Yleistä keskustelua musiikista ›

Oletteko törmänneet missään vanhoissa Soundeissa tai muissa musiikkimedioissa tällaisiin?
 
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä niistä on silloin sanottu.
 
Lähinnä siis suomalaisia bändejä tarkoitan.

Oletteko törmänneet missään vanhoissa Soundeissa tai muissa musiikkimedioissa tällaisiin?
 
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä niistä on silloin sanottu.
 
Lähinnä siis suomalaisia bändejä tarkoitan.
 
Joo, se vois olla mielenkiintoista.

Ne taitaa olla yleensä aika karua luettavaa, jos oikein muistan...
 
Mutta sehän se "kriitikoiden" linja nykyään on, haukutaan kaikkia varmuuden vuoksi. Oikein rockjournalismia, tana.

http://www.hiljaiset.sci.fi/demos.htm
 
Täältähän niitä vois löytyä jos jaksaisi etsiä. Sanokaa jos löydätte jotain.

http://www.hiljaiset.sci.fi/demos.htm
 
Täältähän niitä vois löytyä jos jaksaisi etsiä. Sanokaa jos löydätte jotain.
 
NIGHTWISH
Tarja (v), Emppu (g), Tuomas (s, bv)
Tuomas Holopainen, Potoskavaarantie 46, 85200 Kitee
 
Jokin sortin progeahan tämä on, joka yhdistää osin klassista laulua ja eteerisiä elementtejä. Laulu pelaa hienosti, eikä soitossakaan moittimista ole, mutta se ovatko kappaleet omassa näppäryydessään ja atmosfääriydessään relevantteja onkin jo vaikeampi kysymys. Bändi kirjoittaa: "toivomme myös levy-yhtiöiltä kiinnostusta", mutta olenpa jokseenkin varma, että levymyyntiä ajattelevat yhtiöt eivät ota näin marginaalista kamaa ohjelmistoonsa. Radion soittolistoille tällä ei ole mitään mahdollisuutta, mikä omalla tavallaan on sääli.
 
---
 
ja onhan siellä mm. Martti Servo & Napanderia ja Maj Karmaa yms... hauskahan noita on lueskella kun varaa hieman aikaa.

Don Huonot oli muistaakseni eräässä 80-luvun lopun tai 90-luvun alun Soundissa. Ja sai kelpo arvostelut, demosedän merkin (muistaakseni) ja kaikki.

Jaksanpa kuitenkin tonkia vähän ja isken niitä tähän threadiin.
 
----
LEMONATOR
 
Larry Crane (g, v), Repo Lemon (g, v), Gary Salmi (b, v), Nez Trehnov (d, v)
 
Playing with Dinosaur oli todella vetävää voimapoppia. Hyvä melodia, napakka sovitus ja nätisti rullaava ja mukaansa tempaava toteutus. Jatkossa tempo tippui ja ajauduttiin joko lähemmäksi keskitien poppia, tai psykedeelisiin soundeihin, jotka tuntuivat hieman teenäisiltä. Soittopuoli pelasi edelleen, mutta esimerkiksi Round jäi pyörimään paikoilleen - jos hauska sanaleikki sallitaan. Bändillä on loistavat valmiudet ja hyvä melodiataju. Taustaharmonioita osataan käyttää, mutta niitä voisi käyttää vieläkin enemmän. Pienellä hienosäädöllä suunnilleen samaan suuntaan. Parhaan kolmanneksen yläpäässä.
 
-----
 
MAIJ' KARMAN KAUNIIT KUVAT
J. Savolainen (d), J.V.V. (b), Häiriö Piirinen (g), Ylppö (v)
 
Yhtye on saanut kehitettyä ilmaisuaan vieläkin entistä vimmaisempaan suuntaan, mutta samalla kuitenkin säilyttäen musiikissaan nyansseja sekä hiljaisempia kohtia jotka lisäävät rankkojen palojen tehoa. Biisit hyviä ja toteutus tehokas. Moitteita ei voi juuri jaella, kaikin puolin erittäin valmis nauha, kuten jo bändin edellinenkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan sitä omakustanne CD:tä josta saatekirje vihjaili. Omaperäinen ja "kaunis" yhtye, demosedän kunniakirjan arvoinen.
 
