Tanssimusiikki ›

Kukkaan "Utria"- merkkistä sähkökitaraa? Aikoinaan meinasin ostaa.. mutta en ostanut ja harmittaa kun halvalla olisin saanut! Taitaa olla kotimaista valmistetta? Kiinnostaa vielä!

Kukkaan "Utria"- merkkistä sähkökitaraa? Aikoinaan meinasin ostaa.. mutta en ostanut ja harmittaa kun halvalla olisin saanut! Taitaa olla kotimaista valmistetta? Kiinnostaa vielä!
 
Sitä tehtiin Oulussa . Uti Valkama niminen herrasmies, elää edelleen ihan oikeassa Patelassa. Sillä on niitä kotona. Se sai jonkun patentinkin Utriaan.
 
Eikö tästä puhuttu keväällä`?

Jos mahdollista niin laita pikaviestina kyseisen hemmon yhteystiedot joskus!

Jos mahdollista niin laita pikaviestina kyseisen hemmon yhteystiedot joskus!
 
mä kattelen huomenna. se on jo veteraanimies.

Hieno Homma! Thanks!

Hoh, mainioita
 
Nutria on rämemajava ;) ja utria viittaa jotenkin nautaeläimiin, joten olis luullu, että kysymyksessä on vetopeli eikä rei'än kohdalta riputeltava kitaesa.
 
Oikein hyvää huomenta :D

Hyvää huomenta, latinaa ja vanhan kansan viisautta kaikille näin aamun piristykseksi.
 
uter, utra, utrum, gen. utrius, run. utrius, dat. utri
 
1. interrog. kumpi?: (suor.kys.)
uter nostrum est cupidior dicti? utrum mavis? (alist.kys.) interrogabatur, utrum pluris faceret, patrem matremne; (kahdist.) uter utri virtute anteferendus videretur, kumpi oli toista etevämpänä pidettävä
 
Kitara (Emännän tietokirja, v. 1933)
 
Kitara eli kitarri tarkoittaa nykyjään pitkäkaulaista sormin näpättävää kielisoitinta, jonka litteällä kaikukopalla on suunnilleen viulun kopan ääriviivat ja kannessa pyöreä äänireikä. Sitä käytetään miltei yksinomaan 6 -kielisenä; myös 7- ja 4- kielisiä on olemassa. Kitara on laulun säestyssoitin, mitä tarkoitusta varten sen virityskin, johon sisältyy sekä duuri- että mollikolmisointu (6 -kielisenä), palvelee. Matalin kieli on suuren oktaavin e, korkein 1 -viivainen e, ja näiden välissä ovat järjestyksessä matalimmasta lukien a, d, g ja h. Lyhentämällä kieliä painaen niitä vasemman käden sormilla sormilaudan pykäliä vastaan, kuten banjossa (ks. Banjo) ja mandoliinissa (ks. Mandoliini), aikaansaadaan kitaralla verraten runsas sointuvarasto, joten sillä voi olla arvokastakin käytäntöä säestyssoittimena, varsinkin, kun sillä lisäksi on kumea, juhlallinen ääni (se soi oktaavia matalemmalla, kuin mitä nuotit osoittavat). Mutta epämusikaalisen soittajan käsissä kitara muodostuu siksi epätaiteelliseksi soittimeksi, jona se nykyjään enimmäkseen tunnetaan, esim. monien kitarakuorojen rämpytyksistä.
 
Erinomaisen vaikutuksen tekee kitara taiten käytettynä pienessä orkesterissa, jossa sille voidaan jättää pianolle tarkoitettu säestystehtävä. Kotiorkesteria varten kannattaa siis kyllä määrätyissä tapauksissa hankkia kitara (ks. Kotiorkesteri). Soolosoittimena sen sijaan on suurkanteleella (ks. Kantele) kaikki mahdollisuudet syrjäyttää kitara, varsinkin, jos sen hinta voidaan saada vielä halvemmaksi. Itse asiassa voidaan tavallisellakin kanteleella korvata kitaran soitto siinä primitiivisessä muodossa, jossa sitä yleisesti kuullaan. - Kitaroita on kaupan parin sadan markan hintaisesta alkaen aina 1 000:- markkaa maksaviin asti.
 
