Media ja viihde ›

Sanokaa mitä sanotte, mutta Blair Witch Project ykkönen on aivan uskomattoman hieno elokuva. Ihan elokuvanakin.
 
http://ter.air0day.com/?script=blairwitch
 
Hoho! tuli heti mieleen tää sivu kun mainitsit bwp:in..
hauskoja noi skriptit..

Sitte kans toi et nuo vampyyrit ja frankesteinit sun muut klassiset kauhun hahmot alkavat olla jo miltei loppuun asti parodioituja: kun venttiilikaula-Frank lävähtää ruudulle, saattaa katsojan ensireaktio olla enemmänkin hörähdys kuin kauhuntunne. "Hohoo, ei tollasii oo niiQ oikeest".
Nykyajan ihmistä ei ehkä niinkään kauhistuta vampyyrit sun muut henkimaailan otukset, vaan kauhun eväät saadaan nykyisestä mediakulttuurista
 
Jep. Tarinankertomisen perinne eli Suomessakin pitkälle 1900-luvulla. Kysykää vaikka isovanhemmiltanne tai isoisovanhemmilta, millaisilla jutuilla heitä on pienenä pimeinä iltoina peloteltu. Samat tarinat siirrettiin ehkä vielä osin nykyisille suurillekin ikäluokille, ja mainitut hahmot ovat ehkä olleet elokuvassa "suoraa jatkumoa" tarinoiden ölliäisille.
 
Nykyajan katsojat ovat tottuneet myös kovin erilaiseen kuvalliseen rytmiin, kuin katsojat ennen vanhaan. Musiikkivideosukupolvi alkaa kyllästyä, jos yksi "kuva" (se "leikkaussaumojen" välinen alue) kestää pitempään kuin neljä-viisi sekuntia. Leikkausrytmi vanhoissa leffoissa on paljon verkkaisempaa, yhden kuvan kesto saattaa olla tuplastikin nykyinen tai jopa enemmän. Luulisin, että asialla voisi olla sellainen vaikutus, että tuollaisissa "pitkien kuvien" elokuvissa katsojalla on enemmän aikaa tajuta myös hieman kinkkisemmät juonen käänteet ja otosten tapahtumat, ja käsikirjoittajat voivat myös helpommin kehitellä juonta ja jännitystä hienovaraisesti loppua kohden. Kun taas nykyisissä "lyhyiden kuvien" formaatissa katsojalle ei jää välttämättä aikaa pureskella mitä siinä otoksessa nyt oikeen tapahtuikaan ennen kuin ollaan jo uudessa, eikä katsojalla toisaalta ole välttämättä kärsivällisyyttäkään siihen. Siispä turvaudutaan Böö-tyyppisiin ratkaisuihin sen sijaan, että katsoja upotettaisiin pikkuhiljaa tarinan synkimpiin syövereihin.
 
Tämä on surullista mutta totta. Nykyihmisen keskittymiskyky ei ole kehuttava. Kun samaan aikaan joka puolelta hypetetään viestiä siitä, että mikään ei riitä ja kaiken on oltava jotain saatanan extremeä tuntuakseen miltään, niin siinä ei sellainen leffa pärjää jossa a) joutuu keskittymään yli 2 sekunniksi kerrallaan tai b) jossa pitää katsojankin käyttää hoksottimiaan.
Esimerkkinä joku suosikkikauhupätkäni Hohto. Siinä sitä tunnelmaa kuvin ja äänin ja kuvin luodaan ensimmäinen kolme varttia -- tosin siinä kohdassa nykyajan nuori on jo painunut pelaamaan Quakea, "ku ei siinä mitään tapahtunut".
No eipä niiin, jos yksisilmäisesti katsotaan: Jack Nicholson istumassa työhaastattelussa, ajamassa kälyistä volkkaria ja tutustumassa hotellin ruokavarastoon. Kaikki palvelee kuitenkin finaalia ja tulevaa elokuvaa. Ilmeisesti nykyään elokuvan pitäisi alkaa jo siitä, että kirveen kanssa riehutaan ja verta saisi lentää mieluusti kuutiokaupalla. Muuten se ei ole mitään.
 
