Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nerokas, übertr00, uskomattoman ihana raxu Transilvanian Hunger se oli. BM kutsui.

Kyllä se oli tuo dimmun enthrone darkness triumphant levy joka kolahti, ja kolahtaa edelleen.

Muistelisin, että Emperorin Mini-LP, Impaledin eka ja Immortalin eka oisivat olleet johdattamassa tietä black metallin maailmaan.

emperor, immortal, satyricon jne

Beheritin Drawing Down The Moon oli ensimmäinen bm-levy jota tuli kuunneltua ja iski kovaa.
 
Sen jälkeen iloisia yllätyksiä on ollut Behemoth ja Emperor.

No ei mua voi sanoa bm-diggariksi, mutta ensimmäisiä raskaampia metallilevyjä, joita ostin oli Emperorin IX Equilibrium. Olin jonkun 30 sekunnin clipin kuullut tuosta An Elegy Of Icaroksesta ja pelkästään sen perusteella mun oli pakko ostaa levy. Sitten pikkuhiljaa aloin tutustua niihinkin black metal-juttuihin joita olin aikaisemmin pitänyt täysin järjettömänä paahtona. Alkoi hiljalleen genren estetiikka ja sanoma aukeamaan kun vähän tutkiskelin, että mistä tässä on oikein kyse. Tuli sitten osteltua Darkthronen, Burzumin ja muiden levyjä pikkuhiljaa. En missään vaiheessa ole ollut black metallisti, vaikka genren musiikki kolahtaakin paikoin aika kovaa. Sittemmin koko tyylilaji alkoi tuntumaan vähän tylsältä ja se "taika" katosi koko jutusta. Silloin aikaisemmin kun ei oikein vielä tiennyt, että mistä siinä oli oikein kyse, niin koko homma vaikutti paljon mystisemmältä ja kiinnostavammalta (No tähän joku puristi sanoo, että "et sä kyllä vieläkään tiedä mistä siinä on kyse"). Mutta kuitenkin edelleen Darkthrone, Burzum ja paikoin Emperorkin antavat niitä "mystisiä" fiiliksiä, mitä koin silloin kun vasta tutustuin koko genreen. Kyllä se paikoin jopa konkreettinen pahuus on kiehtonut perverssillä tavalla bm:ssä. En minä ketään haluaisi tappaa tai polttaa kirkkoja, mutta valitettavasti(?) se tuo kyllä hienon lisäfiiliksen noihin vanhoihin Norjan hurjien levyihin.

Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas vei miehen.

Dimmun EDT.

Immortal, Dimmu Borgir, Mayhem olivat ensimmäisiä tuttavuuksia. Nykyään maistuu mm. Marduk, Emperor, Darkthrone, Satyricon yms.

dimmusta kaikki alkoi.

Emperorhan se eka oli minullaki. Sittemmi tullu kaiken laista kuunneltua.

Joskus vielä olin sitä mieltä, että bläkkikseen vedän rajan ;)
 
Kai se taisi alunperin lähteä 1349:stä, sitten löytyi Dark Funeral ja Emperor. Siitä sitten laajeni, löytyi Mayhemit, Gorgorothit ja kumppanit.

Emperor ja Impaled Nazarene.

kuin moni täällä tykkää semmosesta bändistä kuin Bilskirnir?
Tossa vuosi sitten tutustuin tämmöseen orkkaan ja täytyy sanoa että voi kehveli kun on hyvä bändi

kuin moni täällä tykkää semmosesta bändistä kuin Bilskirnir?
Tossa vuosi sitten tutustuin tämmöseen orkkaan ja täytyy sanoa että voi kehveli kun on hyvä bändi
 
Ei niin hyvä kuin esim. Branikald.

Ei niin hyvä kuin esim. Branikald.
 
Tai Hgyrmord

Ei alkanut mistään. En tykkää Dimmua lukuunottamatta pahemmin muista BM-bändeistä. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, ei vaan kolahda. Dimmuakin kuuntelen tosi vähän, mielestäni Death Cult Armageddon on parempaa tavaraa kuin vanha.

Ei alkanut mistään. En tykkää Dimmua lukuunottamatta pahemmin muista BM-bändeistä. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, ei vaan kolahda. Dimmuakin kuuntelen tosi vähän, mielestäni Death Cult Armageddon on parempaa tavaraa kuin vanha.
 
Erillaista ainakin. Minäkin tykkään siitä paisuttelutyylistä enemmän kuin entisestä menosta.

Erillaista ainakin. Minäkin tykkään siitä paisuttelutyylistä enemmän kuin entisestä menosta.
 
Nimeomaan mahtipontiset ja uhkaavat paisuttelu-orkesterikohdat toimii hienosti.