Klassinen ›

En ymmärrä miksi väki sanoo että tarvitsee Teoriaa säveltämiseen. Väittäisin että enemmän tarvitsee korvaa. Eli ok, minulla on tässä E molli, tiedän miltä mikäkin sointu kuulostaa sen jälkeen, sitten väntelen ja kääntelen. Toki jotain pikku perustietoa on hyvä olla. Riippuu tietysti (vähän) mitä säveltää.
 
Kyllä siitä teorista on hyötyä. Itse osasin säveltää melodioille toisenkin äänen vasta kun minulle opetettiin molliasteikoista ja sointuteorista. Ja osasin käyttää dimiä vasta kun minulle kerrottiin miten se muodostetaan jne. Tietenkin voi säveltää ymmärtämättä teoriasta mitään, eikä teoriaa kannata ihan orjallisesti noudattaa esim. jos keksii hyvän melodian jossa yksi nuotti ei olekkaan skaalassa niin ei sitä kannata muuttaa sitä varten.

Niin. Laitoin tuohon otsikkoon lainausmerkit juuri siksi, että mielestäni ainakaan metalli- ja rock-musiikkia ei oikein voi kutsua kevyeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Vähintään yhtä syvällistä ja "raskasta" se voi olla kuin klassinenkin ja herättää vielä samanlaisia tuntemuksiakin.
 
Mutta ainakin tiedetään mistä puhutaan kun klassista verrataan kevyeen, vaikka nimitys olisikin harhaanjohtava. Oli pakko erottaa nämä jollain tavalla jotta sain asiani ilmaistua...

viihdemusiikki on terminä täysin perseestä. millä lailla joku mozartin taikahuilu EI ole viihdettä? kaikki puhuu aina viihdemusiikki kontra vakavamusiikki, joka on täyttä hölyn pölyä, koska sinne viihdemusiikkiin tungetaan aina kaikki, joka ei noudata taide-instituutioiden virallisia höpön löpö "normeja". miksi kaikki aina ottaa itsestään selvyytenä sen, et "joo, no se nyt on VAAN kevyttä musiikkia" aivan kuin se tarkoittaisi samaa kuin "no joo, kyllähän sitä paskaakin voi välillä kuunnella".
 
Hienosti ilmaistu! Olen itse ajatellut aivan samaa. Samoin kuin viihdemusiikki-termi on perseestä, niin sitä on myös taidemusiikki-termi. Aivan kuin esim. rock-musiikissa ei voisi olla taiteellisia arvoja (esim. lyrikoidensa osalta), vain koska VIRALLISTEN taideinstituutioiden ideologinen sokeus ei sitä myönnä. (Yksittäiset klasarimuusikot ovat asia erikseen, puhun nyt virallisesta taidekäsityksestä.) Institutionalisoitunut taide on kuollutta taidetta.

Hienosti ilmaistu! Olen itse ajatellut aivan samaa. Samoin kuin viihdemusiikki-termi on perseestä, niin sitä on myös taidemusiikki-termi. Aivan kuin esim. rock-musiikissa ei voisi olla taiteellisia arvoja (esim. lyrikoidensa osalta), vain koska VIRALLISTEN taideinstituutioiden ideologinen sokeus ei sitä myönnä. (Yksittäiset klasarimuusikot ovat asia erikseen, puhun nyt virallisesta taidekäsityksestä.) Institutionalisoitunut taide on kuollutta taidetta.
 
kyllä minä uskon, että noilla käsitteillä on ehkä joskus ollut jotain hyödyllisiä merkityksiä, mutta ei enää.
 
ongelmana on juuri se, että "viihde" ei enää sisällä mitään hyödyllisiä merkityksiä. mihin kategoriaan me sijoitetaan esimerkiksi akira kurosawan leffat, jotka perustuvat shakespearen näytelmiin? entä stanley kubrickin leffat, jotka on ängätty täyteen ns. "taide" musiikkia? onko ne nyt sitten viihdettä, koska niitä on hauska katsoa mutta niistä saa muutakin irti, kuin vaan kivoja kuvia? onko mozart sitten jotenkin vähemmän viihdettä, kuin ennio morricone (joka on saanut länsimaisen taidemusiikin säveltäjän koulutuksen) tai george gershwin?
 
mitä sanalla "viihde" oikein tarkoitetaan? sen minä haluan tietää aivan konkreettisesti.
 
...tai "vakavalla" musiikilla? onko muka erik satien ja mussorgskin sävellykset "vakavia"?

...tai "vakavalla" musiikilla? onko muka erik satien ja mussorgskin sävellykset "vakavia"?
 