T.K.
 
Lapin kesä
 
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Utin kitaraa soitteli aikoinaan myös Jukka Lyly, mainio kitaristi Oulusta, joka kuoli traagiseti myöhemmin tulipalossa. Utilla taisi olla jo samantapainen kielienlatausjärjestelämä kitaraan ja bassoon eli kaulan yläpäästä sisään, niin kuin muistaakseni mm. Stainbergin ja Cortin bassoissa. Hän ei vain tainnut ehtiä patentoida sitä. Tietääkö Uruttaja tarkemmin asiasta?
 
Utilla on vähintään 2 Usa:n patenttia ihan kirjallisena kotonaan. Mikkien kaapeloinnista on muistaakseni toinen, minä en tunne tätä Utia ollenkaan. Mun yks tuttu käy sen jorinointa kuuntelemassa, koska se asuu siinä naapurissa Patelassa.

Utilla on vähintään 2 Usa:n patenttia ihan kirjallisena kotonaan. Mikkien kaapeloinnista on muistaakseni toinen, minä en tunne tätä Utia ollenkaan. Mun yks tuttu käy sen jorinointa kuuntelemassa, koska se asuu siinä naapurissa Patelassa.
 
En tunne itsekään Utia, mutta näin jonkun kitaransa aikoinaan Oulussa asuessani.
Huoposen Raimo varmaan tuntee ja Suomalaisen Arppa

Joissakin Utrian malleissa on sellaset kiskot, johon mikit on kiinnitetty. Niitä voi sitten helposti siirrellä eestaas ja saa monta soundia. Mikin vaihtokin kuulemma onnistuu melkeinpä kesken soiton.
 
Paria Utriaa oon päässy kokeileen, mutta kummassakaan ei ollut tuota mikkisysteemiä.

Joissakin Utrian malleissa on sellaset kiskot, johon mikit on kiinnitetty. Niitä voi sitten helposti siirrellä eestaas ja saa monta soundia. Mikin vaihtokin kuulemma onnistuu melkeinpä kesken soiton.
 
Paria Utriaa oon päässy kokeileen, mutta kummassakaan ei ollut tuota mikkisysteemiä.
 
Mun teoriamaikan isä on kyseinen henkilö. Andreas Öbergin komppipari (gtr, bs, ketä lie olivatkaan) joista ainakin toinen oli niiden Maccaferri-tyylisten kitaroiden tekijä näkivät Utrian tuotteita. miehet kuin Graalin maljan löytäneet. Mikkisysteemi on nerokas.

Utria-kitarat ja niiden historiikki olis aika nerokas juttuvinkki Riffille?