Ei voi mitään, kyllä munsta elokuvassa pitää olla juoni ja siinä johdanto, keskivaihe ja finaali. Nykyään liian usein mennään suoraan finaaliin.

Tätä hieman odottelinkin että josko tähän joku tarttuu... Ehdottomasti samaa mieltä. Twin Peaks on edelleenkin pelottava, hämyinen, salaperäinen ja psykedeelinen. Parhaimmillaan se on myös hienosti rakenneltua draamaa. Kaikki samassa paketissa, mutta silti jokseenkin kulttisuosiota nauttivaa viihdettä
 
Twin Peaksin viimeinen jakso (ja moni muukin) onnistui saamaan meikäläisen aivan varpailleen. Kauhuintai kauhua verrattuna näihin nyky-muka-kauhuleffoihin. Sama efekti oli myös Mulholland Driveä ja Lost Highwayta katsoessa. Lynch osaa.
 
Others oli todella piristävä poikkeus kyllä. Ja Blair Witch Project toimi meikäläiselle suht hyvin - tuli mieleen ne ajat kun kakarana piti eksyä sinne metsään. Siinäkin oli kyllä aika kylmäävä loppukohtaus, muistaakseni... Mielikuvitus tekee tepposet eikä graafinen väkivalta tai typerät säpsäytykset.
 
Vaikka nyt nämä mustahiuksiset pikkulikat onkin niin in, niin haluaisin silti nähdä sieltä päin tulevan HYVÄN kauhuleffan. Muutamia olen vuokrannut ja kaikki ollut hirveätä pashaa. Nyt kun Jade Empireä olen pelannut ja jäänyt koukkuun, olisi hieno nähdä leffa, jossa pääosaa näyttelee johinkin muuhun kuin länsimaalaiseen demonologiaan perustuvaa leffaa. Kiinalaisia/japanilaisia henkimaailman olentoja ja siihen liittyvää mytologiaa eikä mitään perkeleen tietokone-efektisaatanoita hyppimässä pyssyn eteen. Tietysti "fiksusti" tehtynä niin, ettei elokuva perustuisi pelkästään säikähtelyihin tai goreen. Meikäläistä kun kuumottaa huomattavasti tehokkaammin tuntematon.
 
Turha toivo ?

Niinpä. Ennen oli Thingit sun muut. Nykyään tulee vaan jatko-osia Screameille. Ennen oli rokkikin rankkaa, nykyään "rankkaa" on vaan nu-metal.
 
Edit: Ootteko Darknessin nähny?

Edit: Ootteko Darknessin nähny?
 
Joo, ankkarokissa 1,5 vuotta sitten, hiton kova oli kyllä.

Nyt on tulossa leffoihin Emily Rosen riivaaja, jonka pitäisi sijoittua tositapahtumiin. Siinä vissiin on nauhotettu kun 19-vuotiasta tyttöä manataan. Saas nähä mimmonen on, mutta tuli heti mieleen se sivusto, jossa kuuluu kuinka Venäjällä jotain tyttöä manataan.

Ootteko nää nähny Session9 nimistä pätkää ? Kuulemma pitäisi olla hyvä muttei ole tietenkään löytynyt mistään.

Ootteko nää nähny Session9 nimistä pätkää ? Kuulemma pitäisi olla hyvä muttei ole tietenkään löytynyt mistään.
 
Aivan loistava. Yksi parhaimpia muutaman vuoden sisään näkemiäni elokuvia.
 
Ootteko Darknessin nähny?
 
Oli ihan hyvä. Ohjaajan aikaisempi Los Sin Nombre/Nimetön oli kuitenkin omasta mielestäni parempi.
 
Sartzan laittoi oivallisen pohdinnan, + siitä.

Aihetta, eli nykyajan kauhuelokuvia, sivuten. Vituttaa tämä tälläinen kun koko homma perustetaan säpsäytyksille, jos joku tyyppi satunnaisin väliajoin tökkää sinua niskaan niin että säpsähdät ei se ole pelottavaa, se on ärsyttävää. Nykyajan kauhuleffat on ärsyttäviä.
 
