Rummut: rumpukamat ›

Sattui silmään tuo otsikko ja vanhempana rumpalina on nyt pakko kirjoittaa.
Jos musiikkiopistossa menee sukset ristiin opettajan kanssa, se ei missään tapauksessa saa olla syy soiton lopettamiseen. Rumpuja oppii soittamaan ilman mus.opistoakin. Varsinkin opettajat, jotka ovat leipääntyneitä voivat saada aikaan tämän kyllästymisen. Kirjoituksessa oli kyseessä puolalainen mus. opettaja ja vieläpä teorian opettaja. Oliko hän oikeassa vai väärässä ? On vaikea ottaa kantaa, en ollut itse paikalla.
 
Entisissä itä-blokin maissa, kuten puolassa länsimainen musiikki oli turmiollista hapatusta ja ohjasi pois kommunismista. Klassinen musiikki oli lähes ainoa hyväksytty musiikin laji. Opetus ja tiukka teoria olivat sitten sitä mukaa.
 
Rumpujen soitto, siis rumpusetin soittohan on varsin länsimaista ja jotkut opettajat eivät pidä rumpaleita oikeina soittajina, vaan vain " rumpaleina".
 
Opettajia löytyy rumpaleista yleensä kautta maan. Teoriaa voi opiskella itsekin. Nuottien aika-arvot ovat loogisia ja ne oppii helposti kotonakin. Eri asia on musiikin teoria, joka voi tuntua turhauttavalle, jos et soita jotakin 2- soitinta, pianoa tai vast.
Musiikinteoria on kuitenkin tietysti tärkeää mutta unohtuu, jos et sitä käytä tai tarvitse.
 
Teoria tukee aina käytäntöä, asiassa kuin asiassa mutta teorialla ei soiteta. Teoria on vain asiaa paperilla ja siitä hyväksikäytettävää elävässä soitossa. Välttämättä teoriaa ei tarvita ollenkaan soittamisessa mutta nykyisessä maailmassa on kuitenkin hyvä osata teoriaa ainakin jonkinverran. Tämä helpottaa sitten kommunikointia kitaristien ja kosketinpaavojen kanssa. TEORIA TUKEE AINA KÄYTÄNTÖÄ JA HELPOTTAA SOITTAMISTA VALTAVASTI. SE EI KUITENKAAN SAA OLLA KOSKAAN VARSINAISEN SOITTAMISEN TIELLÄ TAI ESTEENÄ SOITTAMISELLE.
 
Rumpunuotit tulee kuitenkin aina osata ja niistä tulee osata soittaa jotenkin prima- vistanakin.
 
Summasummarum: Jos opettajan kanssa menee sukset ristiin, etsi uusi opettaja.
Soittamisen lopettaminen, syystä jos toisesta on aina pieni henkilökohtainen kuolema !

Juu-u, minullehan tämä tapahtui! Itse rumpujensoitto-opettaja oli huippu tyyppi, kannustava ja motivoitunut opettaja, ja erityisesti pidin siitä, kun tunti oltiin hakattu kakkos kakkosta,trioleita jne. opettaja näytti jonkin erikoiskikan/fillin, jota sitten kotona sai pähkäillä ja reenailla, se oli hienoa!
Mutta sit se teorianopettaja, joka oli tosiaan oli puolalaissyntyinen vanha äijä, joka ei suomenkieltä osannut kunnolla, vaikka suomessa olikin jo 40 vuotta asunut...Puheesta ei tahtonut saada mitään selvää, ja sit ku kysyi, niin aina tuli yhtä epäselvä vastaus. Myöskään taululle piirretyistä harakanvarpaista ei juuri selkoa saanut! Ja kuri, sitä todellakin oli, selät suorassa istuttiin ja kuunneltiin ku äijä seposti menemään, pari minuuttia ku kuunteli, niin puhe alkoi muuttua neljän viljan kaurapuuroksi, ja sen jälkeen ois pitänyt jotakin tehdä, niin ei siitä tullut vittuakaan ku ei tiennyt mitä tehdä!!
No ehkä tämä on hieman kärjistettyä, mutta suurinpiirtein näin.. En tiedä oliko itsessä, vikaa, sillä joskus kyselin noita teoriajuttuja rumpuopettajalta ja melkein aina homma selvisi...
 
