| Aihe: Gretsch kitaroista tarvittaisiin tietoja.. | |
|---|
|
Mielessä on pyörinyt jo pitkään Gretschin hommaaminen ja nimenomaan tällaiset isokoppaiset puoliakustiset.
Löytyisikö keltään tietoa ko. kitaroiden specseistä: mikit, vibrakammet, kaulaprofiilit ja myös valmistusmaat, kun tuntuu ettei se Made In USA aina ole ihan yksiselitteinen juttu.
Onko kitaroissa jotain heikkoja aikakausia valmistuksen suhteen, löytyisikö joltakulta myytäväksikin asti jotain mallia jne..
Lähinnä siis kiinnostaa George Harrison-, Brian Setzer- , Anssi Kela-henkiset pelit.
Kiitän jo etukäteen. |  Fortune
20.09.2005 14:52:32 (muokattu 20.09.2005 14:53:42) | |
|
Nykyäänhän nuo kalliimmat mallit tehdään Japanissa, Electromatic-sarja sitten Koreassa.
Muuta en tiedä, paitsi että Electromatic Hollow body on mainio peli korealaisuudestaan huolimatta :)
Seuraavalla sivustolla on aika paljon asiaa ja historiikkia muun muassa noista valmistuspaikoista:
http://www.gretschpages.com/
"Look behind you, a three-necked guitar!"
|  Tomtom
20.09.2005 15:03:53 (muokattu 20.09.2005 15:06:52) | |
|
Mulla on tuommoinen avatarissa näkyvä Tennessee Rose, olisko 6119, jos oikein muistan. Valmistettu Jaappaaniassa 2001. Mikkeinä filtertronit ja vätkyttimenä Gretschin oma Bigsby, väri deep stained cherry.
Jos vertaa Fortunen rokahtavaan laitteeseen, niin perusolettamus tuosta TR:stä on enemmän perinnemusiikkiin vivahtava.
Soi ilman sähköjä aika kivasti, putkivahvistimen kanssa aika monipuolinen laite, vaikkakaan ei mihinkään heavyn vääntöön isoilla volyymeilla. Viimeksi keikalla soittaessa toimi kyllä aika kivasti ihan rokkihommissakin, vaikka volataso alkoi olemaan jo varsin kova. Ei kannata antaa ulkonäön hämätä. Enimmäkseen tuolla tulee soiteltua kotona, keikalla ihan sillointällöin.
Viimeistelyn puolesta tuo on erittäin hyvin tehty, kaikki toimii ja erityisesti kaulan osalta työn jälki on kiitettävää.
Monet jää näihinkin koukkuun, kannattaa tyypätä jossain. Minulle tuo on todennäköisesti se kitara, josta en luovu, ehkä White Falconin takia korkeintaan...
E: mitenkähän tuota kaulaprofiilia kuvailis, otelauta on suht. leveä, reunalistoilla. Kaula sellainen loiva C- profiili, suht loivalla radiuksella. Omaan kouraani melko ideaali, mutta joku saattaa pitää liian leveänä.
"Play the volume as loud as you want to, but don't touch my levels now - I've got them set just like I like" Samuel L. Jackson |  jPekka
20.09.2005 16:05:22 (muokattu 20.09.2005 16:06:57) | |
|
Kuten Fortune totesi, www.gretschpages.com on erinomainen tiedonlähde. Myös firman omat sivut http://www.gretschguitars.com/ sisältävät paljon tietoa (mm. niiden oudommalle vähän ihmetystä herättävien kytkin- ja potikkasysteemien kaaviot).
Mutta historia lyhyesti...
- Klassinen kausi n. 1960-luvun puoliväliin asti. Soittimet pääosin laadukkaita, ja nyttemmin huomattavan kalliita.
- Baldwinin omistuksessa 1960-luvun puolivälistä 70-luvun loppuun: tason laskua, mutta joitakin hyvämaineisia malleja (mm. puoliakustinen Viking). Linja hakusessa, joitakin tämän ajan malleja saattaa saada halvemmallakin - tulee mieleen mm. 22-Pistepirkon arsenaalista löytyvä Corvette-lankku.
- Uusi nousu 1980-luvun lopulta lähtien: taso heittelee, mutta vähitellen homma alkaa toimia. Tuotanto enimmäkseen reissueita klassisen kauden malleista - osa suhteellisen hyviä kopioita, osa vähemmän onnistuneita. Jälleenmyyntiarvo pienempi, joten hyvän yksilön voi onnistua saamaan halvallakin.
