Laulaminen ›

Äänenavaus on yksilöllistä. Se mikä auttaa toista, ei sovi toiselle jne.
 
Minulla toimii esim. murtosointujen laulaminen vokaaleilla ylös ja alas, murina, "surrurrrur", hyminä ja naukuminen tosi korkealta hiljalleen alas liuttaen.
 
On tärkeä tehdä äänenavaukset maltillisesti ja kuin vetäisi ääntä sisäänpäin, eikä niin että "tättärää" täysillä vaan, ääni ehkä "aukeaa" mutta laatu kärsii. Siis ei koskaan kovaa, vaan "kauniisti, kaarella ja kauas", sanoi vanha laulunopettajani aikoinaan.
 
Asenne on TODELLA tärkeä, siis ajattele että olet kiireetö ja onnellinen. Mainittu opettajani pyysi minua aina ajattelemaan että omistan auringon... Ja myös laulamaan sitä lausetta.
 
Iloinen yllättyneisyys (jolloin "takaylähampaat hymyilee" = kurkku on auki oikealla tavalla, nielu avoinna) on laulajalle paras lähtötilanne.

Itse aikanaan kuorotoiminnassa huomasin, että juurikin tuo niskan rentouttaminen auttaa tosiaan huomattavasti äänenmuodostukseen. Päänhän pitäisi "roikkua näkymättömästä langasta" ja ryhdin olla hyvä, että saataisiin optimaalinen äänenkäyttö.
 
En tiedä auttaako oikeasti, mutta pienimuotoinen lämmittely (esim. hyppiminen, pyörähtely, kyykkyyn-ylös) toimii myös, samoin kuin lämpimän veden juominen. Äänenavauksen lisäksi kun auttaa, että äänihuulet ovat kosteat.
 
Taisin toistella vain muiden sanoja, mutta vahvistamallahan ne faktat parhaiten tulevat esille. Jos illalla on keikka, saatan ensin aamulla laulella jo vähän, sitten tehdä jotain liikunnallista ja avata ääntä myöhemmin ennen lauluesitystä uudestaan. Jo valmiiksi vähän auki olevaa ääntä on helpompi lämmitellä, mielestäni.

Ja sitten myös sekin todistaisi rentoutuksen tärkeyttä, että itselläni on jotenkin spontaanin helppo lauleskella eri tyyleillä juuri herättyäni. Ääni on vähän karvaisempi mutta samalla pehmeämpi.
 
Karva.

Onkos tyypillistä vasta-alkajalle, vähän kuin että urheilussa olis paikat kipeät suorituksen jälkeen? Vai mahdoinko yrittää liikaa?
hyvin tyypillistä. oikea yrittämisen määrä löytyy vasta kokeilemalla.
 
hyvä äänenavaus on tarpeesta riippuen n. 5-30 min pitkä. jo vartin jälkeen ääntöelimistö alkaa "väsyä", varsinkin jos tekee jotain uutta/vaativaa. hyvän äänenavauksen tulisi sisältää hengitysharjoituksia, hieman kehon lämmittelyä, resonanssiharjoituksia, staccatoja (lyhyitä ääniä), pitkiä linjoja (legato), laajoja (esim. yli oktaavin) skaaloja - TULKINTAA unohtamatta yhdessäkään.
 
sitten kun alkaa tuntea omaa ääntään, äänen"avaamisen" tarvekin vähenee, riittää kevyt (mutta huolellinen) muutaman minuutin lämmittely. kannattaa vaikka käydä jonkun kuoron harjoituksissa tsekkaamassa miten ne avaa ääntä, tai käydä parilla laulutunnilla kysymässä neuvoa. äläkä unohda kirjoittaa toimivia juttuja ylös! :)

Helppo ja hauska oma tapani avata ääni nopeasti on vetää pari kertaa se yksi lastenlaulu, Pieni kissanpoikanen. Naurakaa vaan mutta se oikeesti auttaa.

Mä hoilaan Hämä -hämä -häkkiä ketjut kilisten...