| Aihe: Austraalialainen puhallin. | 1 |
|---|
|
Eli nyt olis kyseessä se puunrungosta tehty puhallin jonka termiitit on syöny ontoksi. Kun en nyt millään muista kyseisen pelin nimeä mutta kumminkin.
Mistä semmoisen mahtaisi löytää suomen maasta ja onko kellään kokemusta soittimesta kun nyt iski ihan hirvee himo opetella moinen soitin ja en kyllä tiedä siitä juuri yhtään mitään niin auttakaas pikkusen.
Mikään ei voita depression voittamatonta heikkoutta. |
|
F-musiikissa on ainaskin muistaakseni diggeridoita hyllyssä.
Opettaja opettaa ja rahaa saa, ostaa viinaa ja oksentaa. |
|
Ookkonä ikinä kuullu semmosesta kun kuukle:
http://www.google.com/search?q=australian+wind+instrument+termites |
|
http://www.thomann.de/gewa_didgerid … sn=7cbe79eb0e6362fa863ac9cff5550ed9
http://www.thomann.de/phillip_spenc … idgeridoo_0235_prodinfo.html?iwid=3
Tanssimusassa on hyvät tunnelmat!! |
|
F-musiikissa on ainaskin muistaakseni diggeridoita hyllyssä.
Jeah, pitääpäs mennä käymään..
Noin muuten kun katselin sun omaa soitin/soittolistaa niin satutko tietää tosta soittimesta mitään kun varmasti tunnet puhaltimet parimmin kun minä. Tiedän vaan et miltä pitäs kuullostaa mut mites se ääni sitten saadaan.
"Humistaanko" vai käytetäänkö niin kun monissa muissakin puhaltimissa huulia?
Mikään ei voita depression voittamatonta heikkoutta. |
|
Eiks siihen humista?
Markku tietää.
Opettaja opettaa ja rahaa saa, ostaa viinaa ja oksentaa. |
|
Eiks siihen humista?
Markku tietää.
siihen ns. pöristään huulilla. helpoiten se onnistuu pitämällä suukappaletta hieman suupielessä. |
|
Didgeridoon soitossahan on olennaisena osana myös kiertoilmahengitys, eli vedetään nenän kautta ilmaa sisään samalla kun sitä tulee suun kautta ulos. Näin saadaan katkeamaton pörinä aikaiseksi. Äänen saanti on suhteellisen helppoa, mutta tuo kiertoilmahengitys on kai sitten suhteellisen konstikasta.
"Get to the point where you don't have to practice. This leaves a lot more time for eating or wasting time." |
|
Didgeridoon soitossahan on olennaisena osana myös kiertoilmahengitys, eli vedetään nenän kautta ilmaa sisään samalla kun sitä tulee suun kautta ulos. Näin saadaan katkeamaton pörinä aikaiseksi. Äänen saanti on suhteellisen helppoa, mutta tuo kiertoilmahengitys on kai sitten suhteellisen konstikasta.
Parivuotta sitten Australiassa käydessäni toin itselleni didgeridoon Suomeen. Kiertoilmahengitys (circular breathing) on vaikein juttu koko soittimessa. Itse olen tuota silloin tällöin treenannut ja se onnistuu aina välillä, mutta vaikeaa se on. Homma toimii lähinnä siten, että nenän kautta vedetään ilmaa ja samaa aikaa puhalletaan suuhun otettu ilma poskien avulla.
Pariin kertaan pääsin kuuntelemaan paikallisten erittäin taitavaa soittoa ja kyllä siitä uskomattoman paljon saa erinääniä vain pörisemällä.
Joskus tuntuu, että joillain kitaristeilla on seitsemän sormea... mutta onneksi minulla on 10! |
|
Homma toimii lähinnä siten, että nenän kautta vedetään ilmaa ja samaa aikaa puhalletaan suuhun otettu ilma poskien avulla.
Nyt pamahti lussapallukka tästä vinkistä kun oon tässä ihmetelly että mites ihmeessä toimi oikein toimii.
Pariin kertaan pääsin kuuntelemaan paikallisten erittäin taitavaa soittoa ja kyllä siitä uskomattoman paljon saa erinääniä vain pörisemällä.
Joo se on uskomattoman hypnoottisen kuullosta kun joku kuka osaa soittaa, siinä mieli lepää.