------
 
POHJANNAULA
Samuli Mäkisalo (v, g), Juha-Matti Pesonen (g, v), Antero Aunesluoma (b, v), Juha Menna (d, v)
 
Erittäin hyvä idea yhtyeellä. Musiikki on jopa siinä määrin omaperäistä että tätä ei pysty lokeroimaan. Päällimmäisenä on sellainen iloinen jolkottava meininki, jossa on mukana ripaus etonoa, mutta muuten homma on selkeästi rock, paitsi että akustinen kitara luo tällä aika ilmavan soundin. Sävellysmateriaali vielä näin ensidemolla tasoltaan hiukan heittelevää, mutta parhaana hetkenä (Hulluutta) se on loistavaa. Pientä viilausta ja homma on makea kuin tämän kesän mansikka. Parhaan kolmanneksen yläpäässä.
 
(on muuten kamala bändi, Lähikaupp. huom.)
 
------
 
MARTTI SERVO & NAPANDER
Martti Servo (sax, v), Arto Halkio (d), Erkko Alanen (b), Jokke Pirhonen (g), Hannu Muukkula (kb)
 
Onpa kummallinen iskelmänauha. Kovin 60- ja 70-luku vaikutteista Suomalaista kevyttä musiikkia Ajatar -mainosten hengessä. Nykyaikana taatusti persoonallinen, mutta missä määrin tälle on ns. sosiaalista tilausta sitä onkin jo vaikeampi arvata. Valitettavasti vain hiukan viimeistelemätön, ja se näkyy sellaisina ikävinä asioina kuin biisien lopettamien - varsinkin Hissun, kissun, lissun loppuu todella töksähtäen. Omalla tavallaan erinomainen, mutta samalla arvioinnin ulkopuolella.
 
-----
 
VARJO
Antti Lautala (v, g, prog), Henry Walden (g, prog), Pekka Pippuri (b)
 
Ottaen huomioon, että Antti vaikutti alkuaikoina Apulannassa on tämä demo melkoinen yllätys - tai sitten omalla tavallaan looginen. Tyylillisesti liikutaan 80-luvun post-punkin synkistelylinjalla, sellaista Musta Paraati tyylistä tavaraa nauha täynnä. Kovinkaan trendikkääksi tätä ei voi sanoa, ja jotenkin tuo angstinen melodinen kolistelu ei aiheuta voimakkaita tunnetiloja. Genrelleen erittäin uskollinen, ja kun miksaukseen tottuu niin hyvin tehtykin, mutta … jotenkin vaan ei tunnu relevantilta. Uskollisuus asiaan nostaa kuitenkin parhaan kolmanneksen kärkipäähän.
 
-----
 
VIIKATE
Simeoni (d), Kaarle (g, b, v)
 
Rankempaa kitararockia heiluttelee tämä yhtye. Kunnon voimasointuja löytyy sävellysarsenaalista ja kitara pörisee mukavasti. Laulu on turhan kesy, uhmakasta tunnettaan ja ahdistusta pitäisi löytyä enemmän tulkinnasta - nyt laulu tuntuu paikoitellen jopa pirteältä mikä ei sovi äänimaisemaan. Kokonaisuutta kun saadaan hieman tiivistettyä, niin näiden biisien kanssa ollaan pitkällä. Parhaassa kolmanneksessa.
 
-------
 
MINERVA
Sara Vilander (v), Jukka Backman (g), Anna Talvitie (vi), Kimmo Räsänen (b, bv), Jere Häkkinen (d, bv)
 
Ideaa hommassa on paljosti. Kontrastipitoinen poppis on varsin näppärää, vaikka toteutus onkin vielä yhteensoiton osalta hiukan kankeaa, eikä todella lentävää fiilistä saada aikaan. Teksteissä erittäin hyvää hakua ja 1900-luku oli loistava, mutta Saalistaja puolestaan ei toiminut. Paljon hyvää, mutta vaatii vielä hiukan treenausta, jotta lopullinen sujuvuus löytyy. Parhaan kolmanneksen tuntumassa.
 
& myöhempi arvio samalta bändiltä:
 
Selkeästi on menty eteenpäin varsinkin soittovarmuuden ja driven suhteen. Annetaan ne pakolliset nuhteet siitä englannin kielisestä biisistä - Suomi toimi laulukielenä selvästi paremmin. Sävellysten taso heitteli; Minä olen minä toimi kappaleista todella hyvin. Varsinkin kitarat soivat siinä hienosti. Tasaisemmalla materiaalilla oltaisiin paljon pidemmällä, nyt puhtaasti parhaassa kolmanneksessa.

Lähinnä siis suomalaisia bändejä tarkoitan.
 
