Kitarat: kitarakamat ›

Morot! Hei te joilla on kokemusta aktiivielektroniikasta kitaroissa: mitä hyötyjä ja haittoja olette kohdanneet verrattuna passiivisysteemeihin? Mikä on parasta ja mikä huonointa? Onko enemmän itkettänyt vai naurattanut?
MIKKO
 
Moro! Pyytelit kokemuksia aktiivielektroniikasta kitaroissa: No, tässä tulee. Tärkein ominaisuushan on tuo, että normaalilla tone-systeemillä saa vain poistettua joitakin osa-alueita, bassoa, korkeita ääniä tms. mutta aktiivisella äänenvärisäädöllä saa myös korostettua. Lisänä tulee etuvahvistin jolla on äärimmäisen helppoa yliohjata skittavahvistin tuottamaan säröä, niinkuin tässä oletkin jo huomannut.. :) Sitte niitä ns. heikkouksia. Aktiivielektroniikka on melkoinen virransyöjä ja kun useimmiten sähvön saanti on ratkaistu 9 V neppariparistolla ainakin itellä kokemukset on sellaiset että jos ei tsekkaa paristoo se on todennäköisesti tyhjä. Paristo on yleensä haudattu tuhannen ruuvin tahi paneelin taakse että vaihto ei suju ripeästi. Jotkut vehkeet toimivat kyllä passiivimoodissa virran loputtua mutta basistimme ykköstykki Gibson on hiljaa kuin mykkä kakilla, se vaatii virtaa, muuten toimi ei. Aktiivielektroniikan tuottaman äänen laatu on täysin riippuvainen osien laadukkuudesta, tosin en ole ns. kelvottomaan etuvahvistimeen vielä törmännyt, pieniä rasahduksia ym. kyllä kuuluu selkeämmin, jos potikat, kytkimet tms. ovat heikossa hapessa. Elektronisena laitteena ko. vehje kuluu ja "vanhenee", joskus voi joutua vaihtamaan vuotaneita konkkia, jopa koko piirilevyn konkat saattavat mennä vaihtoon. Äänellisesti on monia jotka eivät tykkää aktiivielektroniikan "kovasta" värisäädöstä, se on jyrkempi ja korostusmahdollisuudesta johtuen kitarasta saa "korvat puhdistavan" ylä-keskisoundin, varsinkin jos on säädettävä etuvahvistin jonka kääntää nappulat kaakkoon- asentoon. Tarpeen vaatiessa lisää mutta tästähän tuli taas melkoinen tekstikooste... =)
Jaa nin, mun aktiiviykköskeppi on -78 Iba...sitte on noita "viritelmiä"... ;)