät ole niin tunnettuja kuin Marshall tai VOX, sillä niistä saat aivan erinomasia saundeja ja juuri sellaista blues-murinaa, mitä ilmeisesti etsit.
 
Eli Selmer, klemt, dynacord, shaftsbury, gibson etc.
 
Etenkin esimerkiksi Klemtillä on puoli-ilmaiseksi aivan erinomaisia vahvareita saksan Ebayssä ja vaikkapa M-40, joka on nelikanavainen pa-vahvari (toimii 4 EL84 ja muistaakseni 6 ECC83) soi todella hyvin ja samantyylistä klangia kuin AC-30:ssä ja voit hyvin löytää aivan erinoamisen yksilön 150:llä. Ja pesee nykyiset piirilevy p.sk.t mennen tullen. Eli vahvari ja siinä oleva elementti ovat todella tärkeitä.
 
Sitten vielä yksi tärkeä - oikeastaan todella tärkeä pointti - jos mikit skebassa ovat huonot, niistä ei saa hyvää saundia vaikka itkua vääntäisi, eli jos parempaa saundia haluat, niin investoi myös kunnon mikkeihin. Texas specialit ovat tuttu ja turvallinen valinta, mutta esim CS 69' soivat myös aivan erinomaisesti. Mutta taas on otettava huomioon, että uutena mikit maksavat 150 ja samalla rahalla saat uuden vahvarin, mikä luultavasti auttaa huomattavasti enemmän, eli mikä on tärkeämpää - itse lähtisin vahvariin...
 
Jaahas, eiköhän siinä tullut tärkeimmät. Eli ei muuta kuin rokkenrollia ja hauskoja hetkiä harrastuksen pariin.