Mä ostin vissiin -87 vuonna ensimmäisen kitaran, ja se oli käytetty kaarevakoppanen lp-mallinen puoliakustinen Utria. Satuin huomaamaan sen sieltä liikkeen "toimistokopin" katolta, kun olivat sen varmaan laittaneet pois silmistä. Oli vielä liikkeen halvin kitara, muistaakseni 250 mk tai 350 mk, mutta meikäläinen lähti liikkeestä rinta rottingilla "uuden" harrastusvälineen kanssa.
Muistelen, että se oli muuten kokonaan koivusta tehty, paitsi otelauta taisi olla ruusupuuta. Satula oli puinen ja siinä oli alapuolella kolo kaularaudan kohdalla. Kaksi Utria- mikrofonia, jotka eivät olleet ruuveilla kiinni, vaan kannessa oli kapeat reiät ja mikit oli sellaisten peltilipukoiden varassa, joissa ne pääsi korkeussuunnassa liikkumaan välillä liiankin herkästi. Kolmiasentoinen mikkikytkin sekä tone ja volume säädöt kromatuilla nupeilla. Kielet oli kromatussa peräkappaleessa ja säädettävä talla oli karhennettujen muttereiden varassa kantta vasten. Tallapalat oli kadonneet jonnekin, mutta äkkiäkös ne kolmen millin ruuvista väsäsi.
Reunalistat kiersi tummanruskeaksi petsattua bodya ja kaulaa. Virittimet oli umpinaiset muovinupeilla.
Parikymmentä vuotta se kulki nurkissa, ennen kuin se kamala kaman hankinta syndrooma iski. Silloin se piti antaa vaihdossa johonkin helv...n stratokopioon, joka oli itse asiassa vielä huompi kun Utria. Mutta "perustelunahan" piti rakkaalle vaimolle sanoa, että kyllä tää on paljon parempi. Vaihtoonhan se joutu sen takia, kun oli ehto, että ei tarvita kuin yksi sähkis ja se tulee vaihtamalla vähän halvemmaksi.
Nyt on jälkeenpäin tullut kyllä mieleen, että ei olis kannattanut luopua. Mutta näinhän siinä yleensä käy.

Utria-kitarat ja niiden historiikki olis aika nerokas juttuvinkki Riffille?
 
Laitapa meili Latelle Riffiin, saattaa innostuakin, kun on itsekin kitaramiehiä.

Laitapa meili Latelle Riffiin, saattaa innostuakin, kun on itsekin kitaramiehiä.
 
Voinpa laittaakin!... Ai! Nyt palo poski!

Mä ostin vissiin -87 vuonna ensimmäisen kitaran, ja se oli käytetty kaarevakoppanen lp-mallinen puoliakustinen Utria.
 
Mulla on tommottii seinällä roikkumassa. Mikit hukkunu, kaula rungon päästä kiinnityskohdasta vaurioitunu, alkup. virittimet myös teillä tietymättömillä.
 
Pitäisi viedä soitinkorjaajalle arvioitavaksi, josko vielä soitin tulisi. Omaan silmään pirun komia kitara.
 
Oululainen Rauno Härönen, jolla ainakin on ollut paja Pikisaaressa, on ollut Utrian opissa. Sille kai tuo pitäs kiikuttaa.

Minä taisin muistini mukaan nähdä aikoinaan oululaisessa musaliikkeessä kaupan Utin tekemän basson, sellaisen koivusävyisen olemukseltaan. Jos tuo Riffin juttu joskus tulee, niin ostan lehden varmasti uteliaisuuttani.

JMP71 meillä onkin tainnut ollut aikaisemminkin keskustelua ko. kitarasta.
Ilpo Saatamoisen kirjoittamassa kitarakoulu, tai joku vastaava opus on maininta Utria kitarasta ja tekijästä. Samoin siinä oli, että sellaisen Oululaisen 70-80 luvulla toimineen bändin, kun H bändin kitaristi keräilis näitä kitaroita.
Sellaiset henkilöt, kuin Mika Jankko ja Erkki Hyvönen ovat netin mukaan soittaneet tossa bändissä. Josko sitten jompi kumpi osais antaa lisätietoa.

Taisi olla aikaansa edellä. Kerran joku tuollainen oli Fazerilla myytävänä kun olin ensimmäisiä kitaroita ostelemassa, siistiä työtä se oli. Ehdottomasti haluaisin lisää tietoa noista Utrioista. Varmaan ostaisin Riffin jos juttu tulee.
 
Toinen ilmeisesti vähintään kymmenen jos ei enemmänkin vuotta aikaisemmin suomalainen kitaranvalmistaja on Jaakko Noso, netistä löytyi haulla 50 luvulla tehty lankkukitara. SIinä olisi toinen jutun aihe, ennenkuin tiedot häviää.