Bänditoiminta ›

Elikkä millainen oli eka keikkasi? Joko ihan eka, eka nykyisen bändin kanssa taikka eka jokaisen bändin kanssa erikseen.
 
Aloitampa itse:
 
Olipa joko synkkä, plvinen ja sateinen päivä, taikka ihan aurinkoinen, taikka vain pilvinen, taikka sitten saoi lunta, en oikein muista. No mutta kuitenkin. Laulaja ilmoitti innoissaan bänsitreeneissä, että saisimmi seuraavaksi syksyksi keikan. Kukaan muu oikeastaan ei innostunut, koska oi yksi biisi kasassa ja muutenkaan ei ollut erityisesti kokemusta soittamisesta. Saimme kuitenkin kasaan viisi omaa biisiä ja yhden koverin kesän aikana, jotka menivät vähintäänkin lähes kohtalaisesti.
 
Keikkapäivälähestyi, jännitys ei meinannut millään kohota, kunnes keikkaa edeltävänä päivänä rupesi hieman kutkuttamaan mahassa, ei kuitenkaan mitään sen kummempia. Noh, seuraavana päivänä koulussa jotkut bändistämme kiinnostuneet kyselivät, missä se keikka on. No, niihin kysymyksiin oli pakko vastata, etten tiedä, joka jo kertoo osan valmistautumisestani keikkan. Elikkä en siis saanut ketään koululaistani paikalle. Se harmitti hieman. Keikkapäivänä ajatukseni eivät paljon muualla pyörineetkään, kun tulevassa keikassa. Kävin sitten ostamassa niitä viimehetken tarvikkeita koulun jälkeen, kuten piuhan, plektroja, kielet ja hihnan, jonka tosin unohdin ostaa(Ei sinällään haitannut, sillä himassa oli kyllä piuha, joskin melko ruma). Noh, tapahtuma alkoi kuudelta, meidän vuoromme oli puolitoista tuntia myöhemmin. tapahtuman alun paikkeilla toinen laulajistamme sitten soitti, missä viivyn. Olin juuri lähdössä, mutten tiennyt missä se paikka oli ja jouduin sitä kysymään. Katsoin sitten pikaisesti reittioppaasta miten sinne pääsen ja lähdin itse keikkapaikalle. Unohdimpa sitten katsoa missä piti jäädä pois ja jättäydyin keikkabussistani, jonka virkaa toimitti HKL:n linja numero 23, pois ja osuin kuin osuinkin oikealle pysäkille. Pääsin sitten itse keikkapaikalle, jossa oli kutakuinin ihan oikea backstagekin, josta sain limua niin paljon kuin halusi ja sämpylät per soittaja.
 
Ensimmäisellä bändillä oli kohtalaisesti porukkaa katsomassa, mietin, että ihan hyvin, jos nuo tulisivat katsomaan meidankin bändä. ne olivatkin sitten jotain bändin itse pyytämiä ja seuraavaslla bändillä ei ollutkaan melkein ketään katsomossa. Rupesin jo pelkäämään, että esiinnymmekö vain veljelleni ja siskolleni, jotka olivat lupautuneet tulla. Ei sentään. Laulajat olivat jostain ihmeestä saanut repäistyä monta kymmentä ihmistä katsomaan meitä j apelkoni osoittautuikin turhaksi Noh, ihmiset asettautuivat penkeille istumaan ja odottaman esityksemme alkua. Minua jännitti jonkinverran, muttei mitenkään paljon.
 
