Yleistä keskustelua musiikista ›

Mun mielestä huono bändi on sellainen, jonka musiikki ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia. Joku Mamba yms. iskelmärokkipoppi on ainakin sellaista, siis mulle.
 
Mutta sinänsä vähän ristiriitaista että nämä "mitään tunteita herättämättömät" bändit kuitenkin kirvoittavat paljon niitä suorastaan tuskallisia "Ouuh, mitä paskaa, tekisi mieli tappaa" -kommentteja.
 
Mutta onhan se hyvä että ihmisillä on asioita joista olla ylpeä ("MINÄ en AINAKAAN tykkää siitä bändistä!").
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että täällä on parempiakin asioita vihata kuin jokin bändi. Pruh.

Mutta sinänsä vähän ristiriitaista että nämä "mitään tunteita herättämättömät" bändit kuitenkin kirvoittavat paljon niitä suorastaan tuskallisia "Ouuh, mitä paskaa, tekisi mieli tappaa" -kommentteja.
 
Niinpä, aika paradoksaalista sinänsä :D
BonJoviakin voisi kuunnella, jos nyt jostain syystä täytyisi saada hirmu vitutus päälle, koska se on tosiaankin ns. musiikkia, jonka kuuleminen vetää mielen matalaksi ja pistää muutenkin vituttamaan. Ois esim. jollekin näyttelijälle ihan hyvä apu roolihahmonsa elävöittämiseen.

Jos tuosta Nirvanasta.. Aina puhutaan siitä kuinka Nirvanan biiseissä on hyviä melodioita ja sitä rataa, mutta minun mielestäni ne biisit ovat vaivaannuttavan mitäänsanomattomia ja tylsiä eikä niissä ole minkäänlaista tarttumapintaa minulle. Cobainkin on ihan huono laulaja. Olen kyllä yrittänyt kuunnella mutta kun ei niin ei. No niin, siinä oli nikottelua Nirvanasta.
 
Tuo "Dream Theater on pelkkää tekniikkakikkailua eikä ne ole koskaan tehneet hyvää biisiä" on aivan perseestä oleva mielipide. Kummasti Dream Theaterin kirvoittaessa negatiivisia tuntemuksia, ensimmäinen perustelu on juuri tuo yltiöpäinen teknisyys, kun DT:ssä on sitä huomattavasti vähemmän kuin mitä yleensä väitetään. Onkohan yksikään nikottelija kuunnellut yhtään Dream Theaterin levyä alusta loppuun? Esim. Images And Wordsia? Kyllä siinä on ihan tavallisia biisejä joiden ei nyt mitenkään kamalan teknisiä tai vaikeita pitäisi olla.
 
Nyt joku voi tietenkin teilata DT:n samoilla perusteilla kuin minä teilasin Nirvanan äsken.

Jani: No perustellaan sitten. Huono bändi on mun mielestä sellanen, jonka musiikki herättää negatiivisia assosiaatioita tai muita tuntemuksia. Nirvana täyttää tämän määritelmän erinomaisesti. Lohdutonta ja ankeaa ns. musiikkia, jonka kuuleminen vetää mielen matalaksi ja pistää muutenkin vituttamaan.
 
Jani hei. Jos nyt lähdetään tuolle polulle, niin tuskinpa Cave tai Cohenkaan kovin lohdullista ja hilpeää musiikkia ovat korvakäytäviämme sulostuttamaan luoneet. Lue: En osaa tuota kovin hyväksi perusteluksi_sinulta_lukea ;-).

Jani hei. Jos nyt lähdetään tuolle polulle, niin tuskinpa Cave tai Cohenkaan kovin lohdullista ja hilpeää musiikkia ovat korvakäytäviämme sulostuttamaan luoneet. Lue: En osaa tuota kovin hyväksi perusteluksi_sinulta_lukea ;-).
 
