| Aihe: Steely Dan | |
|---|
|
Kai olette tutustuneet tähän orkesteriin, takuukamaa genreistä piittaamatta!
Itse olen perehtynyt levyihin Royal Scam ja Aja, molemmat
1900-luvun hienoimpiin teoksiin lukeutuvia. Oisin kiinnostunut kuitenkin myös myöhemmistä levytyksistä,
aika laaja tuotantohan noilla on.
Onko kokemuksia/mielipiteitä, entäs livelevyt?
"Lähellä reunaa, varrella virran" |
 omarklah
08.10.2005 23:41:35 (muokattu 08.10.2005 23:44:33) | |
|
Steely Dan on tottakai aivan loistava - muistaakseni tästä oli threadi jo joskus aiemminkin...
Myöhäisemmistä levytyksistä en tiedä, mutta mulle kolahtaa vieläkin SD:n eka pitkäsoitto Can't buy a thrill. Siinä oli kitarassa silloin Jeff "Skunk" Baxter joka antoi sopivasti säröä mukaan. Mutta kyllä tuolla levyllä jo oli SD:n oma soundi kuultavissa.
Hyviä levyjä oli myöd Katy Lied ja Pretzel Loqic - nää kuullostivat jo enemmän 90-luvun SD:ltä...
Tää sit sanois tälleen... |
|
Everything must go on paras niistä neljästä Steely Dan levystä mitä oon kuunnellu. Kaikki olivat kyllä hyviä, luulenpa ettei tämän bändin kanssa voi kovin pahasti erehtyä osti sitten minkä levyn tahansa.
"Räkä-Malmi rääkyy ja mä oon ympäri lavaa." -Andy McCoy |
 lxi
09.10.2005 18:33:53 | |
|
Viimeksi kun kuuntelin -- olisikohan ollut levyistä Pretzel Logic --, ei osunut eikä uponnut. Muodollisesti pätevää, mutta resonanssia ei ollut. Tästä on jo aikaa, pitäisi varmaan yrittää uudestaan. The fact that no one understands you doesn't make you an artist. | kuunneltua |
|
Muodollisesti pätevää, mutta resonanssia ei ollut. Tästä on jo aikaa, pitäisi varmaan yrittää uudestaan.
Sama täällä. En tajua kyllä.. Ei musiikki herättänyt yhtään minkäänlaisia fiiliksiä, ainoastaan rupesi pidemmän päälle ärsyttämään.
"Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan. Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä." -Einon urkukoulu |
|
Viimeksi kun kuuntelin -- olisikohan ollut levyistä Pretzel Logic --, ei osunut eikä uponnut. Muodollisesti pätevää, mutta resonanssia ei ollut. Tästä on jo aikaa, pitäisi varmaan yrittää uudestaan.
Tämä maailman tiettävästi ainoa höyrykäyttöiden dildon mukaan nimetty bändi on tietysti jollakin tasolla sietämätöntä musiikillista ja tekstillistä älystelyä, mutta toisaalta... minäkin, uuden aallon kasvatti, olen jollakin kierolla tavalla oppinut diggailemaan _joitakin_ Danin biisejä. Älystelyn seassa on nimittäin iso joukko vanhakantaisella tavalla hienoja lauluja. Pretzel Logicin kunkkubiisi minun korviini on tietenkin "Rikki Don't Lose that Number".
Kun taannoin laadin itselleni kokoelman Danin tuotannosta, huomaan kyllä painottaneeni esikoisalbumia Can't Buy a Thrill: Do It Again, Dirty Work, Midnite Cruiser, Turn that Heartbeat over Again. Siihen aikaan SD oli vielä ihan oikea bändi eikä kaksi tuottajaa ja joukko studiomuusikoita.
- Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. |
 Notefix
10.10.2005 11:01:44 (muokattu 10.10.2005 11:01:59) | |
|
Mä olen ollut digannut ihan teini-iästä asti. Yksi parhaimpia juttuja mulle ikinä, Joni Mitchellin ohella. Ei ehkä Suomalaiseen makuun kovinkaan hyvin istuva, mutta ei toisaalta kaikesta ole pakko pitää.
Mua on aina kiehtonyt sellanen perfektionistisuus ja kompromissittomuus. Danissa on mun mielestä hirveän paljon musiikillisia tasoja ja nyansseja, joita paljastuu vielä pitkänkin ajan jälkeen lisää. Plus tietenkin hyvät biisit kaiken alla.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" |
 MK73
10.10.2005 11:20:52 | |
|
Steely Dan edustaa (Toton ohella) mulle sitä laatua, mihin vertaan kaikkea muuta, ja niihin levyihin on aina hyvä palata. Dan-levyjä löytyy hyllystä pitkä rimpsu. |
 edgehill
10.10.2005 12:46:46 (muokattu 10.10.2005 12:51:08) | |
|
Mielestäni mitään huonoa ei SD:n tuotantoon mahdu.
Diggailen niitä vanhoja levyjä, Can't Buy A Thrill:stä Gauchoon asti (1972-1980). Sen jälkeenhän oli piiiitkä tauko, soolouraa jne.