Noh, keikka alkoi ja pääsin aloittamaan keikkamme. Huusin mikkiin jotain, että ihmiset älyisivät keikan alkaneen. Melkein säikähdin, kuinka kovat suosion osoitukset saimme. Laulajat olivat siis kuunteluttaneet demoamme melko monella. No saimme ekan biisin aloitettua ja ihmiset kuitenkin istuivat. Biisi oli melko lyhyt ja sen loputtua tulivat kohtalaiset aplodit. Kesken spiikin minua rupesi pännimään yleisön passiivisuus, koska he istuivat. Huomasin edessäni päällä olevan mikin ja tein pikaisen laskutoimituksen , että jos edessä on mikki, johon voi sanoa jotain, niin sitten on pakko sanoa. Ilmoitin sitten yleisölle ystävällisellä karjahduksella, että Nousisivat edes ylös. No sitten alkoikin keikan fiilis kohota uusiin säfääreihin. Nimittäin kun laulaja oli saanut esiteltyä bändin ja kertomalla jotain peruspiikkejä, alkoi meidän "Hittibiisimme", eli ainoa nauhoitettu biisi. Se alkoi rumpusoollla ja kyllä huomasi, että porukka oli kuullut biisin aijemminkin, sillä yleisöstä lähti ääntä enemmän kuin eläintarhasta. Sitte, kun rumpusoolo loppui ja itse biisi alkoi, tuli jälleen vastaavanlaiset. Toki välissä oli isot hurraahuudot muutenkin. Noh, biisi alkoi siis rumpusoololla, jatkui bassojen ja rumpujen kera. Sitten, kun kitarat tulivat mukaan, tuli yleisöstä vieläkin ääntä pienen kylällisen verran, ellei enemmänkin. Fiilis oli sama, kun olisi ollut stadionilla esiintymässä tuhansille faneille, paitsi varmaankin parempi. Koko keikka jatkui todella hyvällä fiiliksellä ja meininki oli siis aivan katossa. En ollut odottanut mitään niin hyvää ensikeikalta. Koko keikka meni siis aivan nappiin. Tosin harjoitusta olisi tarvinnut enemän, sillä mokailin mielestäni kokoajan , mutta sitä ei kaiyleisöön kuulunut. Ehkä olisin voinut liikkua lavalla vähän enemmän, mutta korvasin sen mielestäni kohtuullisesti välispiikeilläni, vaikka unohdin ennaltamiettimistäni 70%. tosin tulihan niitä paikanpäällä sitten jonkun verran uusiaki mieleen. Jälkifiilingit olivat todella hyvät, vaikka en mielestäni soittanutkaan aivan parhaiten, miten olisin voinut.
 
yhteenveto:
Aivan mahtava ensikkeikka.
 
Millaisiakohan seuraavat keikat tulevat olemaan?

Kaikki mikä voi mennä perseelleen meni.
 
Millaisiakohan seuraavat keikat tulevat olemaan?
 
Alas tai ylöspäin.

Menin lavalle, soitin ja moshasin. Menin bäkkärille. Vedin kännit.

Vähän sama ku deträssillä.
 
Vedin kännit, menin lavalle, en osannu enää moshata, nukahin.

soitin pianolla klassista musiikkia.

Fiilistä oli ihan alusta asti, kun astuin bändin kanssa lavalle, niin osa porukasta näytti hevimerkkiä ja huus mun sukunimee.

Töllöttelin koko ajan kitaristia ettei se vaan yhtäkkiä vaihtaisi biisiä. Muuten ihan hyvin meni varmaan. 45 min tuli soitettua ja oltiin illan eka pändi. Huisii.
 
Illan lopulla soitin vielä ainoana basistina loppujameissa joissa oli vielä n. 4 kitaristia ja 2 rumpalia, taisi olla muusikkoelämäni hienoin performanssi se. Harmi että yleisö oli jo hävinnyt.
 
EDIT: Ja olin tietenkin palkannut kaverin huutamaan: "V*ttu sä olet paras, Juho!" sinne yleisöön. Huisii.

Mä aloin miettiä mun ekaa "ns. kunnon" keikkaa ja huomasin rajanveto-ongelman:
Mun eka keikka on varmaan ollut joululaulujen säestystä duunin joulujuhlassa ja siitä pikku hiljaa muuntuneet ad festarikeikoiksi ja rajanveto, mikä on ollut eka "ns. kunnon keikka" ei oo mulle ainakaan itsestään selvyys.