Samaa mieltä. Noin oon itekin mieltänyt, senpä takia ei oo noita uusia kauhuleffoja juuri tullut vilkuiltua.

Joo, ankkarokissa 1,5 vuotta sitten, hiton kova oli kyllä.
 
:)

Tämä on surullista mutta totta. Nykyihmisen keskittymiskyky ei ole kehuttava. Kun samaan aikaan joka puolelta hypetetään viestiä siitä, että mikään ei riitä ja kaiken on oltava jotain saatanan extremeä tuntuakseen miltään, niin siinä ei sellainen leffa pärjää jossa a) joutuu keskittymään yli 2 sekunniksi kerrallaan tai b) jossa pitää katsojankin käyttää hoksottimiaan.
Esimerkkinä joku suosikkikauhupätkäni Hohto. Siinä sitä tunnelmaa kuvin ja äänin ja kuvin luodaan ensimmäinen kolme varttia -- tosin siinä kohdassa nykyajan nuori on jo painunut pelaamaan Quakea, "ku ei siinä mitään tapahtunut".
No eipä niiin, jos yksisilmäisesti katsotaan: Jack Nicholson istumassa työhaastattelussa, ajamassa kälyistä volkkaria ja tutustumassa hotellin ruokavarastoon. Kaikki palvelee kuitenkin finaalia ja tulevaa elokuvaa. Ilmeisesti nykyään elokuvan pitäisi alkaa jo siitä, että kirveen kanssa riehutaan ja verta saisi lentää mieluusti kuutiokaupalla. Muuten se ei ole mitään.
 
Ei voi mitään, kyllä munsta elokuvassa pitää olla juoni ja siinä johdanto, keskivaihe ja finaali. Nykyään liian usein mennään suoraan finaaliin.
 
Täysin samaa mieltä.

Niin. Se nu metal on mielestäni lähinnä tyhmää. Mitään rankkaa ei siinä mielestäni ole että lökäpyksyiset koksunarkkarit hoilaa ylialaviritetyn kitaravallin päälle mitäänsanomatonta melodiaa sanoilla joista ei normaali ihminen saa selvää ja vielä jos joku räbäyttää sinne väliin, niin kokonaisuus on täydellinen.
 
Taidat olla vähän väärässä threadissa.

Saw oli ainakin hemmetin mainio mielestäni näistä uudemmista leffoista. Saa nähdä millainen jatko-osa on...

Saw oli ainakin hemmetin mainio mielestäni näistä uudemmista leffoista.
 
Ihan kohtuuhyvä leffa, mutta ei kauhua nähnytkään. Siis ainakaan mun mielestäni.

Niin. Se nu metal on mielestäni lähinnä tyhmää. Mitään rankkaa ei siinä mielestäni ole
 
Se onkin rankan näköistä, mikä nykyihmiselle riittänee. Siinä alleviivataan ja väännetään rautalangasta, että "tämä on rankkaa", ja sitähän se silloin jonkun mielestä on.

Taidat olla vähän väärässä threadissa.
 
Niin taijan.

On se kumma juttu, että minkä takia välillä tekee niin hemmetisti mieli katsoa teinikauhua! Screamiä, Halloweeniä, Urban Legendiä ja muita vastaavia. Ovat ne vain niin loistavia huumoripläjäyksiä, että oksat pois. Aina sama kaava kaikissa ja aina löytyy joku henkilö johon voi samaistua. Olenkohan jotenkin sairas?
 
Mitä mieltä olette Kingin kirjoihin perustuvista elokuvista? Mielestäni aika monta hyvää, vaikka yhtään teosta en ole lukenut.

On se kumma juttu, että minkä takia välillä tekee niin hemmetisti mieli katsoa teinikauhua! Screamiä, Halloweeniä, Urban Legendiä ja muita vastaavia. Ovat ne vain niin loistavia huumoripläjäyksiä, että oksat pois. Aina sama kaava kaikissa ja aina löytyy joku henkilö johon voi samaistua. Olenkohan jotenkin sairas?
 
