Tässä nyt tuo perjantaina kaupasta hakemani Les Paul:
http://koti.welho.com/pkaijanl/pictures/IM000130.JPG Juzzu kaipasi jotain vastakkainasettelua?
Suurimpina eroina saundeissa on Gibsonin selkeämpi sointi, johtuen varmaan tuosta vaahterakannesta. Muutenkin Gibson soi akustisena tosi musikaalisesti ja tasaisesti eri taajuuksilta; PRS tuppaa korostamaan enemmän pelkkiä ala- ja ylätaajuuksia. En ollu aluks varma tosta 498T-tallamikistä, mutta se osottautukin loppujen lopuks helkkarin hyväks high-gain-mikiks vaikka keskialuetta onkin kuopattu (Mun mielestä junttamikissä pitää olla middleä jota vahvarista sitten vähennetään). 490R:hän on sellanen peruskaulamikki, aika pehmee saundiltaan. Molemmat mikit samaan aikaan käytössä antaa rouheen hardrock-murinan. Sustain on molemmissa erittäin hyvä, niin akustisesti kuin myös vahvarin kanssa.
Soitettavuudessa on myös suuria eroja, Gibsonin ollessa tietenkin huomattavasti painavampi, kulmikkaampi ja paksumpi, mutta myös kaulan profiilissa: Tremonti SE:n kaula on enemmän Fender-tyylinen lievä V-profiilinen pesismailanpuolikas, Les Paulissa taas litteämpi ja leveämpi. PRS:n kaulan kulma suhteessa runkoon on myös pienempi.
Miinusta Gibsonille tulee surkeista, mitättömän pienistä hihnatapeista, hihnalukot ovat nimittäin pakko-ostos.
-juki
EDIT: Ja väri on nyt sitte ilmeisesti se Ruby :>