Velcra - Can´t stop fighting DEMO
 
http://www.kase.fi/~jupakkal/cantstop.htm

Jari Hurskainen (v), Timo Nyberg (g), Santtu Sierilä (g), Kirka Sainio (b), Nalle Österman (d)
Gandalf, Pl 52, 00941 Helsinki
Saatekirjeen uho nauhan erinomaisuudesta naurattaa juuri niin kauan kunnes musiikki alkaa tulvia kaiuttimista. Hemmetti, yhtyehän vain tietää kuinka hyvä se on. Yksinkertaisesti paras metallidemo mitä tälle palstalle on tullut ainakaan vuoteen. Sävellykset hyviä ja niissä on jopa sen verran crossover hakuisuutta, että ne voivat tempaista mukaan muitakin rankemman rockin miehiä kuin pelkkiä metallipäitä. Soitto tai oikeamminkin koko toteutus toimii niin sanotusti kybällä. Äänimaisema hallittu vaikkakin soolokitaralla voisi hetkittäin olla enemmän tilaa, mutta toisaalta eipä nyt pääse "tiluttelu" kyllästyttämäänkään. Ainot miinukset oikeastaan vain sanoituksista jotka ovat kovin kaavamaiset elämäperuskysymysten pohdinnassaan. Siis loistava nauha, joten demosedän merkki on selviö. Onnea matkaan ja toivottavasti ei enää tällä palstalla tavata - jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Don Huonot oli muistaakseni eräässä 80-luvun lopun tai 90-luvun alun Soundissa. Ja sai kelpo arvostelut, demosedän merkin (muistaakseni) ja kaikki.
 
Donkkareiden ykköslevyn jollakin kappaleella (D on huono T?) on pätkä ilmeisesti radion demo-ohjelmasta "Voiko kuvitella bändille huonompaa nimeä kuin..."
 
.

SARA
J. Korhonen (v), A. Tuomivirta (g, bv), J. Koivikko (g), K. Udd (b), E. Uusitalo (d)
 
Rankempaa kitararockia suomen kielellä laulettuna. Hiukan tulee mieleen Limonadi Elohopea ja varsinkin Yöpukuisia Varjoja olisi voinut olla Limppari E:n biisi. Nauhalla on kolme tasavahvaa kappaletta, jotka valitettavasti ovat myös keksivahvoja. Soitto toimii, mutta tunnetta (ennenkaikkea angstia) voisi toteutukseen ladata lisää. Lupaava ensidemo.
 
------
 
TYRÄVYÖ
Erska (g, v), Krisu (g), Tomppa (b), Pasi (d)
 
Tätä teinipunkkipoppia sieltä popimmasta päästä. Muuten ihan hauska, mutta niin hirveän moneen kertaan tämä on jo tehty näitä "Mikset sä anna mun olla" ja "Mä en halua tietää sun juttuja" -sanoituksia myöden. OK nämä on tärkeitä asioita itse kullekin ja taatusti itse koettuja, mutta kun näitä kuuntelee kuukaudesta toiseen, niin jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää. Soittopuolella perusasiat kunnossa. Bändissä tuntuisi olevan potentiaalia, joten tiukkaa treenaamista ja hiukan omaa mukaan.
 
------
 
SWEATMASTER
Matti Kallio (d), Anssi Räsänen (b), Mikko Luukko (g, v)
 
Ekana tullut Rosebud tyylitteli hienosti Larry & the Lefthandedin viitoittamissa maisemissa. Erittäin nautittava kappale. Sen jälkeen biisien taso laski tasaisesti, säröä ja psychovaikuteeita toki edelleen nauhalla oli riittävästi. Vaikka parhaimmillaan meno oli irtonaista, niin Supernatural jäi junnaamaan paikalleen. Sovitukset hyvät. Hyvin lähellä lopullista onnistumista, mutta pientä nurkkien viilaamista vielä tarvitaan. Parhaassa kolmanneksessa.
 
------
 
NICOLE
Jorma Korhonen (g, v), Ilkka Laitala (g, v), Iiro Rantanen (b), Ville Sahakangas (d)
 
Soittopuolelta ja ennenkaikkea yhteensoitosta kuulee että kavereilla on takanaan aiempia bändejä, sillä ensidemoksi alle puolen vuoden koossa olo huomioon ottaen tämä on yllättävän valmis. Biisipuoli on vielä aavistuksen hioutumatonta. Viimeiset Drinkit on valmis tapaus, mutta kolme muuta kärsivät joka hiukan liiasta pituudesta tai lievästä paikoillaan polkemisesta. Pienellä hiomisella nekin saadaan kohdalleen ja kaverit saavat Suomi-grungensa todella teräväksi. Kärki alkaa lähestyä.