Nääh, aivot narikkaan -tyyppinen elokuva on joskus ihan paikallaan. Kauhua niistä kyllä ei saa. Harmittaa vaan, että pääosa elokuvateattereiden tarjonnasta tuntuu olevan sen aivot narikkaan -genren tuotoksia, suhdeluvun pitäisi olla just toisinpäin. Tai näin ainakin näillä pienemmillä paikkakunnilla, jonne tuodaan vain ne elokuvat "joista kaikki tykkää". Täälläkin taisi esim. titanikki pyöriä aikoinaan puoli vuotta, fucking åmål taas vissiin viikon. Vai oiskohan ollut peräti kaks.
 
Mitä mieltä olette Kingin kirjoihin perustuvista elokuvista? Mielestäni aika monta hyvää, vaikka yhtään teosta en ole lukenut.
 
Olen nähnyt vain Doloreksen tunnustuksen. Luin kirjan ensin, ja elokuva oli silti mielestäni hyvä, vaikka kirjastakin tykkäsin.

Mitä mieltä olette Kingin kirjoihin perustuvista elokuvista? Mielestäni aika monta hyvää, vaikka yhtään teosta en ole lukenut.
 
Ööhh... Pistetääs tosta tollanen nopea arviointi niistä mitä tulee yhtäkkiä mieleen.
 
Hohto: Kubrickin visio erinomainen, kuten kaikki tietävät. Uusi versiointi karmivan huono.
 
Uinu uinu lemmikkini: Oikein hyvä. Kannattaa katsoa.
 
Se: Onhan siinä hetkensä. Alku hyvä, loppu lässähtää kuin entisen ämmän pannukakku.
 
Golden years: Surkea.
 
Vihreä maili: Ylettömästä sentimentaalisuudesta huolimatta OK. Paitsi että Tom Hanks on ärsyttävämpi kuin jalkasieni.
 
Shawshank redemption: Loistava. Vaikkei kauhua olekaan.
 
Hopealuoti (vai mikä sen ihmissusijutun nimi nyt oli): Ihan katsottava.
 
Graveyard shift: Tästä tykkäsin ihan tosissaan. Paikoitellen peräti ahistava. Hyvät näyttelijät.
 
Mankeli, mangler vai mikä helkkari se on: Ihan hauska.
 
Unensieppaaja: Jaksaahan tuon kerran katsoa. Mutta vain kerran. Kliseistä kamaa.
 
Tarpeellista tavaraa: Kökkö. Max von Sydow on kyllä jees äijä.
 
Cat`s eyes: Tää on ihan hyvä. Sisältää kolme erillistä tarinaa.
 
Kirous (siis Thinner -opukseen perustuva leffa, nimestä en ole varma): Yhtä surkea kuin kirjakin.
 
Kolkuttajat: Niin huono että päähän sattuu. Loistavan kirjan totaalinen raiskaus. Pysykää kaukana tästä. Ihan tosi.
 
Hearts in Atlantis: Ihan OK. Ei mikään mieleenpainuva elämys kuitenkaan.
 
Kosketus: Tosi hyvä kirja ja hyvä leffa. Hei, siinä on Christopher Walken!
 
Dolores Claiborne: Erinomainen. Oikeesti.
 
Christine: 50-luvun jenkkirautaa ja wanhaa rokkia, voiko olla huono? Ei voi.
 
Tukikohta-minisarja: Järkyttävää tuubaa.
 
Maximum overdrive: Ihan kurkoo!
 
Piina: Mainettaan huonompi, mun mielestä. Siitä huolimatta kannattaa katsoa.
 
Lisäystä: Carrie. Aivan saakelin hyvä. Sissy Spacek on loistava. Niin, ja onhan siinä Travoltakin. De Palman ohjaustyö on niinikään kovatasoista.
 
Stand by me: Sanalla sanoen loistava.
 
Secret window: Ei kummoinenkaan. Originaali tarina vesitetty aika pahasti. No, Johnny Depp pelastaa koko homman.