Tämä asia varmasti vaihtelee myös musatyylien ja tavoitteiden mukaan. Jos soittaa klassista tai jazzia (modernimpaa, nykyään tuntuvat kaikki olevan aika koulutettuja) tai tähtää ammattimuusikoksi studio- ja keikkahommiin, on opiskelu "virallisempaa" kautta varmasti lähes välttämätöntä tai se ainakin helpottaa vaadittavien taitojen omaksumista huomattavasti. Jos taas on kyse esim. roots-tyyleistä, itseopiskelu taitaa olla nykyäänkin se yleisempi tapa. Suurin osa tämän genren kavereista on varmasti nykyäänkin itseoppineita. Tosin "opetus" on myös osin erilaista, vinkkejä ja kikkoja saa muilta soittajilta epävirallisemmin eikä niin järjestelmällisessä konseptissa. Itselläni itseopiskelu on toiminut hyvin, johtuen varmasti soittamistani musatyyleistä. Voi tosin olla, että olisin säästynyt aika paljolta vaivalta joissain tilanteissa tunteja ottamalla. Toisaalta taas en usko, että perinteinen musiikkiopetus olisi ohjannut soittoani juurikaan siihen suuntaan, mihin olen sitä itse halunnut viedä. Muutamat "opetustuokiot" muiden soittajien kanssa ovat kyllä avanneet jotain lukkokohtia soitossa, antaneet ulkopuolista näkemystä kehittämistarpeista jne. |
Minun kitaraurani alkoi siten, että musiikin opettaja koulussa sanoi, että yksi nauhaväli vastaa puolta sävelaskelta. Silloin koin ns. "herätyksen". Koska olin soittanut pianoa jo pari vuotta musiikkiopistossa ja kävin kakkosteoriaa, myös kitaran teoria oli helppo ymmärtää. Heti kotona piti ottaa ikivanha Landola käteen ja treenaamaan Ukko-Nooa ym. helppoja melodioita. Ja siihen päälle vielä perussointujen opettelua. Sitten seiskalla pääsin kokeilemaan ekaa kertaa sähkistä. Ihmettelin, kuinka kevyt sitä oli soittaa. Joten heti kesäloman alussa piti ostaa sähkökitara (Ibanez GRX 70) ja vahvistin (15W Crate). Noin viikon soittelun jälkeen mulle kävi tajuttoman hyvä säkä. Löysin kirjastosta Troy Stetinan Metal Lead Guitar 1:n ja Metal Rythm Guitar 1:n. Opin todella nopeasti sooloilemaan ja soittamaan heviä ja rockia niistä. Ehkä parhaita kitarakirjoja mitä olen ikinä nähnyt. Sitten piti ostaa vielä kotiin Metal Rythm Guitar 2 ja Speed Mechanics for Lead Guitar. Noin 1,5 vuoden soittelun jälkeen menin musiikkiopiston avoimelle puolelle soittamaan kitaraa. Tunneilla keskityttiin nuoteista soittoon ja sointujen opettelemiseen. Opettaja ei sanonut minulle varsinaisesta tekniikasta (esim. käsien asento) mitään. Kävin siellä viisi kertaa ja tulin siihen lopputulokseen, että tunnit ovat aika turhia. Vaikka nuoteista soittaminen onkin ihan hyödyllinen taito. Eli minun mielestäni myös hyvät oppikirjat voivat jopa olla parempi vaihtoehto kuin keskikertainen opettaja. Troy Stetina on myös toiminut kitaraopettajana muistaakseni. Sovittele puheesi kukkarosi mukaan. |