Aihe: tyhmä kysymys asteikoista/sooloista 1 | |
|---|---|
 a.cavalli09.11.2005 21:26:29 | |
En ole teoriaa juurikaan opiskellut ja kysymys on varmaan tyhmä, mutta mutta Mitä oikeastaan tarkoittaa se, että jokin biisi menee jossakin sävellajissa? Esimerkiksi kun autumn leavesia soittaa c:stä (jolloin soinnut lähtevät cm7, fm7, b7, eb7 jne.), sooloa soitettaessa luontevin asteikko tuntuu kuitenki olevan b-duuriasteikko eikä c-asteikko. Mistä tässä on kyse? | |
 wavelength09.11.2005 21:45:19 (muokattu 09.11.2005 21:47:24) | |
Biisin meneminen jossakin sävellajissa tarkoittaa sitä, että kappaleen melodia ja harmonia muodostuu pääasiassa sävellajiin kuuluvista sävelistä. C-mollibiiseissä käytetään säveliä c d eb f g a bb. Luonnollinen C-molli -- siis aiolinen moodi -- sisältää samat sävelet kuin Bb-miksolyydinen, joka on yhtä säveltä, alennettua seitsemättä astetta lukuunottamatta sama kuin Bb-duuriasteikko. Tästä siis johtuu, että Bb-duuriasteikko istuu säveltensä puolesta (7. astetta lukuunottamatta) melko hyvin c-mollibiiseihin. MUTTA improvisaatiota ei kannata ajatella siten, että käyttäisi koko biisiin vain yhtä asteikkoa, vaan vaihdella käytettävää asteikkoa aina soivan SOINNUN mukaan. Totta, c-mollisävellajin kaikissa soinnuissa viides aste poislukien on tismalleen samoja säveliä kuin c-molliasteikossa tai vaikka bb-miksolyydisessä, mutta soinnun vaihtuessa pitäisi myös asteikon vaihtua ainakin ajattelun tasolla: c-mollissa ja bb-miksolyydisessä sävelellä F on aivan eri funktio. Pimeässä on parempi hiihtää. | |
 baron09.11.2005 22:59:29 | |
En ole teoriaa juurikaan opiskellut ja kysymys on varmaan tyhmä, mutta mutta Mitä oikeastaan tarkoittaa se, että jokin biisi menee jossakin sävellajissa? Esimerkiksi kun autumn leavesia soittaa c:stä (jolloin soinnut lähtevät cm7, fm7, b7, eb7 jne.), sooloa soitettaessa luontevin asteikko tuntuu kuitenki olevan b-duuriasteikko eikä c-asteikko. Mistä tässä on kyse? Mun maikka on opettanut mulle "Les feuilles mortes" asteikot ja sehän on täynnä kakkosvitosia eri sävellajeissa ja asteikot vaihtelee eri sävellajien fryygisestä dominantista bebop-dominantteihin ja mitä niitä on eli periaatteessa joka soinnulle oma asteikko, paitsi joskus parille perättäiselle soinnulle sopii sama asteikko. My name is Baron, Sir Baron. | |
 Jorbagha10.11.2005 13:49:54 (muokattu 10.11.2005 13:51:37) | |
kun autumn leavesia soittaa c:stä (jolloin soinnut lähtevät cm7, fm7, b7, eb7 jne.), sooloa soitettaessa luontevin asteikko tuntuu kuitenki olevan b-duuriasteikko eikä c-asteikko. Mistä tässä on kyse? ensiksi: Autumn Leavesin soinnut menevät A-osassa näin l Cm7 l F7 l Bbmaj7 l Ebmaj7 l Am7b5 l D7 l Gm l Kun kuuntelet sointujen liikettä, huomaat että kappaleen sävellajin Toonika (eli se ensimmäisen asteen sointu, joka määrittää sävellajin) onkin tässä tapauksessa sointuprogression lopussa. Eli Autumn Leavesin sävellaji on näin ollen g-molli. Siksi tunnelmasi B-duurin sopivuudesta pitää täysin paikkansa, sillä B-duuri (tai Bb-duuri kansainvälisellä kielellä) ja g-molli ovat rinnakkaissävellajeja. Molemmissa asteikoissa (oletuksena duuriasteikko ja luonnollinen molli) on siis samat sävelet. Eli sävellaji ei välttämättä määräydy kappaleen ensimmäisen soinnun mukaan. Kun kappaletta tarkastellaan g-mollista menevänä, pystytään se analysoimaan järkevästi sointuasteiden mukaan näin: l IVm7 l bVII7 l bIIImaj7 l