Fiilistä oli ihan alusta asti, kun astuin bändin kanssa lavalle, niin osa porukasta näytti hevimerkkiä ja huus mun sukunimee.
 
Onko sukunimesi Soittakaa-Paranoid? :)

soitin akustisella kitaralla klassista musiikkia.

Onko sukunimesi Soittakaa-Paranoid? :)
 
Hoho! Mullekin on tullut jotain vanhoja koulukavereita juttelemaan kesken keikan kännissä lavan eteen kun ollaan kaupungilla esiinnytty. Vaikeeta siinä on keskittyä.

Hoho! Mullekin on tullut jotain vanhoja koulukavereita juttelemaan kesken keikan kännissä lavan eteen kun ollaan kaupungilla esiinnytty. Vaikeeta siinä on keskittyä.
 
Niille voi sentään sanoa, että painu vittuun, mutta mulle on kesken soolon keikan tilaaja/maksaja tullut juttelemaan mukavia niitä/näitä ja sille ei voi oikein sanoa edellä olevaa.
 
Jos tulevaisuudessa tulee sama tilanne, lopetan soiton siihen paikkaan.

Ensimmäisestä keikasta en muista muuta kuin että olin kännissä ja vedin kitarasoolon.

Ei eka keikka, mut eka esiintyminen yleisölle tapahtui tän vuoden miitissä, Superhyperminitribuutin basisti stemmailijana. Tai, ehkäpä se oli keikka. Hienoo oli.

Eka keikka oli jokunen vuosi sitten ite järkätty eräällä seurojentalolla Niinikoskella. Minä olin sekasin, laulaja kännissä niinkun basisti ja rumpalikin, ja toinen kitaristi niin aineissa että se istu koko keikan soittamatta sointuakaan lavan nurkalla kitara kädessä. Onneks tosta porukasta ei soita samassa bändissä enää ku minä ja vokalisti:)
 
Edit. Typo.

Hoho, eka keikkamme junttilassa, tässä tunnelmat:
 
http://members.surfeu.fi/neudef/kei … /2004-08-28_Karttula_transcript.htm

No, nummirockissa juhannuksena v. 2000.Aika surkia keikka,meno Vääksyn nuorisotalolla oli paljon parempaa.

Elikkä millainen oli eka keikkasi? Joko ihan eka, eka nykyisen bändin kanssa taikka eka jokaisen bändin kanssa erikseen.
 
BEDIMMED bändimme eka keikka:
 
Kyseessä oli eilen Oulunkylän nuorisotaloa järisyttänyt Heviosasto Fest, jossa soitti kuusi Heviosastoon kuuluvaa bändiä.
 
Saavuimme paikalle n. tunnin myöhässä. Soundcheckien ainakin piti alkaa 15:30 mutta emme missanneet mitään. Ovet aukesivat yleisölle 17:30, emmekä sitä ennen päässeet vetämään soundcheckiä. Se vähän lisäsi jännitystä kun piti sitten kymmenessä minuutissa ennen keikkaa säätää kitarasaundit yms kuntoon.
 
Meitä aikaisempi bändi, lopetti ja menimme lavalle säätämään. Siinä vaiheessa vielä en huomannut kitaran leveleissä mitään kummallista, mutta kun aloimme soittamaan, huomasin suureksi harmikseni etten kuullut oikeastaan mitään omasta kitarastani. Kitarakaappi oli mikitetty ja kuului kyllä jotenkin yleisöön mutta itse en kuullut.
 
Näistä pienistä teknisistä ongelmista huolimatta, keikka meni hyvin ja jälkeenpäin oli hyvä fiilis.
 
Nyt vaan pitää ruveta hommailemaan lisää keikkoja.

...(silloinen tyttöystävä=)...
 
Shemale?