Kitarat: kitarakamat ›

Jeps, kävin tänään soittelemassa Custom-soundsissa Kochit läpi. Paikalta löytyi mukavasti jokainen vahvistin mikä valmistajalta on tällä hetkellä tuotannossa, joten jokaista tuli tietty testattua. Tässä vähän tunnelmia moisista. Jokainen vahvistin oli kytketty samaan Kochin 2x12 kaappiin. Testikitarana Gibson LP Standard ja Peavey Eddie Van Halen.
 
Aluksi kokeilin Studiotonea, joka on siis 20-wattinen vermes jota saapi nuppina ja combona. Puhdas kanava oli itse asiassa Kocheissa aikalailla samanlainen kaikissa, paitsi Classictonessa. 20:n watin teho ei oikein kovemmilla volumeilla saundia tuottanut puhtaana pihalle, mutta saundissa ei muutoin ollut valittamista. Mulle tuli mieleen itselläni aikoinaan ollut Laney VH100R, jossa oli samanlainen tumma ja pehmeä saundi puhtaalla kanavalla. Säröpuolella gainia pystyi ronskien desibelejen kanssa vääntämään siihen asti, että rokki raikasti iloisesti, mutta kasariheviin vaadittava gainin määrä sai vahvistimen kyykkyyn ja saundiin tuli hiljalleen mukaan pienitehoisissa vahvistimissa yleinen pörinä. Sanoisin että aika perus, ei hevimiehille, mutta varmaan rokissa ja bluesissa ainakin toimii. Takapaneelissa on nappulaa ja näppylää aimo kasa, mistä tuo Studiotone-nimikin juontaa juurensa. Laite on vissiin tarkoitettu nauhoitteluympäristöön aika vahvasti.
 
Seuraavana testissä 50-wattinen Twintone II. Puhdas kanava hyvin samanlainen kuin Studiotonessa, mutta headroom riitti hyvin kovempiin äänenpaineisiin. Säröpuoli oli hyvin hyvin vakuuttava. Rosoissa oli voimaa joka taajuudella ja gainia kääntämällä vahvistin tarjoili säröä niin paljon että hurjimmat Panterakomppaukset onnistuvat mainiosti. Buustattu särökanava tarjoilikin sitten jo järjettömän määrän gainia joka riittää tarpeeseen kuin tarpeeseen. Säröissä parasta ehdottomasti oli se että ne pysyivät selkeinä gainin määrästä riippumatta ja munaa oli koko kierrosalueella. Lisäksi EQ on todella toimiva ja säröstä saa melkein millaisen tahansa, paitsi että ainakin lessukalla soitettuna saundi oli ja pysyi paksuna. Miinuksena Engl Screamerista tuttu särökanavien yhteinen gain. Komea peli oli tämä! Screamerin kanssa samalle käyttäjäkunnalle.
 
Kolmantena vuorossa 50-wattinen Multitone. Puhtaissa sama meininki kuin edellisissäkin. Jos verrataan säröosastoa Twintoneen niin tämä peli hävisi aika selkeästi, jota kummastelin. Saundi ei jostain syystä ollut kummallakaan kanavalla yhtä tukeva, vaikka EQ:ta väänteli miten päin tahansa. Yksinkertaisesti sanottuna säröä riitti ykkössärökanavallakin, mutta munaa siitä en saanut omaan käyttöön tarpeeksi. Buustattu kanava oli paljon parempi, mutta sekin oli hiukan ponneton. Tästä nupista jäi vähän paskan maku suuhun, koska sen testauksesta olin eniten kiinnostunut ja se oli pettymys. Ehkä 100-wattinen on toimivampi peli. Vähän niinkuin Twintonen huonompi veli oli kuva joka mulle jäi.
 