Mikään ei voita depression voittamatonta heikkoutta. |
 Jemo
26.09.2005 23:24:21 | |
|
Alunperin didgeridoo tehdään rautapuusta jonka termiitit ovat syöneet ontoksi. Usein siinä on myös mehiläisvahasta tehty suukappale, joka supistaa puun aukkoa hieman helpottaen puhallusta ja tehden sen miellyttävämmäksi huulille.
Didgeridoota soitetaan painamalla huulet suuaukon sisään ja pärisyttämällä niitä löysästi kuin pikkupoika joka leikkii lelutraktorilla. Oikein tehtynä ääni lähtee värähtelemään putken sisällä ja synnyttää didgeridoolle ominaisen matalan hypnoottisen pörinän. Ääntä voi muokata huulten asentoa ja suun tilavuutta muuttamalla. Myös kielellä saa lisättyä soittoon sävyjä ja tehosteita.
Didgeridoon soitossa oleellista on kiertoilmahengitys, joka mahdollistaa soiton katkeamattomuuden. Tähän on käsittääkseni kaksi tekniikkaa, se mitä oikeat didgeridoon taitajat käyttävät ja jonka tekniikasta minä en osaa sanoa mitään, ja oikeiden soittajien mielestä 'huijaustapa', jossa poskiin varastoidaan ilmaa joka puristetaan poskilihaksilla putkeen samalla kun nenän kautta otetaan nopeasti happea. Jälkimmäinen tapa antaa putken tilavuudesta ja suuaukosta riippuen ehkä sekunnin-kaksi hapenottoaikaa. "Oikea" tekniikka tehdään käsittääkseni jotenkin pallealla.
Aboriginaalit soittavat putkella rytmisiä tavuja. Lähes jokainen Australian aboriginaali osaa synnyttää didgeridoolla äänen, mutta jopa heidän keskuudessaan soittimen todellinen taitaminen on harvinaista. Jotkut tutkijat ovat epäilleet että sen soitossa on salainen merkkikieli jolla shamaanit viestivät toisilleen. Aboriginaalit eivät ole tunnetusti kovin avoimia ulkopuolisille kulttuuristaan joten tämäkin on jäänyt arvailujen varaan. Soitinta käytetään myös pitkissä rituaalisissa seremonioissa. Siihen saatetaan puhaltaa useita tunteja yhteen menoon soiton taukoamatta kertaakaan.
On ollut myös spekulaatioita putken terveysvaikutuksista. Joidenkin mukaan didgeridoo saattaa aiheuttaa liian pitkään soitettuna aivovaurion. Toisten mukaan putken rauhoittavalla värähtelyllä on terveyttä kohentavia vaikutuksia.
Didgeridoosta on helppo rakentaa jokamiehenversio itsekin. Tee näin: marssi LVI-kauppaan, ja pyydä harmaata viemäröintiin käytettyä putkea. Putken paksuus on jotakuinkin sama kuin kun kiertää etusormesta ja peukalosta ympyrän jossa sormien päät koskettavat toisiaan. Hyvä pituus on vaikkapa metri. Pitemmästä putkesta pääsee matalampi ääni, mutta sitä on vaikeampi soittaa. Myös putken seinän paksuus vaikuttaa ääneen.
Seuraavaksi marssi luontaistuotekauppaan ja osta pari mehiläisenvahakynttilää. Nyt voit suunnata kotiin.
Ota mehiläisvahakynttilä, rullaa se auki ja taittele laakeaksi neliöksi. Pistä lautaselle ja mikroaaltouuniin. Anna sen olla siellä pienen hetken aikaa. Kokeile aina välillä onko se jo pehmeää. Älä anna sen sulaa nestemäiseksi. Kun vaha on pehmyttä ja helposti muotoiltavaa, rupea pyörittämään siitä pitkulaista. Aseta vaha renkaan muotoon putken suulle. Paksunna tai levennä rengasta sen mukaan, miten huulesi mahtuvat putkeen hyvin. Tarkoitus n tehdä hyvin samantapainen rengas kuin jo aiemmin mainitsemani etusormi-peukaloympyrä. Painele vahan reunat vahvasti putken reunaa vasten jotta se pysyy paikallaan.