Mussorgskyn kohdalla ei tarvine mainita Boris Godunov -oopperaa enempää, joka on kirjoitettu sorretusta venäjän kansasta, nälkää näkevistä ihmisistä. On siinä vähän muutakin kuin vodkaa ja rillumareitä. Ja vieläpä pirunmoisen hieno ooppera, ylivoimainen suosikkioopperani (tietenkin unohtamatta hänen ainutlaatuista ja omaperäistä Khovanshchina -oopperaansa).
 
Ja voisipa hänen Näyttelykuviaankin sanoa paikkaansapitävästi "vakavaksi", kunnioittihan hän muistaakseni teoksellaan taidemaalariystävänsä kuolemaa, jonka maalauksiin kyseinen Näyttelykuvasarja perustuu.
 
Tulipahan sekin sanottua.

-sigh- (mistake)

-sigh- (mistake)
 
älä ota itseesi; mä vaan pelleilen.

älä ota itseesi; mä vaan pelleilen.
 
niin, pelleilyä se tuntuu olevan itse kullakin. ensilumen myötäilemänä tässä vain huokailin.

mitä sanalla "viihde" oikein tarkoitetaan? sen minä haluan tietää aivan konkreettisesti.
 
...tai "vakavalla" musiikilla? onko muka erik satien ja mussorgskin sävellykset "vakavia"?
 
Eiköhän se ole täällä jo aika kollektiivisesti todettu useampaan kertaan, että nämä termit ontuvat jos niitä ruvetaan oikein miettimään. Ei kai aiheesta enää kannata uutta meteliä nostaa...
 
Kevyttä klassista voi aivan hyvin pitää viihdemusiikkina ja syvällistä rocklyriikkaa vakavana taiteena jos niin haluaa, mutta nuo termit nyt ovat olemassa vain hyvin löyhinä viitteinä siitä, mitä niillä aikanaan on haluttu kategorisoida. Voisi kyllä kieltämättä keksiä paremmat tilalle.

Eiköhän se ole täällä jo aika kollektiivisesti todettu useampaan kertaan, että nämä termit ontuvat jos niitä ruvetaan oikein miettimään. Ei kai aiheesta enää kannata uutta meteliä nostaa...
 
en mä mitään meteliä nostakaan. huomaatko, että en käyttänyt yhtäkään huutomerkkiä, vaan pelkkiä kysymysmerkkejä?

en mä mitään meteliä nostakaan. huomaatko, että en käyttänyt yhtäkään huutomerkkiä, vaan pelkkiä kysymysmerkkejä?
 
Totta. Mutta usein koluttu aihe kuitenkin.

Totta. Mutta usein koluttu aihe kuitenkin.
 
juu,
 
mä olen itse asiassa vähän hahmotellut sellaisia sopivia suuntaa antavia käsitteitä. ei sillä kuitenkaan, että olisin itse mitenkään lokeroinnin ja kategorisoinnin puolesta puhuja - päinvastoin.
 
musta hyvä määrite voisi olla musiikin käyttöyhteys, koska se on sopivan väljää; se ei ole tarkkaan rajattua, vaan häilyvää. esimerkiksi "vakavan" musiikin tilalle voisi ehdottaa jotain, kuten "konserttimusiikki", koska se kertoo millaisessa tilanteessa sitä musiikkia yleensä esitetään eikä kuitenkaan vedä liian tiukkoja rajoja mihinkään suuntan.
 
toisaalta en sitten tiedä mikä olisi sopiva sana kuvaamaan "epämuodollisemmissa" tapahtumissa soitettua musiikkia, kuten rockia. pitänee kehittää ideaa vielä eteenpäin...

ihan asiaan varsinaisesti liittymättä tuli mieleen eräs toinenkin täysin idioottimainen termi: etnomusiikki.
 
mä en voi käsittää, että mikä musiikki EI ole etnomusiikkia.
 
jos tarkastellaan sanan 'etno' (tässä tapauksessa ethno; käännös englannista) etymologiaa:
 
"Etymology: French, from Greek ethno-, ethn-, from ethnos
: race : people : cultural group
 
...niin huomaamme heti, että on idioottimaista käyttää nimitystä 'etnomusiikki', koska KAIKKI musiikki on etnomusiikkia. musiikkia ei voi mitenkään olla ilman kulttuuria. musta tämä kuvastaa jotakin valistusajan "objektiivista" käsitystä siitä, että länsimainen taidemusiikki edustaa jotain universaalia mallia, että se on tavallaan olemassa ilman mitään kulttuurista kontekstia, joka nykyaikan tuntuu täysin naurettavalle ja vanhentuneelle väitteelle.

Niinpä... nuo termit vaikuttaa aika häthätää kyhätyiltä sen kummemmin miettimättä, ainakaan niiden todellisia merkityksiä miettimättä. Eikä niitä juuri kukaan ole sitten viitsinyt ryhtyä kyseenalaistamaan kun ne on vakiintuneet käyttökieleen.
 