bVImaj7 l IIm7b5 l V7 l Im l Tässähän siis edetään kvinttiympyrän mukaisesti sävellajin sointuasteita kvinteissä, alkaen neljänneltä asteelta, päätyen ensimmäiselle. Periaatteessa voit siis luritella menemään Bb-duuria koko piisin läpi ihan suht OK tuloksin, mutta perinteisessä jazzimprovisaatiossa keskitytään enemmänkin sointuihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Eli jos haluat soittaa "jazzisti" on syytä kiinnittää huomiota eri dominanttien (ns. seiskasoinnut) ja subdominanttien (molliseiska/molliseiska b5) purkauksiin, ja alleviivata niitä improvisoidessaan. Tähän kaikkeen liittyy vielä kymmeniä eri "sääntöjä" ja jippoja, mutta se alkaa olla jo suht HC:ta aloittelijat-palstalle. Vastaan kyllä kysymyksiin mieluusti. Vaikkapa Musiikin teoria-palstalla..? Aivan järjettömän epäselvä soperrus oli tämä, pahoittelen jos vain sotkin lisää. | |
 oiva tumpeloinen10.11.2005 14:50:38 | |
Siksi tunnelmasi B-duurin sopivuudesta pitää täysin paikkansa, sillä B-duuri (tai Bb-duuri kansainvälisellä kielellä) ja g-molli ovat rinnakkaissävellajeja. Molemmissa asteikoissa (oletuksena duuriasteikko ja luonnollinen molli) on siis samat sävelet. Eli sävellaji ei välttämättä määräydy kappaleen ensimmäisen soinnun mukaan. Nyt mun on pakko kysyä tästä ja paljastaa tyhmyyteni. Eniten mua jäi vaivaamaan kohta: sillä B-duuri (tai Bb-duuri kansainvälisellä kielellä) Eikös B-duuri ole sama, kuin H-duuri? Ja Bb-duuri sama, kuin Hb-duuri tai A#-duuri? Tällä oletuksellahan B-duuri ei ole G-mollin rinnakkaissävellaji. Vai onko mun 10 vuoden takaisesta teorian opettelemisesta jo niin paljon aikaa, että olisi aika avata kirja nopeasti uudelleen? | |
| baron 10.11.2005 15:10:19 | |
Eikös B-duuri ole sama, kuin H-duuri? Ja Bb-duuri sama, kuin Hb-duuri tai A#-duuri? Tällä oletuksellahan B-duuri ei ole G-mollin rinnakkaissävellaji. Vai onko mun 10 vuoden takaisesta teorian opettelemisesta jo niin paljon aikaa, että olisi aika avata kirja nopeasti uudelleen? Skandinaavissaksalainen tapa on nimetä puoli sävelaskelta C:tä alempana oleva sävel H:ksi Kansainvälinen tapa on nimetä se B:ksi. Alennettu H on skandinaavissaksaksi B (ei Hb) ja kansainvälisesti Bb. Niinpä B:n käyttäminen tarkoittamaan enharmonista A# voi aiheuttaa sekaannuksia ja ei pitäisi käyttää. Eli sävel joka on puoli sävelaskelta A: ta korkeampi on aina Bb ja siitä puoli ylöspäin on B tai H maun mukaan. Siis Bb-duuri on G-mollin rinnakkaissävellaji ja sitä tarkoitettiin. My name is Baron, Sir Baron. | |
| oiva tumpeloinen 10.11.2005 15:18:14 | |
Alennettu H on skandinaavissaksaksi B (ei Hb) ja kansainvälisesti Bb. Eli tämä oli se, mikä oli päässyt unohtumaan. Onpa se nyt noin selitettynä taas ihan tutun kuuloista tavaraa. Kun ei tule käytettyä kuin tuota B ja Bb merkintää. Olisi varmaan viisainta kuitenkin joskus ottaa teoriakirja taas muistelun kohteeksi. Kiitos avusta. | |
| Jorbagha 10.11.2005 15:20:32 (muokattu 10.11.2005 15:25:15) | |