Voilá. Halutessasi voit myös maalata putken, harmaa ei ole kovin edustava väri. Siihen voi tehdä myös muunlaisia koristeita, aivan mielen mukaan. Nyt rupeat kokeilemaan kuinka ääni muodostuu. Jotkut tekevät pärinän pistämällä putken suoraan keskelle suuta, toiset pitävät putkea huulen sivussa niin että huulen toinen reuna jää suuaukon sisään. Äänen saa aikaan kummalla tavalla tahansa, mutta itse olen huomannut suoraan eteen asetettavan tekniikan helpommaksi. Sitäpaitsi näin on helpompi lisätä ääneen efektejä kielellään.
Voit myös kokeilla avantgardistisia keinoja putken kanssa. Kokeile 'laulaa' kurkullasi samaa taajuutta millä putki soi. Kokeile myös nostaa tätä taajuutta hieman; dissonoiva ääni rupeaa huojumaan ovelasti putkessa. Voit kokeilla myös kirkua putkeen kurkullasi. Tämä kuulostaa osaamattomasta hyvin härskiltä, mutta oikein käytettynä efekti on hieno. Rupea opettelemaan kiertoilmahengitystä, kuten sen jo aiemmin neuvoin. Se tuntuu alkuun vaikealta, mutta jo parin tunnin harjoittelun jälkeen käy kuin leikki. Tämä harjoittaa hyvin myös hapenottokykyä, josta on apua vaikkapa laulamisessa. Sama kiertoilmahengitys toimii tarvittaessa vaikkapa torvien kanssa.
Putken voi tehdä monesta muustakin materiaalista. Puu on toki aidoin. Eräällä ystävälläni on halkaistu puu joka on koverrettu ontoksi ja liimattu yhteen. Ääni on hyvä. Itselläni on kaksi muovista putkea. Toinen on iso, ja siitä lähtee hyvä bassojyrinä, toinen on ohutta valkoista viemäriputkea jota löytää vaikkapa lavuaarin alta ja bofferimiekkojen rungoista. Siinä on kimakka korkea ääni, eräänlainen "tenorididgeridoo." Sitä on myös hyvin helppo puhaltaa kiertoilmahengityksen avulla, sillä se ei vie paljoa ilmaa. Minulla on myös eräiltä messuilta ostettu puinen, saksassa valmistettu didgeridoo, joka on hyvin paksu eikä ääneltään ole mielestäni lähelläkään tuota isompaa muovista didgeridoota. Olen nähnyt ystäväni soittavan pölynimurin alumiiniputkea (imukappale toisessa päässä paikoillaan!) ja ääni oli vallan toimiva. Myös esimerkiksi muoviletkun saa soimaan.
Eikun kokeilemaan. Erittäin shamanistista pärinää pienellä vaivalla. Rentouttavaa touhua.
-Kamikaze Kettunen
Olemme kuulemma jakomielitautinen. Muuten mukavia! -Einuli |
|
Näin voit oppia kiertoilmahengityksen yksinkertaisesti:
http://www.alexandertekniikka.fi/kiertoilmahengitys.html |
|
Tähän on käsittääkseni kaksi tekniikkaa, se mitä oikeat didgeridoon taitajat käyttävät ja jonka tekniikasta minä en osaa sanoa mitään, ja oikeiden soittajien mielestä 'huijaustapa', jossa poskiin varastoidaan ilmaa joka puristetaan poskilihaksilla putkeen samalla kun nenän kautta otetaan nopeasti happea. Jälkimmäinen tapa antaa putken tilavuudesta ja suuaukosta riippuen ehkä sekunnin-kaksi hapenottoaikaa. "Oikea" tekniikka tehdään käsittääkseni jotenkin pallealla.
Mutu mutu mutu!
Ei kai ne shamaanitkaan voi fysiikan lakeja rikkoa ihan miten haluaa. Kyllähän typeräkin ymmärtää, että ei fakiirikaan voi henkäistä ilmaa pallean kautta jos samanaikaisesti puhaltaa henkitorven kautta ulos. Johonkin se ilma, joka sisäänhengityksen aikana puhalletaan, on varastoitava ja koska sitä puhalletaan/pöristellään nimenomaan suun kautta ulos, niin se varastoidaan poskien sisälle. Mainitsemasi palleatekniikka voi onnistua jonkin ulkoisen hengityskoneen avulla, mutta epäilen, että aboilla ei sellaisia ole. Katsoppa tästä linkistä abo-mestarin poskia.
http://www.youtube.com/watch?v=9g592I-p-dc |
|
didge edelleen elossa www.didgeridoofinland.fi |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