- Fenderin omistuksessa n. vuodesta 2002: Taso nousee, reissuemallit enemmän kohdallaan ja alkuperäismallien mukaisia.
Gretschien mallimerkinnät ovat aina menneet vähän epäloogisesti ja omituisesti, esimerkiksi värien mukaan (Duojetissä on aina musta kansi, sama kitara oranssinruskeaksi petsattuna on Jet Firebird, ja tämä kitara lännenkoristeilla on Roundup. Sama kitara kokovalkoisena, kullatuin metalliosin ja erimuotoisella lavalla on White Penguin...)
Firman "klassiset" lankkukitaramallit (nuo Jet-johdannaiset) eivät muuten ole lankkuja: niiden mahonkirunkoon, ohuen vaahterakannen alle on kaivettu (vuosikerrasta riippuen) erikokoisia onteloita, joten ne ovat pikemminkin "neljäsosa-akustisia". Mikä kuuluu soundissa.
Klassisia G-mikrofoneja on kaksi mallia: Yksikelainen (DeArmond) Dynasonic, huomattavan ärhäkkä ja räyhäkkä kapine, sekä FilterTron-humbuckeri, joka on hiljaisempi ja pehmeämpi. Brian Setzer käyttää "Chet Atkins" -mallien johdannaisia ja FilterTroneja. George Harrisonin ensimmäinen Gretsch oli 50-luvun mallinen Duojet, jossa oli Dynasonicit, sittemmin hän hommasi nätin puoliakustisen, burgundinruskean Tenneseanin, jossa puolestaan oli FilterTronit.
Niin, ja minun Duojetiäni voi vapaasti kuolata sivulla http://www.yrttimaa.net/gretsch.html 8-)
- Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. | |
Mikäs pulju Gretsciä tuo maahan?
Älä! | |
Mikäs pulju Gretsciä tuo maahan?
Varmaan sama kuin Fenderiäkin... F-musiikki?
- Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. | |
Varmaan sama kuin Fenderiäkin... F-musiikki?
Siellä niitä ainakin on. Onko totta tuo kuulemani huhu, että ne Korean vehkeet ei oikein virettä pidä? | |
Siellä niitä ainakin on. Onko totta tuo kuulemani huhu, että ne Korean vehkeet ei oikein virettä pidä?
Ilmeisesti niissä on vähän laatuvaihteluja ollut, mutta pääsääntöisesti ainakin Gretschpagesin käyttäjät tuntuvat olleen Electromaticeihin tyytyväisiä.
Ilmeisesti pahin ongelma sekä vanhoissa Ameriikan, uusissa Japanin että Korean puoliakustisissa on tämä "neck hump" eli kaulan liitoskohtaan muodostuva mutka otelaudassa.
- Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. |  riff
20.09.2005 22:17:11 | |
|
Mä ostin kesäkuussa Electromaticin (korea) hintaan 730e uutena. Kyllä hinta/laatusuhteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen! "Aitoon" ei ole varaa..:-(
Positiivisuus on perseestä! | |
Mielessä on pyörinyt jo pitkään Gretschin hommaaminen ja nimenomaan tällaiset isokoppaiset puoliakustiset.
Suosittelen uudemmista Fender-aikakauden pelejä, itsellä on pari pre-fender gretschiä, molemmat loistokitaroita, mutta molemmissa oli laitettavaa ennenkuin olivat aivan soittokelpoisia.
Jos taas Balwin-ajan kitarat kiinnostavat, niin kitarapajalla näkyisi olevan nyt muutamakin. Vanhempia 50-luvun Gretshejä saa täältä metsästää ihan tosissaan ja hinnat ovat sen mukaisia.
Löytyisikö keltään tietoa ko. kitaroiden specseistä: mikit, vibrakammet, kaulaprofiilit ja myös valmistusmaat, kun tuntuu ettei se Made In USA aina ole ihan yksiselitteinen juttu.
Muut vastaukset tuossa tulikin jo, puoliakustisissa on pääasiassa Bigsby B6 kampi, sitä löytyy sekä normaalilla bigsby-peräkappaleella että Gretschin V-cut out-peräkappaleella. Niillä ei ole juuri muuta eroa kuin ulkonäkö. Lisäksi jossain malleissa on erilaisia kahvoja.
Pauli | |
Ah, Paulin kommentista tuli mieleen, että yksi viidakko Gretscheissä ovat tallat. Malleja on melkoisen monia.