Eikös B-duuri ole sama, kuin H-duuri? Ja Bb-duuri sama, kuin Hb-duuri tai A#-duuri? Tällä oletuksellahan B-duuri ei ole G-mollin rinnakkaissävellaji. Sekaannuksesi on täysin ymmärrettävää. Suomessa (ja muistaakseni Saksassa ja jossain muuallakin ehkä) kutsutaan jostain käsittämättömästä syystä C-duuriasteikon seitsemättä säveltä H:ksi, vaikka muualla maailmassa se nimi on B. Eli muun maailman silmissä sävelet menevät loogisesti samassa järjestyksessä kuin aakkoset A:sta G:hen, esim. C-duuri C,D,E,F,G,A,B tai a-molli A,B,C,D,E,F,G. Yleisin teoria esittää virheen tapahtuneen joskus muinoin nuottikirjoituksen levitessä Euroopassa. Sen aikaisessa kirjoitustyylissä B ja H muistuttivat hyvin paljon toisiaan, eli inhimillisestä erheestä on kai kyse. Käytäntö pysyi, eikä sitä lähdetty enää myöhemmin korjaamaan. Tämän suomalaisen käytännön mukaan alennettu H-sävel (b-merkkinen) on nimeltään B. Nykyään suuren maailman tuulet ovat puhaltaneet kansainvälisen käytännön mukaan tehtyjä nuotteja tänne meillekin asti. Kansainvälisesti B-sävel on siis sama kuin meidän H, alennettuna tuo sävel on Bb (lausutaan englanniksi B flat, samoin kuin kaikki muutkin alennetut sävelet esim. Ab = A flat, ja samoin ylennetyt lausutaan esim. C# = C sharp). Suomalainen käytäntö on ulkomaalaisille jokseenkin hankala tajuta ja nykyaikana esim. jazzmusiikin nuottimateriaalista valtaosa tulee ulkomailta. Siispä täälläkin on siirrytty mukailemaan tuota englantilaista mallia. Sekaannuksia vain aiheuttaa suomalainen lausumistyyli; kun nuottiin kirjoitetaan B, sanotaan hoo (itse ainakin teen näin), ja kun kirjoitetaan Bb, lausutaan beebee. Nykyään klassisen musiikin teoriassa puhutaan vielä H:sta ja B:stä, mutta kevyen musiikin opetuksessa on järjestään siirrytty käyttämään termejä B ja Bb. Ja jottei tämä olisi tarpeeksi sekavaa, harmaita hiuksia aiheuttaa vielä tämän pirullisen sävelen lausumisasu verrattuna muihin alennettuihin säveliin. Mehän lausumme Ab-sävelen as ja vaikkapa F#-sävelen fis. Mutta tuo B siis lausutaan hoo ja Bb lausutaan beebee. Oikeassa olet siinä että A# on käytännössä sama kuin Bb. A# on puoli sävelaskelta A:n yläpuolella ja puoli sävel askelta B:n alapuolella, samoin kuin Bb:kin. Samasta sävelestä on siis kyse, kappaleen sävellaji määrittää kumpaa merkintää käytetään (ilmiön nimi on enharmonisuus). Eli sävel joka on puoli sävelaskelta A: ta korkeampi on aina Bb ja siitä puoli ylöspäin on B tai H maun mukaan. Sallinette esittää eriävän mielipiteen. Nimittäin #-merkkisissä sävellajeissa törmää hyvinkin usein A#-säveleen, esimerkiksi F#-duurisoinnun terssinä. Hämmennystä herättävää kieltämättä, mutta silti sangen yleistä. Hevletti tässähän alkaa itsekin epäilemään omaa selväpäisyyttään. EDIT: No niin sen siitä saa kun lähtee pätemään. Joku selvitti asian yhdellä lauseella ja meikä kirjoitti melkein kirjan, sttänä! | |
| baron 10.11.2005 18:08:47 (muokattu 11.11.2005 06:21:35) | |
Sallinette esittää eriävän mielipiteen. Nimittäin #-merkkisissä sävellajeissa törmää hyvinkin usein A#-säveleen, Ei me onnistuta olemaan eri mieltä, olin vain kirjoittanut ajatukseni epäselvästi, tietenkin A# (ais) on olemassa, yritin esittää, että ei saa/pidä käyttää Bb:tä ja B:tä samaa säveltä tarkoittavana. Kyllä sillä H:lla ihan looginen selitys on, ehkä löytyy jostain vanhasta Teoriapalstan säikeestä, en viitsi alkaa toistamaan. Edit: Toistetaan nyt kuitenkin: Silloin kun nuottikirjoitus oli vain aakkosia (A-G) eikä tunnettu ylennnys- tai alennusmerkkejä, joihinkin asteikkoihin tarvittiin normaali B (B durum, kova B) ja joihinkin alennettu (B mollum, pehmeä B) ja ne piti jotenkin erottaa toisistaan ja B tehtiin vähän erinäköiseksi sen mukaan kumpaa tarkoitettiin ja se B durum oli vähän H:n näköinen (hart = kova saksaksi) My name is Baron, Sir Baron. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)