No mutta... gentlemannien Cave & Cohen teosten lyyrillinen sisältö (parivaljakon ulosannista ja habituksesta puhumattakaan) on toki niin tyylikkään dekadenttia, että mistään yhtymäkohdista nuoriherra Cobainiin on turha puhuakaan. Synkeyttä ja rappiota on monenlaista; on sitä lajia, jota löytyy mukulakivikatujen päissä sijaitsevista uhkaavista goottilaiskartanoista, ja sitten sitä lajia jota löytyy rään, paskan ja kusen tahrimilta kujilta, joissa huumeruiskut lojuvat ankeina kuin merenrantaan kuolemaan huuhtoutuneet makrillit.
 
Mikäli Nick Cave on populäärimusiikin Edgar Allan Poe, Kurt Cobain on joku splatterpunkin jälkimainingeissa pinnalle noussut kurja kynäilijä, jolla ei ole minkäänlaista tyylitajua tahi finesseä.

No mutta...
 
No niin, tuleehan se sieltä kun vähän potkii ;-D.
(Itse kuuntelen mieluusti kaikkien noiden kolmen maskuliinin tuotantoa)

Mikäli Nick Cave on populäärimusiikin Edgar Allan Poe, Kurt Cobain on joku splatterpunkin jälkimainingeissa pinnalle noussut kurja kynäilijä, jolla ei ole minkäänlaista tyylitajua tahi finesseä.
 
Totakin vois perustella vielä. Tuntuu, että jotkut pitää Cobainia nerona ja jotkut "vaan paskana". Yleensä ne, jotka ei tykkää, on kuulleet just sen Smells Like Teen Spiritin, jota Cobain ei itsekään minään taideteoksena pitänyt. Omastani mielestäni esim. "Polly"-niminen kappale(etenkin keikoilla esitettynä) on melko hyvä esimerkki Cobainin tyylitajusta. Samaa mieltä kanssani on ainakin Bob Dylan.
 
Alkaa kyllä mennä aika offtopic.

Mikäli Nick Cave on populäärimusiikin Edgar Allan Poe, Kurt Cobain on joku splatterpunkin jälkimainingeissa pinnalle noussut kurja kynäilijä, jolla ei ole minkäänlaista tyylitajua tahi finesseä.
 
Sanotaan nyt ensin, että en Nirvanaa halua kuultavakseni, mieluummin ikinä. Sain tarpeekseni silloin joskus kun kafrut luukutti sitä, yh.
 
Mielestäni her Cobain oli kuitenkin älynnyt yhden erittäin tärkeän asian kitaransoitosta, mitä kauhean moni ei ole hokannut. Eli että sitä kikkaraa ei tarvitse kokoaikaa olla huudattamassa vaikka se lavalla kaulassa roikkuukin. Ne hiljaiset kohdat, dynamiikka, ne saavat sen kertsinkin sitten lentoon. Hiljaisuus puhuu joskus kaikkein äänekkäimmin.
 
Nojoo, asiaan. En usko että sellaisia bändejä on muita kuin ne, mistä jengi ei tiedä juurikaan. Otetaan mikä tahansa nyt kulttimainetta nautiva orkesteri ja nostetaan se suosituksi laajemmin niin johan löytyy nikottelijaa. Ja kuten tämänkin ketjun mittaan on huomattu, ei mikään ehdotus mene kuitenkaan läpi sanoi mitä tahansa, vastaan siis: Antti Tuisku.

Mielestäni her Cobain oli kuitenkin älynnyt yhden erittäin tärkeän asian kitaransoitosta, mitä kauhean moni ei ole hokannut. Eli että sitä kikkaraa ei tarvitse kokoaikaa olla huudattamassa vaikka se lavalla kaulassa roikkuukin. Ne hiljaiset kohdat, dynamiikka, ne saavat sen kertsinkin sitten lentoon. Hiljaisuus puhuu joskus kaikkein äänekkäimmin.
 
