Kitarat: kitarakamat ›

Ei ole totta. Nimenomaan lavassa Fender halusi poistaa paljon ongelmia, jotka johtuivat muun muassa kielten taipumisesta sivulle satulan jälkeen. Fender ei ollut soitinrakentaja, mutta se onkin juuri yksi innovaatioiden selitys: hänellä oli uskallusta ja näkemystä haastaa vanhat totuudet. Kitarat eivät olleet niin hyviä ennen Fenderiä kuin ne ovat tänä päivänä. Toinen hyvä ominaisuus Fenderissä oli se, että hän kuunteli tarkasti soittajia, ja teki soittimiinsa muutoksia heidän toivomustensa mukaan. Tele oli aluksi pelkkä kuriositeetti verrattuna Gibsonin elegantteihin akustisiin, mutta saavutti nopeasti huikean suosion muusikoiden parissa. Ja sen takia Gibsonkin päätti antaa Les Paulille tilaisuuden. Firmahan oli nauranut miehen suunnitelmineen pihalle muutamaa vuotta aikaisemmin.
 
Telecaster syntyi kylläkin aikalailla vahingossa... ainakin tämän mukaan.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Telecaster
 
Fender had an electronics repair shop called Fender's Radio Service where he first repaired, then designed, amplifiers and electromagnetic pickups for musicians -- chiefly players of electric semi-acoustic guitars, electric Hawaiian (lap steel) guitars, and mandolins. Players had been 'wiring up' their instruments in search of greater volume and projection since the late 1920s, and electric semi-acoustics (such as the Gibson ES-150) had long been widely available. Tone had never, until then, been the primary reason for a guitarist to go electric, but in 1943, when Fender and his partner, Doc Kauffman, built a crude wooden guitar as a pickup test rig, local country players started asking to borrow it for gigs. It sounded shiny and sustaining. Fender got curious, and in 1949, when it was long-understood that solid construction offered great advantages in electric instruments, but before any commercial solidbody Spanish guitars had caught on (the small Audiovox company apparently offered a modern, solidbody electric guitar as early as the mid-1930s), he built a better prototype.
 
That hand-built prototype, an anomalous white guitar, had most of the features of what would become the Telecaster. It was designed in the spirit of the solid-body Hawaiian guitars manufactured by Rickenbacker -- small, simple units made of Bakelite and aluminum with the parts bolted together -- but with honest wooden construction. (Rickenbacker, then called 'Rickenbacher,' had also offered a solid Bakelite-bodied electric Spanish guitar in 1935, many details of which seem echoed in Fender's design.)
 
The initial production model appeared in 1950, and was called the Esquire. (Fewer than fifty guitars were originally produced under that name, and most were replaced under warranty because of early manufacturing problems.) Later in 1950, this single-pickup model was discontinued, and a two-pickup model was renamed the Broadcaster. The Gretsch company, itself a manufacturer of hollowbody electric guitars, claimed that "Broadcaster" violated the trademark for its Broadkaster line of drums, and as a newcomer to the industry, Fender decided to bend and change the name to Telecaster, after the newly popular medium of television. (The guitars manufactured in the interim bore no name, and are now popularly called 'Nocasters.') The Esquire was reintroduced as a one-pickup Telecaster, at a lower price.
 
Leo Fender's simple and modular design was geared to mass production, and made servicing broken guitars easier. Guitars were not constructed individually, as in traditional luthiery. Rather, components were produced quickly and inexpensively in quantity, and these modular parts were assembled into a guitar in an assembly line. The bodies were band-sawed and routed from slabs, rather than being hand-carved individually, as with other guitars made at the time, such as Gibsons. Leo did not use the traditional glued-in neck, but a bolt-on neck. This not only made production easier, but allowed the neck to be quickly removed and serviced, or else replaced entirely. The electronics were easily accessed for repair or replacement through a removable scratch plate--a great advantage over typical construction, in which the electronics could only be accessed through the f-holes of carved tops.
 
Suurinpiirtein samanlaista tekstiä oli myös paksussa kitarakirjassa mitä tapailin tuossa joitakin kuukausia sitten... Telecaster siis oli ensimmäinen Fenderin kitara, Stratocaster tuli myöhemmin ja siitä oli jo tarkoitus tehdä "paras sähkökitara." Edelleen, suunnilleen samat tuotannolliset seikat sopivat kyllä stratoonkin - pulttikaulainen, suht yksinkertainen ja halpa valmistaa... Stratocasterin lapa tosin on nätimpi kuin Telecasterin.
 
