Media ja viihde ›

Voi voi, yksi suosikkikirjailijoistani -eli Arto Salminen- on kuollut. Tämä on kyllä suuri menetys; Salminen ei ehtinyt saada sitä suosiota jonka hän olisi ansainnut. Mutta näinhän kirjailijoille yleensä käy.
 
Salmisen kirjoitustyyli oli paikoin suorastaan inhorealistista, mutta samalla hykerryttävän humoristista. Tuorein ja valitettavasti siis viimeiseksi jäänyt kirjansa Kalavale kritisoi ansiokkaasti mm. tosi-tv:tä ja nykyistä julkisuuskulttuuria.
 
Kevyet mullat. Tämä oli huono uutinen.

Pakko vielä sen verran avautua aiheesta, että on tämä yhtä perkelettä, kun tällaiset Arto Salmisen tapaiset todella lahjakkaat yksilöt jäävät täysin vaille julkista arvostusta samalla kun jonkun julkkiksen tai sen haamukirjoittajan hätäisesti kokoonkyhäämää pilipalikirjaa jonotetaan kirjastoissa kuukausitolkulla ja myydään kaupassa kuin leipää. Turhaa ininää, myönnän sen. Mutta sanoinpahan nyt kuitenkin, sen verran harmittaa Salmisen kohtalo. Mies itse vaikutti kyllä haastattelujen perusteella tyytyvän oloonsa ja arvostukseensa kyynisen humoristisesti, joten eiköhän hän ollut ihan onnellinen mies. Toivottavasti näin oli.
 
Lukekaa ihmeessä miehen kirjoja. Turvapaikka, Varasto, Ei-kuori, Lahti, Paskateoria ja Kalavale. Olikohan niitä muita? Eivät ole edes mitään tiiliskiviä, joten tottumattomammankin lukijan on niihin helppo tarttua.

Herrantähden! Ymmärsin vasta nyt kenestä on kyse! Arto Salminen oli minulle taannoisten työympyröideni vuoksi henkilökohtaisestikin tuttu mies.
 
Tämähän on ihan hirveää.

Näin varmaankin on, koska minä en ole jostain syystä kiinnittänyt mitään huomiota moisen kirjalilijan olemassaoloon ennen kuin nyt.
 
Et varmasti ole ainoa; edes kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola ei kuulemma tuntenut miestä kun taksiin istui. Salminen ajoi henkensä pitimiksi taksia, nääs.

Et varmasti ole ainoa; edes kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola ei kuulemma tuntenut miestä kun taksiin istui. Salminen ajoi henkensä pitimiksi taksia, nääs.
 
Ja arvata saattaa, että nyt sitten aletaan kaverin tuotantoa suitsuttaa ja suosia vaikka miten.
 
Ei silti, ajattelin itsekin tuosta paikallisesta kirjastosta katsoa jonkun Salmisen teoksen ihan tutustuakseni.

Ja arvata saattaa, että nyt sitten aletaan kaverin tuotantoa suitsuttaa ja suosia vaikka miten.
 
No joo, tästä aiheestahan on tehty biisi jos toinenkin. TJEU: Kontra - Hyvästi Mauri. Tuttu ilmiö useammallakin kulttuurin alalla kautta vuosisatojen.

Ja arvata saattaa, että nyt sitten aletaan kaverin tuotantoa suitsuttaa ja suosia vaikka miten.
 
Tod. näk. just näin. Mutta kuten sanoin, niin näinhän se aina menee. Aleksis Kivestä lähtien.

Haluan tässä yhteydessä tuoda julki, että vaikka ns. ulkomaailma reagoisi Salmisen kuolemaan millä tavalla hyvänsä, kaikkein ikävin asia on se että äärimmäisen mukava ja miellyttävä naisihminen menetti aviomiehensä ja lapset isänsä.

Kevyet mullat. Olin juuri pari viikkoa sitten löytänyt miehen romaanit ja aloittanut kahlaamaan niitä läpi oikein urakalla. Terävä kirjoittaja, joka uskalsi kirjoittaa yhteiskunnan vääryyksistä. Tämän aamun Hesarista sitten luin miehen menehtyneen.

Hitto!
 
Salmiset uusinta lukuunottamatta hallussa ja se jäikin sitten viimeiseksi. Erityisesti Paskateoria ja Turvapaikka ovat toimivia.
 
Mihin kuoli?

Mihin kuoli?
 
Sairauskohtaus, luki eilisessä tiedotteessa.
 
EDIT: Hyvä esimerkki Salmisen kyynisestä huumorista oli jonkun hänen kirjansa "esipuheessa" (tai miksi alkusanoiksi niitä nyt sanotaan). Siinä luki suunnilleen näin: "Tämä kirja on saanut tukea siltä ja siltä instanssilta. Tämä kirja on apurahataidetta."

Oli kieltämättä aika harmillinen yllätys kun tästä eilen kuuli. Kaikki miehen kirjat on tullut luettua ja hän kuului ehdottomasti omiin suosikkikirjailijoihin.