Hienosti sanottu: tämä pätee paitsi soittamiseen, myös laulamiseen. +

Mielestäni her Cobain oli kuitenkin älynnyt yhden erittäin tärkeän asian kitaransoitosta, mitä kauhean moni ei ole hokannut. Eli että sitä kikkaraa ei tarvitse kokoaikaa olla huudattamassa vaikka se lavalla kaulassa roikkuukin. Ne hiljaiset kohdat, dynamiikka, ne saavat sen kertsinkin sitten lentoon. Hiljaisuus puhuu joskus kaikkein äänekkäimmin.
 
Eikös tämä ole ollut jo pitkään helvetin yleinen tapa toimia kaikessa radio"metallissa" ja rockissa. Säkeistöt vedetään pelkällä rummuilla, bassolla ja laululla (+ ehkä jotain pientä rimputtelua kitaralla) ja kertsiin räväytetään säröt täysille ja jyystetään kunnon puuroisilla voimasoinnuilla eteenpäin. :)
 
Mielestäni kertsin toimivuus enemmänkin hyvistä riffeistä, melodioista ym. kiinni, kuin siitä että onko säkeistön ja kertsin välillä aivan helvetinmoista dynamiikkaeroa.

Tyhmää itsestäänselvyyspaskanjauhantaa:
 
Pöh. Nirvanalla on hyviä biisejä, siihen sen suosio perustuu. Ymmärrettävästi kaikki eivät vain voi pitää bändin tyylistä, soundista tai musatyylistä. Mut se on ihan ok. Ei kaikesta tarvi tykätä. En minäkään pidä hip hopista, mutta eipä se tee siitä huonompaa musiikkia. Ja ei kaikesta voi pitää, kun ne eri musatyylien maailmat voi olla niin kaukana toisistaan. Kaikista eri genreistä ei pidä yrittää kuunnella sitä samaa juttua.

Eikös tämä ole ollut jo pitkään helvetin yleinen tapa toimia kaikessa radio"metallissa" ja rockissa. Säkeistöt vedetään pelkällä rummuilla, bassolla ja laululla (+ ehkä jotain pientä rimputtelua kitaralla) ja kertsiin räväytetään säröt täysille ja jyystetään kunnon puuroisilla voimasoinnuilla eteenpäin. :)
 
Mielestäni kertsin toimivuus enemmänkin hyvistä riffeistä, melodioista ym. kiinni, kuin siitä että onko säkeistön ja kertsin välillä aivan helvetinmoista dynamiikkaeroa.
 
Mistähän se on sitten lähtöisin? Joo, en kuuntele kuin Ylen 1. Että silleen voi olla vähän vanhahkoa tietoa.
 
Musiikki nyt koostuu melodiasta, harmoniasta, rytmistä ja dynamiikasta. Noi kun on _kaikki_ hallussa, niin sit lähtee. Tuo dynamiikka vain tuntui olevan täysin hukassa silloin, kun Narvana oli uusi juttu, siksi se teki vaikutuksen. Sillä yhdellä kikalla pelkästään.
 
Edelleen korostan sitä, että yhtään levyä en ostanut, enkä osta. Enkä siitä tykkää. Jne. Mutta tunnustan kyllä ne ansiot mitä siinä näen. Siitä voisi moni ottaa oppia edelleen. Tossa kyllä nykyaikainen masterointitapakin tekee hallaa kun pitää lytätä ja lytätä sitä niin että ei mitään tolkkua.

Tyhmää itsestäänselvyyspaskanjauhantaa:
 
Pöh. Nirvanalla on hyviä biisejä, siihen sen suosio perustuu. Ymmärrettävästi kaikki eivät vain voi pitää bändin tyylistä, soundista tai musatyylistä. Mut se on ihan ok. Ei kaikesta tarvi tykätä. En minäkään pidä hip hopista, mutta eipä se tee siitä huonompaa musiikkia. Ja ei kaikesta voi pitää, kun ne eri musatyylien maailmat voi olla niin kaukana toisistaan. Kaikista eri genreistä ei pidä yrittää kuunnella sitä samaa juttua.
 
