Kitarat: kitarakamat ›

Pientä vertailua yläoktaavifuzzeista joihin olen törmännyt:
 
Roger Mayer Octavia. Hoitaa hommansa mainiosti. Räkäinen ja repaleinen, hieman ohut perussoundi, oktaavit arpovat mukavasti, tykkää pikku boostista edessä (od, fuzz, wah tai mikä tahansa joka nostaa signaalia). Äärettömän tyylikkään näköinen vehje. Miinuksena ledin puuttuminen, eikä toimi erityisen hyvin perusfuzzina - vaan ei ole tarkoituskaan. Tämä on pysynyt efektilaudassani pisimpään.
 
Fulltone Ultimate Octave. Varsin monipuolinen fuzz-/oktaavipöristin, mutta soundiltaan jotenkin kolho ja turhan vaisu. Yläoktaavi on liian siistin kuuloinen ja fuzz turhan kulmikas. Melkoisen kallis eikä todellakaan hintansa arvoinen. En saanut tästä irti mitään haluamaani - lähti vaihtoon jo ajat sitten. Joku muu voi toki tykätä.
 
Fulltone Octafuzz. Tätä olen testannut pari kertaa, nimenomaisesti uudempaa versiota jossa on potikoiden välissä pieni kytkin (fuzz/oktaavi -valitsin). Erittäin mehevä soundi molemmissa toimintamoodeissa, monipuolisempaan soundimaailmaan taipuva peli kuin Roger Mayer. Reagoi mainosti soittotatsiin ja volumepotikan vääntelyyn. Olin lähellä ostaa omaksi.
 
SIB Nick Nitro. Pari kertaa kokeiltu, ostoslistalla periaatteessa. Soundi varsin lähellä Octafuzzia, lisäbonuksena mahdollisuus kytkeä fuzz ja oktaavifuzz päälle joko erikseen tai yhtä aikaa - kolme eri soundia valittavissa kytkimillä siis. Ei TBP.
 
Effector 13 Never Drive. En ole testannut, koska pelkään ostavani tämän 20 sekunnin testin jälkeen. Kaikki kokeilemani Effector 13 -fuzzit ovat pöyristyttävän sairaan kuuloisia. Omassa pedaalilaudassa on kiinni No-Fi, satunnaisesti myös VFM ja niillä saa aikaan julmempaa rytinää kuin millään muilla kokeilemallani fuzzeilla. Effector 13 -pedaalit ovat suosituslistani kärjessä jos haetaan sietämätöntä pärinää, sirinää, surinaa ja möykkää.
 
Voodoo Lab Proctavia. Tämmöinenkin tuli mieleen, en ole kokeillut. Ilmeisesti aika lähellä Roger Mayeria.
 
Noin äkkiä raapaistuna.