Klassinen ›

Oliko Beethoven homofiili vai jotakin vielä pahempaa
 
Onkos homosensuelliudessa jotain pahaa? Sama kai se on, mihin reikään lihaansa survoo.
Kuinka paljon tällaiset ulkomusiikilliset, taiteilijan tavallisen elämän kulkuun enempi vaikuttavat tekijät loppujen lopuksi vaikuttavat ulostulevissa musiikillissa kokonaisuuksissa? Vaikuttaako syntyvään musiikkiin ainoastaan omaksuttu musiikki ja sitä prosessoimalla synnytetyt omat, tuoreet ajatukset vai onko musiikki jollain tapaa todellisuuden ja tunteiden kirjon ilmentymää? Syntyykö musiikki elämäntilanteesta riippuen tietynlaisessa muodossa, ja onko syntyvä musiikki jonkinlaista ihmisluonnon absoluuttista projektiota vai tietynlaista subjektiivisen ehdollistumisen kautta syntynyttä idea-arsenaalin ulostuontia? Jos jälkimmäinen on totta, eikö silloin olisi mahdollista, että joku, joka on kuunnellut synkissä fiiliksissä pelkkää iloista musiikkia, synnyttää depressiossa pelkkiä iloisia teemoja? Jos taas edellinen on totta, pidän säveltaiteilijan asemaa hieman ankeana - kappaleen kuultava muoto on riippuvainen pelkästään siitä, missä fiiliksissä esittäjä sattuu ajattelemaan.
Itse olen taipuvainen hylkäämään musiikista kaiken mystifioinnin ja käsitykset tunteen ja tulkinnan merkityksestä ja ajattelen pikemminkin musiikin olevan tulosta siitä, että ihmismieli on tarkasti rajannut metelin ja keksinyt lainalaisuudet joiden mukaan äänimassaa voidaan taivuttaa haluttuun muotoon. Pikemminkin tulkinta, musiikin oikeat esitystavat, ja muut vastaavat nykyisin kovasti mystifioidut asiat, ovat näkemystä samalla tavalla kuin kirjailijalla on näkemystä ja hahmotuskykyä siitä, minkä tyyppistä kieltä kirjassa käytetään, minkälainen tarinarakenne kirjassa on jne. Eihän kukaan sano kirjailijoistakaan että "ihan hyvä tekniikka, mutta tästä kirjasta puuttuu tunnetta", vaan ajattelemme että kirjan muoto on sekava, juoni ei tule esiin, tai kirjassa on käytetty sekavasti erilaista kieltä, esim. slangia ja asiakieltä samassa fraasissa sekaisin.
Vielä alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, mielestäni on todennäköisempää, että tietyt rajut elämäntilanteen muutokset ja muut aiheuttavat usein ihmisissä defenssireaktioita, jotka saattavat säveltäjillä ilmentyä esim. vetäytymisenä oman kammion rauhaan piiloon muulta maailmalta - ja koska siellä ei ole muuta tekemistä kuin säveltää, niin yleensä tällaisissa tilanteissa syntyy paljon musiikkia, isoja teoksia tms. jonka kaltaiseen ajallisesti vaativaan sävellystyöhön normaalissa elämäntilanteessa ei tunnu löytyvän aikaa.
Kamalan sekavaa tekstiä tulee ainakin multa tänään. Perkele, mitä olette asiasta mieltä??