Bänditoiminta ›

Elikkä millainen oli eka keikkasi? Joko ihan eka, eka nykyisen bändin kanssa taikka eka jokaisen bändin kanssa erikseen.
 
Aloitampa itse:
 
Olipa joko synkkä, plvinen ja sateinen päivä, taikka ihan aurinkoinen, taikka vain pilvinen, taikka sitten saoi lunta, en oikein muista. No mutta kuitenkin. Laulaja ilmoitti innoissaan bänsitreeneissä, että saisimmi seuraavaksi syksyksi keikan. Kukaan muu oikeastaan ei innostunut, koska oi yksi biisi kasassa ja muutenkaan ei ollut erityisesti kokemusta soittamisesta. Saimme kuitenkin kasaan viisi omaa biisiä ja yhden koverin kesän aikana, jotka menivät vähintäänkin lähes kohtalaisesti.
 
Keikkapäivälähestyi, jännitys ei meinannut millään kohota, kunnes keikkaa edeltävänä päivänä rupesi hieman kutkuttamaan mahassa, ei kuitenkaan mitään sen kummempia. Noh, seuraavana päivänä koulussa jotkut bändistämme kiinnostuneet kyselivät, missä se keikka on. No, niihin kysymyksiin oli pakko vastata, etten tiedä, joka jo kertoo osan valmistautumisestani keikkan. Elikkä en siis saanut ketään koululaistani paikalle. Se harmitti hieman. Keikkapäivänä ajatukseni eivät paljon muualla pyörineetkään, kun tulevassa keikassa. Kävin sitten ostamassa niitä viimehetken tarvikkeita koulun jälkeen, kuten piuhan, plektroja, kielet ja hihnan, jonka tosin unohdin ostaa(Ei sinällään haitannut, sillä himassa oli kyllä piuha, joskin melko ruma). Noh, tapahtuma alkoi kuudelta, meidän vuoromme oli puolitoista tuntia myöhemmin. tapahtuman alun paikkeilla toinen laulajistamme sitten soitti, missä viivyn. Olin juuri lähdössä, mutten tiennyt missä se paikka oli ja jouduin sitä kysymään. Katsoin sitten pikaisesti reittioppaasta miten sinne pääsen ja lähdin itse keikkapaikalle. Unohdimpa sitten katsoa missä piti jäädä pois ja jättäydyin keikkabussistani, jonka virkaa toimitti HKL:n linja numero 23, pois ja osuin kuin osuinkin oikealle pysäkille. Pääsin sitten itse keikkapaikalle, jossa oli kutakuinin ihan oikea backstagekin, josta sain limua niin paljon kuin halusi ja sämpylät per soittaja.
 
Ensimmäisellä bändillä oli kohtalaisesti porukkaa katsomassa, mietin, että ihan hyvin, jos nuo tulisivat katsomaan meidankin bändä. ne olivatkin sitten jotain bändin itse pyytämiä ja seuraavaslla bändillä ei ollutkaan melkein ketään katsomossa. Rupesin jo pelkäämään, että esiinnymmekö vain veljelleni ja siskolleni, jotka olivat lupautuneet tulla. Ei sentään. Laulajat olivat jostain ihmeestä saanut repäistyä monta kymmentä ihmistä katsomaan meitä j apelkoni osoittautuikin turhaksi Noh, ihmiset asettautuivat penkeille istumaan ja odottaman esityksemme alkua. Minua jännitti jonkinverran, muttei mitenkään paljon.
 
Noh, keikka alkoi ja pääsin aloittamaan keikkamme. Huusin mikkiin jotain, että ihmiset älyisivät keikan alkaneen. Melkein säikähdin, kuinka kovat suosion osoitukset saimme. Laulajat olivat siis kuunteluttaneet demoamme melko monella. No saimme ekan biisin aloitettua ja ihmiset kuitenkin istuivat. Biisi oli melko lyhyt ja sen loputtua tulivat kohtalaiset aplodit. Kesken spiikin minua rupesi pännimään yleisön passiivisuus, koska he istuivat. Huomasin edessäni päällä olevan mikin ja tein pikaisen laskutoimituksen , että jos edessä on mikki, johon voi sanoa jotain, niin sitten on pakko sanoa. Ilmoitin sitten yleisölle ystävällisellä karjahduksella, että Nousisivat edes ylös. No sitten alkoikin keikan fiilis kohota uusiin säfääreihin. Nimittäin kun laulaja oli saanut esiteltyä bändin ja kertomalla jotain peruspiikkejä, alkoi meidän "Hittibiisimme", eli ainoa nauhoitettu biisi. Se alkoi rumpusoollla ja kyllä huomasi, että porukka oli kuullut biisin aijemminkin, sillä yleisöstä lähti ääntä enemmän kuin eläintarhasta. Sitte, kun rumpusoolo loppui ja itse biisi alkoi, tuli jälleen vastaavanlaiset. Toki välissä oli isot hurraahuudot muutenkin. Noh, biisi alkoi siis rumpusoololla, jatkui bassojen ja rumpujen kera. Sitten, kun kitarat tulivat mukaan, tuli yleisöstä vieläkin ääntä pienen kylällisen verran, ellei enemmänkin. Fiilis oli sama, kun olisi ollut stadionilla esiintymässä tuhansille faneille, paitsi varmaankin parempi. Koko keikka jatkui todella hyvällä fiiliksellä ja meininki oli siis aivan katossa. En ollut odottanut mitään niin hyvää ensikeikalta. Koko keikka meni siis aivan nappiin. Tosin harjoitusta olisi tarvinnut enemän, sillä mokailin mielestäni kokoajan , mutta sitä ei kaiyleisöön kuulunut. Ehkä olisin voinut liikkua lavalla vähän enemmän, mutta korvasin sen mielestäni kohtuullisesti välispiikeilläni, vaikka unohdin ennaltamiettimistäni 70%. tosin tulihan niitä paikanpäällä sitten jonkun verran uusiaki mieleen. Jälkifiilingit olivat todella hyvät, vaikka en mielestäni soittanutkaan aivan parhaiten, miten olisin voinut.
 
yhteenveto:
Aivan mahtava ensikkeikka.
 
Millaisiakohan seuraavat keikat tulevat olemaan?