Muistelen että jossain 90-luvun lopun Soundissa oli myös Kemopetrolin demoarvio... En jaksa nyt ettiä, sori.

Muistelen että jossain 90-luvun lopun Soundissa oli myös Kemopetrolin demoarvio... En jaksa nyt ettiä, sori.
 
Tässähän se:
 
KEMOPETROL
Marko Soukka (g), Laura Närhi (v), Kalle Koivisto (prog), Teemu Nordman (d)
 
Vaikeasti luokiteltavaa teknovoittoista musiikkia. Popiksi hiukan liian eteeristä, ambientiksi välillä liian rajua. Mukavasti vaihtelevia biiseihin, joihin tosin toivoisi hiukan lisää tarttuvuutta. Sekä soitto- että laulupuoli pelaavat. Aistikkaasti omaperäinen. Sovitukset hyviä. Lupauksia herättävä ryhmä, jolta paras on vielä varmaan tulossa. Parhaassa kolmanneksessa.
 
------
 
Ja löytyyhän se Velcra näemmä tuoltakin:
 
VELCRA
Ebola (v), OD (g, b, prog)
 
Lähtipä salakavalasti liikkeelle. Alku tuntui jotenkin turhalta, eikä biisi potkaissut heti, mutta noin puolen minuutin jälkeen ilman että mitään dramaattista oli tapahtunut täytyi todeta, että tämähän on täyttä asiaa. Kone-rockia sieltä perinteisemmästä, mutta vimmaisemmasta päästä. Hyvät biisit, jotka on toteutettu oikealla vimmalla. Homman kruunaa Ebolan naisääni, josta löytyy sävyjä sekä syvyyttä. Joka suhteessa aivan valmis paketti. Eli ihan selvää demosedän merkin kauraa.

Tuli painettua niin Juntuselle kuin Lähikauppiaalle plussaa. Helkkarin hyvä keskustelunaihe ja mielenkiintoista luettavaa.

NIGHTWISH
 
Bändi kirjoittaa: "toivomme myös levy-yhtiöiltä kiinnostusta", mutta olenpa jokseenkin varma, että levymyyntiä ajattelevat yhtiöt eivät ota näin marginaalista kamaa ohjelmistoonsa. Radion soittolistoille tällä ei ole mitään mahdollisuutta, mikä omalla tavallaan on sääli.
 
Heh, mitähän kirjoittaja on nykyään asiasta mieltä?

Tässä pari...
 

 
COARSE nyk. LULLACRY

Bändin puolinopea metalli flirttailee melodioiden osalta popin kanssa vaikkei se heti ulospäin kuulukaan. Covervalinta, Doorsin Waiting fo the Sun, toki antaa viitteitä tänne suuntaan, vaikka onkin toteutukseltaan vähintäänkin omaperäinen. Kunnon vyörytystä yhtye ei saa aikaan, vaikka biiseissä selkeästi on ainesta pidemmällekin kuin nykyisen toteutuksen tasolle. Mielenkiintoinen tapaus joka tapauksessa. Toivotaan että kokoonpanoa saadaan kasvatettua ja sen myötä kokonaisuus jykevöityy. Parhaassa kolmanneksessa.
 
--------------------
 
DIABLO BROTHERS nyk. DIABLO
 
Erään sortin synkkää jynkytystä metalli vaikutteilla tulee näiltä veljeksiltä. Erinomaista on se, että kaverit ovat oivaltaneet sen, ettei koko aikaa tarvitse soittaa kauheasti ja silti homma saadaan kuulostamaan raskaalta ja rankalta. Muotti tosin on ehkä hiukan liian ahdas, ja kun biisitkin ovat turhan pitkiä, niin nauhan kuuntelu käy loppu kohdin hiukan puuduttavaksi. Sovituspuoli erittäin hallittu. Parhaan kolmanneksen kärkipäässä.

Jossain vanhassa Soundissa oli muistaakseni Zen Cafen demoarvio ja ainakin Rumbassa oli His Infernal Majestyn arvostelu aikoinaan.

Kun tässä katsoo noita bändejä niin tulee väkisinkin mieleen, et kuin Suomessa on vaan paska bändejä. Hirveetä paskaa.

Kun tässä katsoo noita bändejä niin tulee väkisinkin mieleen, et kuin Suomessa on vaan paska bändejä. Hirveetä paskaa.
 
Noista? Joo, Paitsi Lemonator, Sara ja MKKK.