Sekä puoliakustisissa että Jet-sarjan "lankuissa" on nimittäin kielet vedetty peräkappaleesta jazzkitaratyylisen kelluvan tallan yli - eli talla alustoineen on irrallinen palikka, joka pysyy kohdallaan kielten painamana (jotkut ovat laittaneet tallan alle kaksipuolista teippiä tai muita virityksiä, mutta ainakin Duojetin talla tuntuu pysyvän oikein hyvin 12-kielten painamana).
Yksinkertaisin versio on pelkkä metallipalkki, jossa on mahdollisesti urat kielille. Tämä "bar bridge" on esimerkiksi George Harrison -Duojetin vakio. Soundillisesti hyvä, säätömahdollisuuksia rajallisesti.
Omassa Duojetissäni on "space control" - ruuvikierteinen poikittaispalkki, jossa tallapaloina on palkkiin kiinnitetyt, lovetut mutterit. Soundillisesti aika hyvä tämäkin, säätövaraa palkkiin nähden enemmän eli kielten etäisyys toisistaan. Intonaatiosäätö tässäkin vain sikäli, että koko tallasysteemiä voi päistään liikutella suuntaan tai toiseen.
Klassinen malli on "Melita bridge": edellisiin verrattuna paljon paremmat intonaation säätömahdollisuudet, mutta tallapalat ovat aika korkeita ja estävät jossain määrin kielten demppaamisen kämmensyrjällä.
Aika monet ovat laittaneet orkkistallojen tilalle Gibson-tyylisen "Tune-O-Maticin", mikä taitaa joissakin malleissa olla vakkarinakin.
- Mitä on biljoona mikrofonia?
- ???
- Yksi megafoni. | |
Ah, Paulin kommentista tuli mieleen, että yksi viidakko Gretscheissä ovat tallat. Malleja on melkoisen monia.
Sekä puoliakustisissa että Jet-sarjan "lankuissa" on nimittäin kielet vedetty peräkappaleesta jazzkitaratyylisen kelluvan tallan yli - eli talla alustoineen on irrallinen palikka, joka pysyy kohdallaan kielten painamana (jotkut ovat laittaneet tallan alle kaksipuolista teippiä tai muita virityksiä, mutta ainakin Duojetin talla tuntuu pysyvän oikein hyvin 12-kielten painamana).
Joo, noita viritelmiä on muutamia, mulla ei tallat oikeen pysyneet paikallaan, parani kun tallan jalustan alta karhennettiin lakkaa vähän. Yksi suosittu vaihtoehto on tallan "nastoitus", eli jalusta on pienillä nastoilla kiinni kannessa. Tällainen on on to tehtaalla asennettuna useissa Tune-o-matic tallalla varustetussa Gretscheissä, mm. kaikki Setzer-mallit. Toi kakspuolinen teippi ei ole oikeen hyvä idea, se ei vaan voi tehdä hyvää soundille.
aika monet ovat laittaneet orkkistallojen tilalle Gibson-tyylisen "Tune-O-Maticin", mikä taitaa joissakin malleissa olla vakkarinakin.
Joo, esim. minä. Mä en vaan sietänyt niitä Roller bridge ja Space Control-talloja. Joku tykkää, minä en. Soundinsa puolesta taitaa toi Bar-bridge olla pidetyin, mulla ei vaan ole mitään kokemusta, eikä sen enempää Melitasta.
Pauli | |
Siellä niitä ainakin on. Onko totta tuo kuulemani huhu, että ne Korean vehkeet ei oikein virettä pidä?
Ei minulla ainakaan mitään ongelmaa tuon Hollow Bodyn kanssa ole.
Vähän lyijykynää satulauriin ja hyvin toimii.
"Look behind you, a three-necked guitar!"
| |
Ei minulla ainakaan mitään ongelmaa tuon Hollow Bodyn kanssa ole.
Vähän lyijykynää satulauriin ja hyvin toimii.
Kiitän. Olen kuolannut Fasulla sellaista vihreää namua jo pitkään....kunhan tässä taloustilanne paranee, niin pakko se on saada. | |
Mikähän on kun tuolla torilla näyttää olevan aika kasa lähes uusia Jettejä myynnissä? Onkohan niiden kanssa ollut jotain laatuongelmaa?
Tää Billy-Bo on muuten tosi makee:
http://www.gretschguitars.com/gear/ … ofessional+Collection&cat2=&q=&st=1
TV Jonesin Power'Troneilla ja kaikkee...
