Rummut: rumpukamat ›

Tuosta asiakaspalvelusta.
Itse tykkään henkilökohtaisesti liikkeestä, jonne tullessa henkilökunta tervehtii ja antaa katsella rauhassa, jos asiakas haluaa, mutta tarvittaessa tietysti myös kertoo ja auttaa. Lisäksi rento meininki ja myyjien hyväntuulisuus (tietysti kaikilla on huonojakin päiviä) nostavat myös omaa kaupantekointoa kummasti. Omalle kohdalleni on monesti käynyt niin, että kun en ole palvelua jossakin liikkeessä saanut (tai se on ollut tylyä), olen siirtynyt paremmin palvelevaan viereiseen liikkeeseen ja ostanut ostettavani sieltä. Niinhän sitä sanotaan, että myyjän tulisi ensin myydä itsensä, sitten vasta tuote.

Se on juuri sen myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisen tehtävä nähdä asiakkaasta vähän mitä se on vailla. Ymmärrän että aiemmin mainitsemaani teinikitaristin alkua ahdistaa jos joku kiinnittää jotain huomiota, mutta lähtökohtaisesti jokainen asiakas tulisi ottaa potentiaalisena kauppakumppanina. Varsinkin kun nuo musakaupan kertaostokset, jopa herätesellaiset voivat olla huomattavankin suuria. Mua henkilökohtaisesti ketuttaa kovasti, että vaikka kuinka yritän esittää palvelun tarpeessa olevaa kauppaan mennessäni, niin sitä aloitetta sieltä henkilökunnan puolelta ei vaan tule.
 
Niin. kaikkia ei aina voi miellyttää. itse miellän olevani jonkunnäkönen, jos nyt en ammattilainen niin ainakin pyrkyri eräällä kaupan alalla. ihmisiä oppii lukemaan, mutta ei koskaan täydellisesti. jos asiakas painaa vittuuntuneena sisään ja murisee mennessään, välttää katsekontaktia, niin en oleta että hän haluaa tervehtimiseni vältettyään että menen "tungettelemaan väkisin". silti saatan olla väärässä.
onpa minua haukuttu alimpaan helvettiin senkin takia ettei anttilassa myydä nokkahuiluja. ja en ole töissä anttilassa. kaikkia ei voi aina miellyttää.
totta on, että ammattimaista myyjää, ja mieluiten muusikkoa joka tuntee laitteet käytännön kokemuksella on usein vaikea yhdistää. yleensä saa vain toista. mutta poikkeuksiakin löytyy.
joskus asiakkaan oma käytös aiheuttaa ns. huonon palvelun, joillain on vaan se ajatus jo päässä ettei täältä voi saada hyvää palvelua, ja ulosanti myyjälle onkin jo lähemmä vittuilua. tietenkin nämä ovat tulkintakysymyksiä, puolelta kuin toiselta.
 
täydellistä myyjää ei taida olla. tai jokaiselle asiakkaalle pitäisi olla oma henkilökohtainen myyjänsä.
itse olen myös sitä mieltä että myyjien pitäisi käydä kauppiksen asiakaspalvelun perusteet, ja tutustua myytäviin tuotteisiin edes vähän, ja tarvittaessa pystyä myöntämään ne vaikeimmat sanat, "en tiedä". hyvä myyjä osaa lisätä näiden perään myös sanat ", mutta otan selvää"
 
Mieleeni tuli eräs tapaus eräässä Helsinkiläisessä musakaupassa jokusen vuoden takaa. Olin aikeissa ostaa pari korkealaatuista symbaalia ja mentyäni kysymään palvelua kassalta, huomasin nenälläni, että henkilökunnan lounacatering pitää sisällään alkoholituotteita. Luottamus meni, kauppoja ei tullut ja sen takia vaihtui symbaalimerkki. Asioilla on joskus hyvinkin kauaskantoisia vaikutuksia.
 
ettei olisi eräs Frank niminen heppu lafkassa jonka nimi alkaa myös samalla kirjaimella? noita on pari ollut stadissa, tollasia tyyppejä. niille on syynsä ja tarinansa..

Nimen omaan siihen pitäisi, että yrittää täyttää ne asiakkaan tarpeet ja jopa ylittää ne. Toisin sanottuna tekee parhaansa.
 
Aivan, monet yrittääkin. usein käy myös niin että toinen työntekijä pilaa koko lafkan maineen.
henkilökohtaisesti aina yritän parhaani, usein sekään ei riitä.
 
..niin ja ehkä S:llä alkoi ne symbaalit:)
 
jeps. sillekin on syynsä, tiedän tapauksen =)

DLX:ssä oli kaikki Rolandin sähkörumpusetit esillä. Tästä plussaa.
 
Löytyvät muistaakseni kaikki myös Espoon Musiikista, samoin kuin kaikki muutkin ikinä tarvitsemani tavarat.
 
Ja kyseisen paikan palvelu on aina ollut mainiota, valikoimat sopivia (ainakin pikkusälän, kalvojen ja kapuloiden osalta) ja hinnat kohdallaan (tuppaavat vielä putoamaan kassalla). Paikassa ei ole muuta vikaa kuin sijainti yleensä (Espoossa, yäks) ja ihan konkreettisesti (ihme paikalla pientaloalueen keskellä, ei meinannut ensin löytyä).
 
(Tulipas sulkuja...)

Levytukku taisi olla mainittuna jo aikaisemmin ja on halvempi, kuin Thomann. Lisäisin vielä, että sieltä saa niitä Taman kapuloita 8,5 e pari. Parempia, kuin ihan halppikset, mutta ei ihan niin kestäviä, kuin kalliimmat. Niist mie tykkään.
 
Muita liikkeitä en sanoisi minun kokemusten mukaan Helsingissä halvoiksi(esim. verrattuna Thomanniin), jos ei paikalle ole sattunut olemaan tuttu myyjä.
 
Ostin Tampereelta sähköpostilla Sabian HH heavy riden, maksoi 200e. Uusi. En minä vieläkään käsitä, miten se niin halpa oli, mutta suosittelen laittamaan noita tarjouspyyntöjä koko Suomen liikkeisiin..
 
Eh, niin enhän minä noissa kaikissa liikkeissä ole edes käynyt(paitsi keskustan).

Vaikka tämä liike ei pääkaupunkiseudulla olekkaan, niin suosittelen turun super ostista. Se on erittäin hyvä paikka. Tutustumisen arvoinen.