Sitten löytyy myös 1993 ilmestynyt kokoelma Citizen Steely Dan, jossa on koko tuo em. tuotanto neljällä CD:llä. Hommasin tämän kun siinä saa kätevästi yhdessä paketissa kaikki biisit (ja olemassa olevat olivat loppuunkuluneita vinyyleitä).
1995 ilmestynyt Live In America on hyvä. Samoin Two Against Nature konsertti-DVD on mukaavaa kuunneltavaa ja katseltavaa.
Nämä uudet eivät aivan sytytä samalla tavalla kuin nuo vanhat, kuulostavat vanhan toistolta mutta innottomammin tehtynä. Mutta jos uusia levyjä ilmestyy niin ne tulee varmasti hankittua.
t. edgehill
hiukka typo-edittiä |
|
Aikamoisia nörttejä koko remmi ;D Eikös ne lähtenyt ensimmäiselle rundilleenkin vasta bändin ollessa ainakin toista kymmentä vuotta vanha?
Tästä se keskustelu vasta aukeaa...
Olo on kuin orvokilla 8-) |
KTR
10.10.2005 16:42:52 | |
|
Aikamoisia nörttejä koko remmi ;D Eikös ne lähtenyt ensimmäiselle rundilleenkin vasta bändin ollessa ainakin toista kymmentä vuotta vanha?
Tästä se keskustelu vasta aukeaa...
Eiks ne aluks ollut ihan rundaileva bändi, mutta sitten asettuivat studioon hiomaan ja hifistelemään uusia levyjä. Muistanko väärin, vai erosiko Jeff Baxter bändistä juuri sen takia kun se tykkäs siitä rundailusta, jonka bändi lopetti? |
|
Mielestäni mitään huonoa ei SD:n tuotantoon mahdu.
Itsellä oli eilen lautasella kyseenalaiset julkaisut "Roaring of the Lamb" ja "You go where I go". Todistavat väitteesi tuhannen vääräksi. Tämä siis oli ennen Can't buy a thrilliä ja ennen Gary Katzia. No, ehkä he vielä "hakivat" omaa juttuaan...
...we have to produce a smooth, flowing, coordinated series of closely-spaced notes from bar one to the end of the piece, while the guitar player can strum one power chord, assume the rock god stance, and have the groupies swooning. ÄrLä #009 |
|
Ihan hirveesti en oo kuunnellut, mutta sen verran, että voin sanoa diggailevani ainakin biiseistä "Kid Charlemagne" ja "Don't Take Me Alive". Noiden kohdalla oon ainakin eri mieltä tosta neutraaliudesta, resonanssin puutteesta ja fiiliksettömyydestä.
"Kun olen inspiroitunut, kaikki menee hyvin, mutta jos yritän menetellä oikein, seurauksena on katastrofi."
-Keith Johnstone |
|
Gaucho ja Aja on tullut hommattua ko. bändiltä. Sitten tuli tsekattua se Yle-Teeman klassikolevyt jakso S.D:stä.
Miten tuon nyt sanois. Aluksi kuullosti tosi hyvältä, sounditkin olivat viimeisen päälle kohdallaan. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan...jätti jotenkin kylmäksi. Ehkä turhankin hierottua ja siloteltua musaa, en tiedä. Laajenisiko katsomus jo kuuntelisi muitakin levyjä, tiedä sitten. |
 Cup
10.10.2005 21:24:49 | |
|
Sitten tuli tsekattua se Yle-Teeman klassikolevyt jakso S.D:stä.
Minäki kattelin tuon.
Tykkäilen kuitenkin eniten The Royal Scam levystä. Loistoaloistoa.
Tämä puoli ylöspäin. |
 Mule
10.10.2005 21:30:30 | |
|
Steely on kummallinen bändi: välillä se on eräs kovimmista ja välillä ei nappaa sitten ollenkaan. Mielialasta kiinni.
Parhautta edustavat Countdown to ecstasy, Aja, Pretzel logic ja Royal Scam.
Pastilli? (+leikit)
Bella Italia #6 |
|
voin sanoa diggailevani ainakin biiseistä "Kid Charlemagne" ja "Don't Take Me Alive". .
Tismalleen samat suosikkibiisit ku mulla.
"Lähellä reunaa, varrella virran" |
|
Steely Danissa mua viehättää eniten kauniit biisit ja musikaalinen ote. Tekstit vaativat paljon kuulijalta, mutta palkitsevat heti kun ne tajuaa. Beatnikkejä kun ovat, niin 50-luku ja varsinkin New York jotenkin kuuluu kaikkialla ton bändin touhuissa. Lempilevyni on The Royal Scam.
Viinaa voi olla ilman hauskaakin. |
Dirk
11.10.2005 00:59:26 | |
|
Testatkaa myös Donald Fagenin soololevy the Nightfly 80-alkupuolelta; hipoo täydellisyyttä. |
|
Kid Charlemagnen kitarasoolo on yksi hienoimpia pop-kappaleen kitarasooloja koskaan. Solistina yksi hienoimpia kitaristeja koskaan, Larry "Mr. 335" Carlton. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