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |  Kossu
07.02.2006 13:12:21 (muokattu 07.02.2006 13:22:11) | |
|
Hyvä maku sulla - Gretschit ovat ultimate makeita kitaroita.
Olen hieman eri mieltä noista Gretsch malli nimien epäloogisuudesta.Gretsch kitaroiden ensisijainen mallinimi on nimittäin nelinumeroiden mallinumero ja kyllä kuuluisimmat 6119, 6120, 6121, 6122, 6129, 6131 merkinnät olivat aivan johdonmukaisia, Esimerkiksi samanikäiset 6121 Round Up ja 6121 Duojet kitarat olivat mensuuriltaan ja mikeiltään ja varusteiltaan samoja kitaroita mutta niiden väri ja koristelu oli erilainen. No joo toisaalta 6129 ja 6131 olivat väriä lukuunottamatta samoja kitaroita ja käytänössä samoja kuin 6121 .... niin ettei ne nyt ihan selviä ole.
Saman mallinumeron takaa löytyy valtava määrä hieman erilaisia kitaroita, koska Gretsch kehitti mallejaan jatkuvasti myös kesken vuotta eikä niin kuin Gibson ja Fender että olisi tehnyt yhtä tyyppiä muutaman vuoden ja sitten taas tehnyt joukon suurempia muutoksia yhdellä kerralla.
Jos soitat hieman rankemalla tatsilla niin 60-luvun mallit ovat kiertoherkkiä ja niissä on vähemmän sustainia kuin vanhemmissa tai uudemmissa malleissa. 60 luvun malleissa oli ohuempi kansi ja Chet Atkins malleissa palkki ei kulkenut läpirungon niin kuin klassisessa 6120 rokkikitarassa joka on hämäävästä ulkonäöstään huolimatta melkein lankkukitara ja kestää soittoa tosi rankoilla äänentasoilla. Ja esimerkiksi Cultin kitaristi vetää 70-luvun White Falcon malleilla eikä vanhemilla. Jotkut välttelevät myös niitä malleja joissa on ns: dial up mute. Sen vivusto kuulemma pilaa soundin.
60-luvun puoliväli on keräiiliöille ja 70-luvun alku soittajia varten. Sama koskee ainakin jossain määrin uusintajulkaisumalleja. Itseasissa on outoa että Anssi Kelalla on rankkojen rokkimiesten Dármond mikkinen 6120 vaikka tyylin, soundin ja imagon puolestta sällille sopisi paremmin vaikka kymmene vuotta nuorempi 6123 Monkees model.
ChuckJimiJeffThundersJohnyBoHooker | |
Mikähän on kun tuolla torilla näyttää olevan aika kasa lähes uusia Jettejä myynnissä? Onkohan niiden kanssa ollut jotain laatuongelmaa?
Olisko käynyt silleen, että on ostettu heräteostoksena kun on halvalla saanut. Ja pistetty sitten myyntiin, kun on huomattu ettei ollutkaan ns. oma juttu...
Cheap tequila and too much Seconal, but I`m still alive and well! * Bella Italia #1 * MegaMan Club #002 - Quiff Man * ASHC #1 * YSKÄ #2 | |
Joo luulen että Gretsch kitaroissa on sama juttu kuin Mosrite Ventures malleissakin, moni ostaa niitä tyylin ja esikuvien vuoksi vaikka kitara ei itselle eikä omaan musiikkityyliin oikein sovikkaan.
ChuckJimiJeffThundersJohnyBoHooker | |
Joo luulen että Gretsch kitaroissa on sama juttu kuin Mosrite Ventures malleissakin, moni ostaa niitä tyylin ja esikuvien vuoksi vaikka kitara ei itselle eikä omaan musiikkityyliin oikein sovikkaan.
Vihjaatteks te ettei Gretsch muka sovi johonki musatyyliin? Mihin? Meinaan vaan että onhan noita Gretsch-kepittäjiä ainaki osastoilla rock&roll&blues&jazz - kantrista nyt puhumattakaan. Onks niitä muitaki tyylejä?
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. | |
Onko kitaroissa jotain heikkoja aikakausia valmistuksen suhteen, löytyisikö joltakulta myytäväksikin asti jotain mallia jne..
Nykyhetki, ennen Gretschit olivat parempia, mutta eipä nytkään paljon moitittavaa ole.
He's a hero, hän ei taivu! THV-Klubi #12 | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
