Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No ei mua voi sanoa bm-diggariksi, mutta ensimmäisiä raskaampia metallilevyjä, joita ostin oli Emperorin IX Equilibrium. Olin jonkun 30 sekunnin clipin kuullut tuosta An Elegy Of Icaroksesta ja pelkästään sen perusteella mun oli pakko ostaa levy. Sitten pikkuhiljaa aloin tutustua niihinkin black metal-juttuihin joita olin aikaisemmin pitänyt täysin järjettömänä paahtona. Alkoi hiljalleen genren estetiikka ja sanoma aukeamaan kun vähän tutkiskelin, että mistä tässä on oikein kyse. Tuli sitten osteltua Darkthronen, Burzumin ja muiden levyjä pikkuhiljaa. En missään vaiheessa ole ollut black metallisti, vaikka genren musiikki kolahtaakin paikoin aika kovaa. Sittemmin koko tyylilaji alkoi tuntumaan vähän tylsältä ja se "taika" katosi koko jutusta. Silloin aikaisemmin kun ei oikein vielä tiennyt, että mistä siinä oli oikein kyse, niin koko homma vaikutti paljon mystisemmältä ja kiinnostavammalta (No tähän joku puristi sanoo, että "et sä kyllä vieläkään tiedä mistä siinä on kyse"). Mutta kuitenkin edelleen Darkthrone, Burzum ja paikoin Emperorkin antavat niitä "mystisiä" fiiliksiä, mitä koin silloin kun vasta tutustuin koko genreen. Kyllä se paikoin jopa konkreettinen pahuus on kiehtonut perverssillä tavalla bm:ssä. En minä ketään haluaisi tappaa tai polttaa kirkkoja, mutta valitettavasti(?) se tuo kyllä hienon lisäfiiliksen noihin vanhoihin Norjan hurjien levyihin.