Tuo konserttimusiikki olisi musta ihan ok, tosin puhutaanhan rockkonserteistakin...

Niinpä... nuo termit vaikuttaa aika häthätää kyhätyiltä sen kummemmin miettimättä, ainakaan niiden todellisia merkityksiä miettimättä. Eikä niitä juuri kukaan ole sitten viitsinyt ryhtyä kyseenalaistamaan kun ne on vakiintuneet käyttökieleen.
 
musta se on ihan nuijaa. eihän kaikkea muuta paitsi "länsimaista" (mitä sekin nyt sitten on?) voi nimittää vaan "etnomusiikiksi". on aika noloa niputtaa jotain pygmien metsästysmusiikkia ja intialaista "taidemusiikkia" samaan sakkiin.
 
Tuo konserttimusiikki olisi musta ihan ok, tosin puhutaanhan rockkonserteistakin...
 
sehän se ongelma siinä just onkin. kuitenkin puhekielessä puhutaan rock- musan piirissä aina keikoista. en mä ainakaan ole koskaan sanonut lähteväni "soittamaan konserttiin". keikalle mä oon aina mennyt...
 
jos puhutaan konsertista rockin yhteydestä, niin silloin puhutaan rockista merkityksessä "mestarit kiipeää areenalle" eikä se mun mielestä ole edes mitään rockia, vaan eläkeläismummojen rahojen ryöväämistä.

musta se on ihan nuijaa. eihän kaikkea muuta paitsi "länsimaista" (mitä sekin nyt sitten on?) voi nimittää vaan "etnomusiikiksi". on aika noloa niputtaa jotain pygmien metsästysmusiikkia ja intialaista "taidemusiikkia" samaan sakkiin.
 
No se on kato että tyhmemmilläkin olis edes kaukainen aavistus siitä mitä on luvassa.
 
sehän se ongelma siinä just onkin. kuitenkin puhekielessä puhutaan rock- musan piirissä aina keikoista. en mä ainakaan ole koskaan sanonut lähteväni "soittamaan konserttiin". keikalle mä oon aina mennyt...
 
Niinpä. Se tuntuu olevan enemmänkin kirjakielen ilmaus.
 
jos puhutaan konsertista rockin yhteydestä, niin silloin puhutaan rockista merkityksessä "mestarit kiipeää areenalle" eikä se mun mielestä ole edes mitään rockia, vaan eläkeläismummojen rahojen ryöväämistä.
 
No joo... Kai jotkut kokee "keikka"-sanan sitten jotenkin vähätteleväksi varsinkin jonkun ison stadiontapahtuman yhteydessä.

No se on kato että tyhmemmilläkin olis edes kaukainen aavistus siitä mitä on luvassa.
 
niin no, mutta eihän jollain intialaisella taidemusiikilla ole sen enempää tekemistä pygmien musiikin kanssa, kuin sibeliuksellakaan.
 
ei sillä, että tarvitsisi ruveta joka käänteessä poliittisesti korrektiksii, mutta musta on vähän hämäävää käyttää tollasia termejä, jotka ei käytännössä tarkoita yhtään mitään.
 
eihän siinä pääse keskustelussa yhtään mihinkään, jos kummallakaan ei ole hajua siitä mistä puhutaan.

No joo... Kai jotkut kokee "keikka"-sanan sitten jotenkin vähätteleväksi varsinkin jonkun ison stadiontapahtuman yhteydessä.
 
mä tarkoitin lähinnä sitä, että konsertilla tarkoitetaan yleensä muodollista tapahtumaa, jossa yleisö ja bändi on jaettu selkeästi kahtia ja joka on siis selkeästi esitystilaisuus.
 
mun mielestä siisteintä rockissa on se, kun tuntuu, että yleisö ja bändi on yhtä ja samaa massaa ja adrenaliini nousee vereen. se on tosi outo ja hieno tunne.

niin no, mutta eihän jollain intialaisella taidemusiikilla ole sen enempää tekemistä pygmien musiikin kanssa, kuin sibeliuksellakaan.
 
No ei ei, mutta ymmärtääpähän kuuntelija varmaan tuosta termistä sentään sen että ei ole kysymys ainakaan mistään Sibeliuksesta. En tiedä mitä keskivertokansalainen etno-termillä ymmärtää, mutta varmaan sen koetaan edustavan juurikin jotain eksottisempaa kuin sitä tuttua ja turvallista klassista. En mä siis tuon termin käyttöä millään lailla puolustele, mietin vaan miksi sitä ylipäätään käytetään tai mitä sillä yritetään kertoa.