Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Rokkari kun oon, mä vaan skulaan (tai olen skulaavinani) skebaa enkä sen enempiä ymmärrä teorian päälle, sääli.
 
Tuli mieleen tuolta 3/4-riffiskabasta että mitä sen on väliä onko joku tahtilaji merkitty 3/4 vai 6/8 sillä tulohan on joka tapauksessa 0.75
 
;D
 
Mulla on omassa soitossa, yksin tahi muiden kanssa, tärkeää vain se että kaikilla on sama ykkönen. Joten keskustellaampa siitä syvällisemmästä merkityksestä hienompijakoisen tahtilajin merkinnässä. Onkos 4/4-tyypistä vastaavasti 8/8 käytössä? (näin vähän olen lukenut nuottipapereita ylipäätään..) Ja miksi näin tehdään?
 
Sivukyssärinä, onkos polyfonia sitä että esim. muu bändi vetää 4/4 ja rumpali vaikka 3/4 tms? Vai tuleeko siitä vain kakofoniaa? :P

3/4-tahtilajissa on kolme neljäsosan mittaista iskua, 6/8:ssa on puolestaan kaksi kolmen kahdeksasosan mittaista iskua. Vertaa esimerkiksi valssia johonkin blues-shuffleen, niin huomaat noiden rytmisen eron. (Yleensä shufflet kyllä kirjoitetaan 4/4- tai 12/8-tahtilajiin, mutta esimerkin vuoksi päätin 'taivuttaa sääntöjä'.)
 
4/4-tahtilajissa on neljä neljäsosan mittaista iskua. 8/8:aa käytetään, kun neljän neljäsosan mittaisten tahtien rytmiikka muodostuu eri mittaisista iskualoista: esim. kolme + kolme + kaksi kahdeksasosaa, tai 2 + 3 + 3 tai 3 + 2 + 3.
 
Polyfonia tarkoittaa usean äänen päällekkäistä soimista. Historiallisena ja säveltämistekniikoihin liittyvänä terminä se viittaa tyyliin, jossa monet erilliset melodialinjat luovat kappaleen harmonisen kudoksen. Rytmiikan kanssa tällä siis ei ole mitään tekemistä.

Sivukyssärinä, onkos polyfonia sitä että esim. muu bändi vetää 4/4 ja rumpali vaikka 3/4 tms? Vai tuleeko siitä vain kakofoniaa? :P
 
Se on polymetriaa (tai polyrytmiikkaa, vaikka se taitaakin olla käytössä kun puhutaan kvintoleista yms).
Polyfonia liittyy moniääniseen harmoniaan.

Se on polymetriaa (tai polyrytmiikkaa, vaikka se taitaakin olla käytössä kun puhutaan kvintoleista yms).
 
Polyrytmiikkaa on useampi tahtilaji päällekkäin samanmittaisissa tahdeissa, jolloin iskut ovat erimittaisia mutta tahdit kulkevat aina käsikkäin. Esim. 4/4 ja 3/4:

4/4: |1  2  3  4  |1  2  3  4  |
3/4: |1   2   3   |1   2   3   |

Polymetriikkaa taas on useampi päällekkäinen tahtilaji samanmittaisilla iskuilla, jolloin yksittäisistä tahdeista tulee erimittaisia ja ykköset eivät osu keskenään samoille iskuille. Taas esim. 4/4 ja 3/4 (tahtiviivat jätetty pois):

4/4: |1  2  3  4  1  2  3  4  1  2  3  4  |
3/4: |1  2  3  1  2  3  1  2  3  1  2  3  |

Aloittajalle: Eron ehkä huomaa, kun miettii miten eri tavalla 3/4 ja 6/8 lasketaan. 3/4-valssitahdin laskeminen menisi "YK-si KAK-si KOL-me, YK-si KAK-si KOL-me" eli kolme iskua per tahti, kun taas 6/8 menisi "YKS kaks kol NEL viis kuus, YKS kaks kol NEL viis kuus", kaksi iskua tahdissa.
 
Nothing Else Matters on tyypillinen 6/8-biisi, iskut osuvat ykköselle ja neloselle. Kuvitelkaapa se 3/4-tahdissa ja Lars Ulrich soittamassa valssikomppia!

Kuka perustelee tän että miksi voidaan jakaa tahti neljään yhtämittaiseen osaa ja kutsua sitä "neljä neljäsosaa", mutta tahtia ei voi jakaa kolmeen yhtämittaiseen osaan ja kutsua sitä "kolme kolmasosaa" ?

Kuka perustelee tän että miksi voidaan jakaa tahti neljään yhtämittaiseen osaa ja kutsua sitä "neljä neljäsosaa", mutta tahtia ei voi jakaa kolmeen yhtämittaiseen osaan ja kutsua sitä "kolme kolmasosaa" ?
 
