Oletteko kuulleet Goethenkin hovisäveltäjänä kunnostautuneen saksalaisen taidelaulun edeltäjänä merkittävän Berliinin koulukunnan edustajan; Reichardtin, jonka balladreja schubertkin nuorna nerona hikan "paranteli" tämän pohjapiirustuksiin tukeutumalla, laulunäytelmää Erwin und Elmire, 1790/91? Teoksessa on kuulemma esibeethoveniaanisia piirteitä. Silloinhan se on tuskastuttavan pitkäpiimäistä ja innotonta laulantaa ja musisointia, ei suinkaan edes mitään aikansa modernistista harmonian käsittelyä, saati Mozartiin verattavissa olevaa draamallista ilmaisua, jos mittatikuksi otetaan Fidelio, jonka suosio perustuu jaloon eetilliseen näkemykseen aiheen tasolla. Ei suinkaan inspiroituneisiin numeroihin.Olisin hullu jos menisin oopperaan kuntelemaan sellaista kömpelöä musiikillisdraamallista näyttämötaidetta, subrettidiivailua. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
No älä mene. Onko nää ihan välttämättömiä avauksia? Haastattelija: "Olette nyt säveltänyt 150 sinfoniaa, milloin tulee seuraava?"
Leif Segerstam: "No milloin ja milloin, mistä sen nyt tietää. Eihän sitä spermaakaan tule jos on just viisi kertaa nainut". |
No älä mene. Onko nää ihan välttämättömiä avauksia?
Olis ollu hauska tietää onko joku kenties vaivautunut ostamaan kyseisen oopperalevytyksen ja kuulla puolueettoman mielipiteen teoksen kvaliteeteista ilman myyntivoitoista saatuja bonuksia ja provisioita, joita kenties tarpeeksi ylistämään intoutuvat levyarvostelijat saavat taskuunsa, kun oikein kehuvat jotakin huonomenekkistä tuotetta. Siis Erwin ja Elmire; onko tuttu biisi? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
No mutta mikä pakko se on joka viestiin ujuttaa sitä Beethoven-antipatiaa? On se tullut jo selväksi ettet sitä heppua diggaa. Haastattelija: "Olette nyt säveltänyt 150 sinfoniaa, milloin tulee seuraava?"
Leif Segerstam: "No milloin ja milloin, mistä sen nyt tietää. Eihän sitä spermaakaan tule jos on just viisi kertaa nainut". |
No mutta mikä pakko se on joka viestiin ujuttaa sitä Beethoven-antipatiaa? On se tullut jo selväksi ettet sitä heppua diggaa.
Diggaan kyllä kun sille päälle satun, esim. pianosonaatin 32, c-molli, arietta on taivaallisen kaunista musiikkia, jonka jokainen muunnelma tuntuu kuljettavan meidät kohden yhä valoisampaa maailmaa. Myös viimeisissä kvartetoissa on ekstaattisia hetkiä, jotka tuntuvat johdatavan meidät sen rajan tuolle puolen, jossa enää mikään muu ei ole tarpeen. Hän ei silti olut säveltäjänä minkään renessanssi-ihmisen, da Vincin-kaltainen yleisnero, vaan monomaani sinfonisten rakenteiden sommitelija ja sonaattiallegrovoimavarojen sekä temaattisen materiaalin ylivertainen kehittelijä. mutta jotakin ekspressiivisyyttä siitä jää kaipaamaan, kuten jo Goethe aikanaan huomautti, ja sanoi että Mozartin olisi pitänyt säveltää Faust. Kyllä Beethovenin kohtalonsinfonian I osa aina säväyttää kun sen kuulee. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
sellisti