Osasyynä rumpujensoiton lopettamiseen MUSIIKKIOPISTOSSA, oli toinen harrastus, jääkiekko, joka vei lopulta voiton, kun kotipaikkakunnalla ei ollut jäähallia ja halusi pelata kovempia pelejä hallisarjassa, niin alkoi kulkeminen lähipaikkakunnalla, missä jäähalli oli, eli aikaa oli rajoitetusti, koska kouluakin piti käydä! Mutta musiikin harrastamista en siis lopettanut vaan se jäi hieman vähemmälle, ainoastaan käyrätorvensoiton jätin pois kokonaan, mutta sen jälkeen tilalle on tullut rumpujen lisäksi basso, kitara ja laulu...Ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus opetella soitteleen Saksofonia..
 
Tällä hetkellä suuntaus on muuttunut, lätkä on jäänyt vähemmälle ja musiikki noussut "ykkösharrastukseksi"! Kyllähän sitä monesti miettii, kuinka hyvä soittaja sitä tällä hetkellä olisi, jos olisi jatkanut musiikkiopistossa, mutta kyllä mä olen tullut siihen tulokseen, että sieltä mä sain Rumpujensoiton peruselementit ja niitä olen tässä vuosien saatossa jalostanut, osaan peruskompit, pysyn tahdissa ja muutama fillikin irtoaa, olen ihan tyytyväinen!
 
Ja mielipiteeni on se, että kuuntelemalla musiikkia monipuolisesti ja reenamalla ahkerasti, lukemalla soitto-oppaita, ja jos välillä tuntuu, että kehitys polkee paikoillaan, niin ainahan sitä voi sinne muusikoiden.nettiin heittää Topiccia, että antakaa ihmiset reenivinkkejä:) Kaikki on kiinni motivaatiosta, kaikki sen tietää "niin pelaat, kuin reenaat"!
 
Ja tietysti Musiikkiopisto on hieno asia, jos vaan on mahdollista sellaista käydä, kyllä siellä oppii jos motivaatio on kohdallaan ja opettajat mukavia ja kannustavia, eikä sellaisia kyrpänaamoja, niin kuin minun opettaja, joka sai kiksejä ainoastaan klassisesta musiikista!
 
Mutta kumminkin musiikki on hieno harrastus, ja sitä kannattaa harrastaa,se kehittää kaikkia aisteja:) Mukavia soittohetkiä kaikille!

Aina opettajan ja oppilaan henkilökemiat eivät pelaa. Silloin on turha yrittää etsiä sen kummemmin syytä itsestään tai opettajasta. Ope vaihtoon. Toki silloin, jos ope on paikkakunnan tai opiston ainoa, on vaihto hankalaa.

Ope vaihtoon. Toki silloin, jos ope on paikkakunnan tai opiston ainoa, on vaihto hankalaa.
 
Juu, ainoa teoriaopettaja oli..

Mulla tilanne on sellanen, että teoriaopettajien kans tilanne menee, mutta meidän musiikkiopistossa(en tiedä onko muualla) on yhteismusisointipakko eli on pakko kuulua johonkin mus.opiston orkesteriin eikä oma bändi kelpaa. Itse en jaksa sitä musiikkiopiston orkesterin johtajaa, joka ei millään usko, että ylioppilaskirjoitukset menee mun arvomaailmassa puhallinorkesterin edelle. Saa melkein tapella sen kanssa. Varsinkin kun ilmoitin, etten tuu keikalle muiden menojen kanssa, koska keikan ajankohta muutettiin alkuperäisestä.