Kyse on erilaisten tahtilajien vertailukelpoisuudesta. Miten 4/4 ja 3/3 suhtautuvat toisiinsa? Molemmat tahdit ovat yhtä pitkiä, mutta jälkimmäisessä on vain kolme iskua. Tästä seuraakin se, että 3/3-tahtien pulssi hidastuu kolmeen neljäsosaan edellisestä, ja se kuulostaa oikeastaan puolinuottitriolilta. Jos haluaisi kirjoittaa musiikkia, jossa tahtilajit vaihtuvat, saisi kirjoittaja koko ajan laskeskella ja merkitä tempovaihdoksia. Ikävän näköistä luettavaa, eikö?
 
Entäpä sitten 4/4 ja 3/4? Tässä tapauksessa tahdit ovat eri pituisia, mutta pulssi pysyy vakiona. Näppärää ja mukavaa!
 
Miksi sitten tahti on ylipäätään päätetty jakaa kahteen osaan ja sen kerrannaisiin, eikä esimerkiksi kolmeen tai viiteen? Tämän luulisin johtuvan etupäässä laskuopillisista syistä: asioita on kovin helppo puolittaa ja jakaa kahdella. Miten lukisit nuottikuvaa, jossa on pisteellisiä ja kaaritettuja kahdeskymmenesseitsemäsosanuotteja? Kolmen potenssit ovat kovin epäkäytännöllisiä lukuja, jos vertailukohtana ovat elegantit kakkosen potenssit.

Joo meni senat sakaisin, kyllähän mä polyFONIAN tiesin mutta tarkoitin juuri tuota polyrytmiikkaa.
 
Kiitos hyvistä vastauksista ja tiedon ruisleivistä, enkä muuten aiemmin tajunnut nothing else mattersinkaan olevan 6/8 vaikka oon osannu soittaa sen läpeensä jo vuosia :o
 
Fiiliksellä vaan oon vetäny :)
 
Mun pitäis ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa opiskelemaan teoriaa... Se vaan on niin tylsää kun haluais vaa soittaa. Oi jospa penskana ois joku pistäny vaikka pianotunneille tms jotta ois "väkisin" oppinu teoriaa..

Kuka perustelee tän että miksi voidaan jakaa tahti neljään yhtämittaiseen osaa ja kutsua sitä "neljä neljäsosaa", mutta tahtia ei voi jakaa kolmeen yhtämittaiseen osaan ja kutsua sitä "kolme kolmasosaa" ?
 
Se johtuu itse asiassa siitä, että kolmasosanuotteja ei ole olemassa. Tai on, triolin muodossa, mutta niille ei ole olemassa sellaista nasevaa merkiiä ja nimeämistraditiota.
 
Toisin sanoen, kyseessä on nyt vaan tällainen nuotituskonventio. Ihmisen kehittämät nimeämiskategoriat, merkintätavat ynnä muut sen sellaiset eivät ole kaikki loogisia ja toisaalta vaikka ne olisivat loogisia, ei systeemeihin oikein mahdu kaikkia mahdollisia sinänsä loogisia luokittelutapoja.

Aloittajalle: Eron ehkä huomaa, kun miettii miten eri tavalla 3/4 ja 6/8 lasketaan. 3/4-valssitahdin laskeminen menisi "YK-si KAK-si KOL-me, YK-si KAK-si KOL-me" eli kolme iskua per tahti, kun taas 6/8 menisi "YKS kaks kol NEL viis kuus, YKS kaks kol NEL viis kuus", kaksi iskua tahdissa.
 
Noin juuri.
 
Käytännössä - kun olen opetellut noita 6/8 irkkujigejä - eron huomaa siten että jos 6/8 rytmissä laittaa metronomin niin että tahdissa on kolme klikkiä (3/4 valssi) ei jigin soittaminen onnistu muuttamatta samalla biisiä ihan eri tyyliseksi eli valssiksi. Jos sen sijaan hidastaa metronomin niin että kullakin klikillä soittaa kolme nuottia (~trioli) niin jigille ominainen "aaltomainen" tyyli säilyy. (6/8, 9/8, 12/8 biiseissä nuotit onkin usein kirjoitettu niin että aikapalkki sitoo aina kolme nuottia ryhmäksi).
 
6/8, 9/8, 12/8 biiseihin voi lisäksi liittyä tyylillisiä seikkoja joita ei näe nuoteista vaan ne pitää tietää. Esimerkiksi jigeissä kunkin kolmen nuotin rypäleen ensimmäinen nuotti on usein/yleensä aavistuksen pitempi (taat-ta-ta) vaikka sitä ei kirjoiteta ulos esim pisteellisenä. Hyvänä esimerkkinä klasaripuolelelta tunnettu J.S. Bachin "Jesus mein Freund" (Jesu, joy of man's desiring). Tätä biisiä näkee sekä 6/8 merkinnällä että 3/4 merkinnällä (alkuperäinen?) jolloin kukin 1/4 nuotti jaettu kolmen 1/8 nuotin trioliksi. Biisiä ei soiteta "ta-ta-ta ta-ta-ta" vaan tyypillisesti "taat-ta-ta taat-ta-ta". Tahtilaijimerkinnät eivät siis ole pelkkää matikkaa vaan niihin liittyy erilaisia tyylillisiä aspekteja.
 