Hyvin sanottu. Ei minua enää toista kertaa saa kukaan Dream Theaterin keikalle, ja se Images and Words tulee jäämään ainoaksi levyksi, jota ei kyllä taatusti nähdä täällä soittimessa enää. Mutta kyllä minä olen valmis näkemään ne ansiot mitä sillä pumpulla. Silläkin pumpulla. Yleensä noinkin pitkään menestyneistä jutuista se oma idea löytyy. Päiväperhoset on sitten asia erikseen.

Pöh, tää on mennyt pelkäksi nokitteluksi koko ketju. Joku mainitsee minkä tahansa yhtyeen, ja viiden minuutin sisällä joku on sitä haukkumassa mikä ei varmaan ollut aloittajan tarkoitus. Mun puolesta vois lukita, ei tässä oo enää mielenkiintoa.

Pöh, tää on mennyt pelkäksi nokitteluksi koko ketju. Joku mainitsee minkä tahansa yhtyeen, ja viiden minuutin sisällä joku on sitä haukkumassa mikä ei varmaan ollut aloittajan tarkoitus. Mun puolesta vois lukita, ei tässä oo enää mielenkiintoa.
 
mun ehdotusta ei oo dumattu

Pöh, tää on mennyt pelkäksi nokitteluksi koko ketju. Joku mainitsee minkä tahansa yhtyeen, ja viiden minuutin sisällä joku on sitä haukkumassa mikä ei varmaan ollut aloittajan tarkoitus. Mun puolesta vois lukita, ei tässä oo enää mielenkiintoa.
 
Asiallista juttuahan täällä on. Yleensä vain käy valitettavasti niin, että keskustelu alkaa tietystä pisteestä, ja se etenee tiettyyn suuntaan. Ei siis enää 40 sivun jälkeen jauheta sitä samaa juttua mitä aivan aluksi. Tämä on siis aivan luonnollista.

Joo, anteeksi nyt että kysyin Nirvanasta.
 
Ei enää sanaakaan kys. bändistä tässä ketjussa.
 
NIRVANA!
 
Anteeksi, en voinut vastustaa...

Provosoiduin ihan vitusti, ja teki mieli alkaa vänkäämään. Käytin paljon itsehillintää etten sitä tehnyt.
 
Senverran kuitenkin piti sanoa että tämän tähän laitoin.
 

 
Niin ja itse aiheeseen, jo mainitut vanhahtavat mustat blues-äijät, joilla on kitara ja/tai huuliharppu kourassa/suussa. Niistä ei kehtaa sanoa pahaa sanaa. Kokenut vanha musiikin mies jammailee lavalla ja fiilistelee, se on hienoa. Porin Jazzeista en muuten välitä, mutta näitä on mukava katsellä aina jos siellä sattuu olemaan. Kaikista mieluiten. Jotain hienoa on siinä, vaikke n perusbluesia juurikaan kuuntele.

Niin ja itse aiheeseen, jo mainitut vanhahtavat mustat blues-äijät, joilla on kitara ja/tai huuliharppu kourassa/suussa. Niistä ei kehtaa sanoa pahaa sanaa. Kokenut vanha musiikin mies jammailee lavalla ja fiilistelee, se on hienoa. Porin Jazzeista en muuten välitä, mutta näitä on mukava katsellä aina jos siellä sattuu olemaan. Kaikista mieluiten. Jotain hienoa on siinä, vaikke n perusbluesia juurikaan kuuntele.
 
Jokuhan täällä mainitsi, ettei noita ainakaan musiikillisesti kukaan kehtaa mollata.
Mutta kyllähän täällä on esiintynyt kritiikkiä "blueskaavan permutaatiota" vastaan.
 
Ja mitäköhän white power -heebot sanoisivat MUSTISTA bluesheeboista?