Mitä tuohon "kielten pitää olla suorassa"-juttuun tulee niin en huomannut intonaatiossa tai muussakaan sellaisessa mitään oleellista eroa verrattuna USA Stratocasterin, Charvel 475:n, vanhan Jacksonini tai muidenkaan testaamieni kitaroiden kanssa. Suurin mieleen jäänyt ero oli oikeastaan soundi ja soitettavuus, mikä oli Stratocasterissa mielestäni hiukan tönkkö ja jäykkä. Charvelilla bendailee kyllä aika eri malliin kuin kyseisellä casterilla. Mutta sehän on pitkälti makuasia...

Noissa Valley Arts:in kitaroissa on kans aika hieno lapa, tai no.. mut joku siinä viehättää vaikka ehkä vähän hassulta näyttääkin.!
 
No, tuolla alkupuolella sanoin, et kaikki, joissa on omanlaisensa lapa.. Valley Arts toki sieltä lavan päästä on vähän..hmm..omintakeinen. No, emoyhtiönsä tuotteet toki mua on aina kiehtonu. Tuossa muuten se "yks hyvä" lapa..
http://i7.ebayimg.com/03/i/05/2f/ac/df_1.JPG

Offtopic
 
Telecaster siis oli ensimmäinen Fenderin kitara
Eikun Esquire, sitten Broadcaster, "Nocaster" ja sit vasta Tele.
 
Tämä ei ollu pahantahtoinen pilkunviilaus. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.
 
Sitten takasin asiaan: Ruokangas on mielestäni jalostanut hienosti tuota perinteistä Fender-muotoilua lavassa.

Eikun Esquire, sitten Broadcaster, "Nocaster" ja sit vasta Tele.
 
Tämä ei ollu pahantahtoinen pilkunviilaus. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.
 
Offari-hiihtelyä lisää..
Duoda, kun minä pistäsin tuon "nocasterin" eli prototyypin ensimmäiseks, Sitten nimellä Broadcaster vähän aikaa, mutta olikos niin että Gretschillä oli Broadcaster-rummut, joten muutos Telecasteriks tehtiin.. Esquire on itse asiassa vaan yksmikkinen Tele, jos kohta tiemmä kaikki vintage-Esquiret on rungon osalta jyrsitty kahdelle mikille, eli ovat identtiset rungot Telen kanssa..
Offari-hiihtely loppu..

Offari-hiihtelyä lisää..
Duoda, kun minä pistäsin tuon "nocasterin" eli prototyypin ensimmäiseks, Sitten nimellä Broadcaster vähän aikaa, mutta olikos niin että Gretschillä oli Broadcaster-rummut, joten muutos Telecasteriks tehtiin.. Esquire on itse asiassa vaan yksmikkinen Tele, jos kohta tiemmä kaikki vintage-Esquiret on rungon osalta jyrsitty kahdelle mikille, eli ovat identtiset rungot Telen kanssa..
Offari-hiihtely loppu..
 
No ilmeisesti kohta täällä kumisaapaspitäjässä tulee lunta, joten hiihdetääs lisää.
 
Mun tieto perustuu ihan nettisivustoihin, jotka ovat "the truth and nothing but the truth".
Itse asiassa taisi perustua pääosin tämmöseen sivustoon.
http://www.provide.net/~cfh/fender2.html
Tiedä vaikka kirjoittaja olis Juhan af Gran

Hienoimmat:
Ibanezin Castle
Ibanezin perus-rg-tilulapa. Paljon mukavampi kuin nuo terävät viikatteet mitä on esim. Charveleissa ja Jacksoneissa.
Strato, sekä pieni että iso.
Gibsonin "perus"
Kramerin banaani (aka. lätkämaila)
Parker (oonko ainoa joka pitää siitä?)
Musicman
Bc. Rich (siis se mikä on esim. Bichissä ja Warlockissa)
 
Rumat:
Epiphonet
Terävät viikatteet
Lavat joista puuttuu osia (kuten vaikka tuo Kramerin alumiinimikälielapa ja Floyd Rosen kauhea epämikälie)
Floyd Rose Speedloaderilla varustettujen kitaroiden lavat. Näyttää jotenkin häröltä ilman virityskoneistoja.
Hamerit, ihme airoja
Se Deanin todella yli vedetty piikikäs lapa
Espin Kirk Hammett -lespan lapa meinasi ihan unohtua. Meinasin oksentaa kun näin sellaisen livenä.
Ainiin! Ja Burns, hyi helkkari.

No ilmeisesti kohta täällä kumisaapaspitäjässä tulee lunta, joten hiihdetääs lisää.
 
Tääl ei vielä..
 