EDIT: Korjaus: ei tietenkään ... Tätä biisiä näkee sekä 6/8 merkinnällä että ... vaan siis 9/8 merkinnällä. Lisäys: Jos J.S. Bachin biisi soitettaisiin 3/4 se olisi aivan eri biisi tyyliin "taa-tat-taa" (hum-pap-paa).

Kyse on erilaisten tahtilajien vertailukelpoisuudesta...
 
Hoho, arvasin että joku vastaa! Vitsihän tuo oli.. :)

Hoho, arvasin että joku vastaa! Vitsihän tuo oli.. :)
 
Ja pah! Musiikki on vakava asia, eikä sillä sovi pelleillä!

3/4 -tahtilajin keksinyt on ollut joko raajarikko, tai todennäköisemmin pahasti humalassa, jolloin askelrytmi on hieman ontunut.
 
t: Paavi Johannes Paavali II-7/5
 
Kirkonmiehenä sinun tulisi tietää, että kolmijakoinen tahtilaji oli renessanssin aikaan täydellinen tahtilaji. Tämä juontaa juurensa yksinkertaisesti kristinuskosta ja pyhästä kolminaisuudesta. Kolmijakoinen tahtilaji merkittiin nuottiin piirtämällä viivaston alkuun ympyrä. Koska kaksijakoinen tahtilaji ei ollut täydellinen, piirrettiin sen merkiksi vain puolet ympyrästä, eli C-kirjain. Vielä nykyäänkin tuota C-kirjainta käytetään merkitsemään 4/4-tahtilajia.

Kolmijakoinen tahtilaji merkittiin nuottiin piirtämällä viivaston alkuun ympyrä. Koska kaksijakoinen tahtilaji ei ollut täydellinen, piirrettiin sen merkiksi vain puolet ympyrästä, eli C-kirjain. Vielä nykyäänkin tuota C-kirjainta käytetään merkitsemään 4/4-tahtilajia.
 
Toi oli mulle uutta. Luulin, että C-kirjain tahtiosoituksen merkintänä on jenkkien keksintöä:
 
C = 4/4 ("Common Time" - kävisi järkeen, että C-kirjain tulisi tuosta common-sanasta)
 
pystyviivalla puolitettu C = 2/2 = alla breve ("Cut Time")

Ja pah! Musiikki on vakava asia, eikä sillä sovi pelleillä!
 
Ja varsinkin musiikinTEORIA!

Ja varsinkin musiikinTEORIA!
 
Ei missään nimessä! Sitä paitsi 3/3 tahtilajin tahdin pystyy täyttämään neljällä neljäsosanuotilla.

Kirkonmiehenä sinun tulisi tietää, että kolmijakoinen tahtilaji oli renessanssin aikaan täydellinen tahtilaji. Tämä juontaa juurensa yksinkertaisesti kristinuskosta ja pyhästä kolminaisuudesta. Kolmijakoinen tahtilaji merkittiin nuottiin piirtämällä viivaston alkuun ympyrä. Koska kaksijakoinen tahtilaji ei ollut täydellinen, piirrettiin sen merkiksi vain puolet ympyrästä, eli C-kirjain. Vielä nykyäänkin tuota C-kirjainta käytetään merkitsemään 4/4-tahtilajia.
 
Jestas! Olenkin ollut huomaamattani pahemman luokan kerettiläinen! Uskoni rapisee kuin fresko kappelin katosta. Kuka voisi ripittää eksyneen uskonmiehen?
 
Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä että tahtilajit ovat olleet olemassa, ennenkuin kukaan älypää on tajunnut niitä paperille kirjoittaa. Eli merkinnät ovat siis tulosta ihmisen pakonomaisesta tarpeesta antaa nimi kaikelle ja selittää miten kaikki toimii. Voisin hyvin kuvitella, että kun esi-ihmiset ovat Afrikassa löytäneet rumpujen soiton ilot, eivät he ole ajatelleet että tässähän mennään nyt polyrytmisesti 4/4 ja 6/8 päällekkäin...
Ja luulen myös että kolmeen on menty paljolti ennen kristinuskon Pyhän Kolminaisuuden käsitteen keksimistä.

ovat Afrikassa löytäneet rumpujen soiton ilot, eivät he ole ajatelleet että tässähän mennään nyt polyrytmisesti 4/4 ja 6/8 päällekkäin
 
Mä voin hyvin kuvitella kuinka suurin ja karvaisin Homo erectus piirtää hiekkaan tahtiviivoja ja koko rumpubändi tarkkkaavaisesti katsoo.

Mä voin hyvin kuvitella kuinka suurin ja karvaisin Homo erectus piirtää hiekkaan tahtiviivoja ja koko rumpubändi tarkkkaavaisesti katsoo.
 
Hoho! Tulee ihan mieleen Leif Segerstam! +

ovat Afrikassa löytäneet rumpujen soiton ilot, eivät he ole ajatelleet että tässähän mennään nyt polyrytmisesti 4/4 ja 6/8 päällekkäin
 
Älä on niin varma, eiks ne käyttäneet rummutuksia kännyköiden tapaan, joku koodi oli pakko olla. Mäkin voisin vaihtaa nokiani viidakkorumpuun...