Puhaltimet ›

Alunperin didgeridoo tehdään rautapuusta jonka termiitit ovat syöneet ontoksi. Usein siinä on myös mehiläisvahasta tehty suukappale, joka supistaa puun aukkoa hieman helpottaen puhallusta ja tehden sen miellyttävämmäksi huulille.
Didgeridoota soitetaan painamalla huulet suuaukon sisään ja pärisyttämällä niitä löysästi kuin pikkupoika joka leikkii lelutraktorilla. Oikein tehtynä ääni lähtee värähtelemään putken sisällä ja synnyttää didgeridoolle ominaisen matalan hypnoottisen pörinän. Ääntä voi muokata huulten asentoa ja suun tilavuutta muuttamalla. Myös kielellä saa lisättyä soittoon sävyjä ja tehosteita.
Didgeridoon soitossa oleellista on kiertoilmahengitys, joka mahdollistaa soiton katkeamattomuuden. Tähän on käsittääkseni kaksi tekniikkaa, se mitä oikeat didgeridoon taitajat käyttävät ja jonka tekniikasta minä en osaa sanoa mitään, ja oikeiden soittajien mielestä 'huijaustapa', jossa poskiin varastoidaan ilmaa joka puristetaan poskilihaksilla putkeen samalla kun nenän kautta otetaan nopeasti happea. Jälkimmäinen tapa antaa putken tilavuudesta ja suuaukosta riippuen ehkä sekunnin-kaksi hapenottoaikaa. "Oikea" tekniikka tehdään käsittääkseni jotenkin pallealla.
Aboriginaalit soittavat putkella rytmisiä tavuja. Lähes jokainen Australian aboriginaali osaa synnyttää didgeridoolla äänen, mutta jopa heidän keskuudessaan soittimen todellinen taitaminen on harvinaista. Jotkut tutkijat ovat epäilleet että sen soitossa on salainen merkkikieli jolla shamaanit viestivät toisilleen. Aboriginaalit eivät ole tunnetusti kovin avoimia ulkopuolisille kulttuuristaan joten tämäkin on jäänyt arvailujen varaan. Soitinta käytetään myös pitkissä rituaalisissa seremonioissa. Siihen saatetaan puhaltaa useita tunteja yhteen menoon soiton taukoamatta kertaakaan.
On ollut myös spekulaatioita putken terveysvaikutuksista. Joidenkin mukaan didgeridoo saattaa aiheuttaa liian pitkään soitettuna aivovaurion. Toisten mukaan putken rauhoittavalla värähtelyllä on terveyttä kohentavia vaikutuksia.
 
Didgeridoosta on helppo rakentaa jokamiehenversio itsekin. Tee näin: marssi LVI-kauppaan, ja pyydä harmaata viemäröintiin käytettyä putkea. Putken paksuus on jotakuinkin sama kuin kun kiertää etusormesta ja peukalosta ympyrän jossa sormien päät koskettavat toisiaan. Hyvä pituus on vaikkapa metri. Pitemmästä putkesta pääsee matalampi ääni, mutta sitä on vaikeampi soittaa. Myös putken seinän paksuus vaikuttaa ääneen.
Seuraavaksi marssi luontaistuotekauppaan ja osta pari mehiläisenvahakynttilää. Nyt voit suunnata kotiin.
Ota mehiläisvahakynttilä, rullaa se auki ja taittele laakeaksi neliöksi. Pistä lautaselle ja mikroaaltouuniin. Anna sen olla siellä pienen hetken aikaa. Kokeile aina välillä onko se jo pehmeää. Älä anna sen sulaa nestemäiseksi. Kun vaha on pehmyttä ja helposti muotoiltavaa, rupea pyörittämään siitä pitkulaista. Aseta vaha renkaan muotoon putken suulle. Paksunna tai levennä rengasta sen mukaan, miten huulesi mahtuvat putkeen hyvin. Tarkoitus n tehdä hyvin samantapainen rengas kuin jo aiemmin mainitsemani etusormi-peukaloympyrä. Painele vahan reunat vahvasti putken reunaa vasten jotta se pysyy paikallaan.
Voilá. Halutessasi voit myös maalata putken, harmaa ei ole kovin edustava väri. Siihen voi tehdä myös muunlaisia koristeita, aivan mielen mukaan. Nyt rupeat kokeilemaan kuinka ääni muodostuu. Jotkut tekevät pärinän pistämällä putken suoraan keskelle suuta, toiset pitävät putkea huulen sivussa niin että huulen toinen reuna jää suuaukon sisään. Äänen saa aikaan kummalla tavalla tahansa, mutta itse olen huomannut suoraan eteen asetettavan tekniikan helpommaksi. Sitäpaitsi näin on helpompi lisätä ääneen efektejä kielellään.
Voit myös kokeilla avantgardistisia keinoja putken kanssa. Kokeile 'laulaa' kurkullasi samaa taajuutta millä putki soi. Kokeile myös nostaa tätä taajuutta hieman; dissonoiva ääni rupeaa huojumaan ovelasti putkessa. Voit kokeilla myös kirkua putkeen kurkullasi. Tämä kuulostaa osaamattomasta hyvin härskiltä, mutta oikein käytettynä efekti on hieno. Rupea opettelemaan kiertoilmahengitystä, kuten sen jo aiemmin neuvoin. Se tuntuu alkuun vaikealta, mutta jo parin tunnin harjoittelun jälkeen käy kuin leikki. Tämä harjoittaa hyvin myös hapenottokykyä, josta on apua vaikkapa laulamisessa. Sama kiertoilmahengitys toimii tarvittaessa vaikkapa torvien kanssa.
Putken voi tehdä monesta muustakin materiaalista. Puu on toki aidoin. Eräällä ystävälläni on halkaistu puu joka on koverrettu ontoksi ja liimattu yhteen. Ääni on hyvä. Itselläni on kaksi muovista putkea. Toinen on iso, ja siitä lähtee hyvä bassojyrinä, toinen on ohutta valkoista viemäriputkea jota löytää vaikkapa lavuaarin alta ja bofferimiekkojen rungoista. Siinä on kimakka korkea ääni, eräänlainen "tenorididgeridoo." Sitä on myös hyvin helppo puhaltaa kiertoilmahengityksen avulla, sillä se ei vie paljoa ilmaa. Minulla on myös eräiltä messuilta ostettu puinen, saksassa valmistettu didgeridoo, joka on hyvin paksu eikä ääneltään ole mielestäni lähelläkään tuota isompaa muovista didgeridoota. Olen nähnyt ystäväni soittavan pölynimurin alumiiniputkea (imukappale toisessa päässä paikoillaan!) ja ääni oli vallan toimiva. Myös esimerkiksi muoviletkun saa soimaan.
Eikun kokeilemaan. Erittäin shamanistista pärinää pienellä vaivalla. Rentouttavaa touhua.
 
-Kamikaze Kettunen