Mun tieto perustuu ihan nettisivustoihin, jotka ovat "the truth and nothing but the truth".
Itse asiassa taisi perustua pääosin tämmöseen sivustoon.
http://www.provide.net/~cfh/fender2.html
Tiedä vaikka kirjoittaja olis Juhan af Gran
 
Juu, en kiistä tietoa, jota mulla noist Fullertonin kepeistä ei kovinkaan ole.. Mutta tuosta Esquiresta kyl voisin vähän kinata.. Eihän nää tosin mitään "maailmaa-kaatavia juttuja" ole..

joo, tää on harvinaisempi, mutta uskon että kuka tahansa vähänkin metallicaa nähnyt tunnistaa kelle kitara ja lapa kuuluu:
 
http://www.guitarsatbmusic.com.au/e … dersrigs/images/syl_kl_4/kl_4_1.jpg
 
Ns. Ken Lawrence -lapa. Se vain yksinkertaisesti on mun silmään se kaunein. Hyvänä kakkosena ESP:n EC-sarjan lapoja bindauksilla. Tästä mua kyllä vihataan, mutta mun mielestä stratot ja telet ovat aina olleet niin tylsiä muotoilultaan, joten ne ei koskaan oo mua innostaneet. Joojoo, onhan ne ihan klassisia ja ajattomia, mutta ei koskaan mun tyylisiä. Anteeksi.
 
Ja BC Richit, en väitä että Beastin lapa olisi kaunokainen, mutta Warlockeissa tuo lapa on paljon fiksummin muotoiltu ja onhan se aina hyvä silmiin kohdistuvan väkivallan apuväline ;)

Länteen näitä ei enää tuoda, en tiedä onko koskaan tuotukaan.
 
http://graphikdesigns.free.fr/yamaha-sgv-300.html
 
On tuotu. Olen tuollaisen 60-luvun alkuperäismallin nähnyt roikkuvan jonkun divarin (Fennica?) seinällä, lieneekö ollut sama joka sitten myöhemmin oli lehtikuvista päätellen Tuomas Nevanlinnan omistuksessa. 80-luvun alussa noita silloisia versioita myytiin Musafasullakin, ainoa jolla silloin livenä muistan nähneeni oli Rattuksen kitaristi. Ja kyllä näitä reissueita oli muutama vuosi sitten F-musiikin ikkunassa.
 
EDIT: Yritin löytää kuvaa kaksikaulaisesta Jacksonista, jossa oli ylemmässä lavassa 12-kielisen kaikki viritystapit samalla puolen sitä banaanilapaa... se oli niin korni että oli oikeastaan hauska. Ehkä rakenne osoittautui niin huteraksi, ettei yhtään yksilöä ole kestänyt 90-luvun alusta internjetin aikakaudelle...?
 
Vanhoissa Ibanezin Artist-sarjan kitaroissa oli minun silmääni aika nätti lapa. Etenkin se versio, jossa reunalista oli vain sivulla, ei päässä.

Täältä löytyy kaunein lapa, koska olen sen itse tehnyt... ;-)
 
- http://www.ggfinland.netfirms.com/html/valokuvia_5.html
 
Ja rumin voisi olla: http://www.tylerguitars.com/
 
-> tosin Tylerin kitarat ovat hel____n hyviä......!
 
-Arto-

Jep, tuo Yamaha SGV on kyllä hieno keppi. Uusintapainoksia tuotiin jokunen vuosi sitten Suomeen. Riffi testasi sellaisen, ja niin testasin minäkin. Olipa kerrankin liian paksu kaula jopa meikäläiselle.
 
Wanhemman SGV:n saattaapi nähdä esim. Leevi and the Leavingsin Kadonnut laakso -LP:n takakannen valokuvassa.
 
Sorry off-topic.

Siisteimmät löytyy Gibsoneista(Les Paul, Sg), BC Richin widow lapa on ihan ässä, Jacksoneiden ja ESP:n lavat toimivat myös(varsinkin reverse-versioina).
 
Ei ehkä rumimpia ole Epiphonen lavat mutta ne aiheuttavat jostain syystä ahdistuksen tunteen.

Telecasterin lapa ei voi olla huono, koska se jakaa mielipiteitä erittäin voimakkaasti. Huonoimpia lapojahan ovat ehdottomasti ne, jotka jättävät kerta kaikkiaan kylmäksi - eivät rumia, eivät hienoja vaan pelkästään mitäänsanomattomia.