Neljäs vahvistin olikin sitten Powertone II (120w) ja jo revähti leveä hymy soittajan naamalle. Eilen soittamani Vilhelmuksen Powertone I lähetti jo kalsarit vaihtoon ja mietin että "ei se nyt niin hyvä voinut olla" kun tänään olin työntämässä piuhaa siihen taas sisään, mutta ei saatana. On se vaan. Puhdas kanavakin oli hiukan jykevämpi verrattuna aikaisempiin testattuihin, varmaan suuremmasta tehosta johtuen. Säröpuolen testi oli niitä jotka jää mieleen pitkäksi aikaa. Ykkössärökanavasta saa gainia niin paljon että sitä ei kaikkea varmaan tarvitsisi koskaan. Jo tällä kanavalla komppaa varmasti niin bluesia, rokkia, kasariheviä, pomppuheviä, kuin ihmissyöjämusiikkiakin. Lisäksi saundi on niin laulavainen että leadit ja soolot irtoavat kuin vettä vaan. Homman juju on todella hyvässä EQ:ssa ja varsinkin middle-kytkimissä (ykkössärökanavalle oma ja kakkoskanavalle toinen), joilla saundista saa niin järjettömän selkeän. Kakkospuoli on muuten sama mutta gainia irtoaa enemmän, eli oikeastaan sen funktio on että voipi asettaa ykköspuolelle sopivan komppisärön ja pitää kakkoskanavaa korostuskanavana josta lähtee se kissantappomeininki. Hienoa on se, että lisäksi löytyy volumebuusti (Toki moinen on myös noissa muissakin) jolla tietty leadit ja soolot saa hoidettua. Paras juttu on se että se toimii molempiin särökanaviin, eli käytössä on samantien kaksi erilaista säröä vinguttelujakin varten. Tässä on vahvistin jota voi suositella melkein kaikille. Puhtaissa ei ole valittamista ja säröä on periaatteessa kaikennäköiseen räpellykseen. Toki tämä on hevi-ihmisen unelma enemmän, jolloin kaikki loistavat ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa. En voi muuta sanoa kuin että tämä on paras vahvistin jota olen koskaan soittanut.
 
Viimeisenä testasin vielä Classictonen joka on enemmän vintage-tyylinen vahvistin. Tehoa 40 wattia. Sanomattakin on selvää että tämä ei ole vahvistin hevimiehelle vaan tosiaan semmoisille ihmisille tehty jotka tahtovat sen kuulaan ja täydellisen puhtaan ja välillä rosottaa sitä hiukan. Puhdas puoli oli hyvin toimivan EQ:nsa kera vähintääkin muiden kokeilemieni tämän tyylisten vahvistimien tasolla. Sisäänrakennettu tremolo-efekti (syvyys- ja nopeussäädöt) kruunasi muutenkin pehmoisasti ulostulevat nuotit. Särö oli mun aivosolujen määrittelemänä aika lailla täydellinen kevyeen rokkiin ja fiilistelyyn. Vaikka tässä ei ole kyse mistään hi-gain jyrästä niin kyllä laulavasta saundista voidaan helposti puhua.
 
Yhteenveto:
Classictone, Twintone ja Powertone tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen hevimieheen saundeillaan. Kaikissa Kocheissa erittäin miellyttävää oli se, että mitään liikoja nappuloita ei ollut (poisluettuna Studiotonen takapaneeli) ja tämän takia käyttökelpoiset saundit oli jokaisesta erittäin helppo ruuvata esiin. Jokaisessa EQ:t olivat oikein toimivat ja Twintonessa, Multitonessa ja Powertonessa olevat kaksi input-jakkia olivat hyvä asia. Toinen on bright clean-input joka muuttaa vahvistimen puhtaan kanavan yläpäävoittoisemmaksi. Erittäin käyttökelpoinen juuri esim. tuon lessukan kanssa. Samassa kolmikossa on myös speaker damping-switchit (2-asentoinen Twin- ja Multitonessa ja 3-asentoinen Powertonessa) joilla saa rajoitettua kaiutinelementtejen liikettä. Niillä saa saundiin sitä kuuluisaa munaa, alapäätä, botnea tai miksikä tahtoo sitä kutsua. Käyttökelpoiset kytkimet kuitenkin. Jokaisen vahvistimen Reverb-kaiku oli moitteettoman kuuloinen ja kaikua saa ruuvattua pihalle reilusti jos tahtoo.