Mun schecterissä on hieno lapa. käy siihen kitaraan erittäin hyvin. Se on jotenkin kivan jylhän kokoinen.
 
http://www.schecterguitars.com/spec.asp?id=20#

Vanhoissa Ibanezin Artist-sarjan kitaroissa oli minun silmääni aika nätti lapa. Etenkin se versio, jossa reunalista oli vain sivulla, ei päässä.
 
Juu, kyl vaan noita "samurai"Yamahoita Suomessa oli...
 
Tuohon Artistin lapaan sen verran "oman käden" tietoa, ettei niissä oo yhdessäkään lavan päässä bindingejä, edes huippumalleissa AR 3000 ja AR 5000... vaikka jälkimmäisessä sitä helmiäistä ja abalonesimpukkia ja muuta koreeta onkin ihan riittämiin..

Telecaster syntyi kylläkin aikalailla vahingossa... ainakin tämän mukaan.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Telecaster
 
Vahinko tai ei, vaati melkoista rohkeutta herra Fenderiltä luottaa muusikoiden sanaan ja aloittaa aivan uudenlaisten kitaroiden valmistaminen.
 
Mitä tuohon "kielten pitää olla suorassa"-juttuun tulee niin en huomannut intonaatiossa tai muussakaan sellaisessa mitään oleellista eroa verrattuna USA Stratocasterin, Charvel 475:n, vanhan Jacksonini tai muidenkaan testaamieni kitaroiden kanssa. Suurin mieleen jäänyt ero oli oikeastaan soundi ja soitettavuus, mikä oli Stratocasterissa mielestäni hiukan tönkkö ja jäykkä. Charvelilla bendailee kyllä aika eri malliin kuin kyseisellä casterilla. Mutta sehän on pitkälti makuasia...
 
Johtunee siitä, että muissa kitaroissa lienee lukkosatula ja kelluva talla. Lukkosatula poistaa intonaatio-ongelman, joka syntyy kielten vaihtaessa suuntaa satulan jälkeen. Ja kelluva talla tietenkin joustaa kieltä venytettäessä ja tekee siten venyttämisestä kevyempää. Skaala noissa kolmessa lienee kuitenkin sama 25,5 tuumaa.

George Lynchin kamikazen banskulapa on hieno. Eri ruma lapa taas on siina Randy Rhoadsin polka-dot v:ssä, ihme harppuuna.

Anteeksi OT, mutta...
 
Ja kelluva talla tietenkin joustaa kieltä venytettäessä ja tekee siten venyttämisestä kevyempää.
 
...pitää paikkansa VAIN jos kieltä venyttää saman matkan. Jos kielen venyttää kuitenkin johonkin tiettyyn säveleen asti, aivan sama tiukkuus sillä kielellä on millä tahansa tallalla. Kelluvalla tallalla kieltä joutuu tällöin venyttämään jopa pitemmän matkan, juurikin koska muut kielet antavat periksi tallan kallistuessa > venytettävää kieltä joutuu venyttämään "yli" jotta päästään oikeaan säveleen.

Vahinko tai ei, vaati melkoista rohkeutta herra Fenderiltä luottaa muusikoiden sanaan ja aloittaa aivan uudenlaisten kitaroiden valmistaminen.
 
En minä siinä olekaan väittänyt vastaan... kunhan totesin että Telecaster suunniteltiin hyvin pitkälti helppoa sarjatuotantoa silmällä pitäen. Ja kyllähän se nyt on tunnettua ettei Telecaster ole mikään ergonomian riemuvoitto... niin tai näin, kyllä sellainen minullekin kelpaisi noihin vähän kevyempiin projekteihin.
 
Johtunee siitä, että muissa kitaroissa lienee lukkosatula ja kelluva talla. Lukkosatula poistaa intonaatio-ongelman, joka syntyy kielten vaihtaessa suuntaa satulan jälkeen. Ja kelluva talla tietenkin joustaa kieltä venytettäessä ja tekee siten venyttämisestä kevyempää. Skaala noissa kolmessa lienee kuitenkin sama 25,5 tuumaa.
 
Kaikissa Charveleissa ja Jacksoneissa ei ole lukkosatulaa, joskin omissa kitaroissani on ensimmäistä lukuunottamatta ollut aina lukot. Lukot on kivoja. Vallan erinomaisia. Ja on Stratocasterissakin kelluva talla, vaikkei floikka olekaan... skaala on sama, mutta kaulan muotoilu ja radius on erilaiset. Luulisin että radius ja nauhat merkitsevät bendauksessa enemmän kuin kelluva talla, koska periksi antava talla aiheuttaa sen että joutuu venyttämään kieltä enemmän saadakseen nuotin samalle korkeudelle kiinteätallaisen kanssa...