Rummut: rumpukamat ›

On tullut kokeiltua peltien takomistakin vastaavan tyyppisillä aihioilla. Lopputulos ei ole ikinä vastannut lähellekään sitä, mitä on yrittänyt hakea. Vesileikkurilla kyllä olen onnistunut soundillisestikin pienentämään vanhan rämän riden. Painosorvausta olen myös haaveillut kokeilevani, muttei ole vielä löytynyt sopivaa pajaa testailla.
 
Perusvirheenä, kuten kaikessa käsityössä nykyään, yrittää lyödä liian kovaa harvoilla iskuilla, kun pitäisi malttaa kilkuttaa ja muokata kevyesti pikkuhiljaa. Kai sitä on liian malttamaton => lopputulos pelti isoilla kuopilla, soundi klonk.
 
Samoin tämä "käsityön leima" eli pelti on uniikki, muttei lainkaan symmetrinen, tekee hyvän äänen saavuttamisesta fysikaalisen mahdottomuuden.
 
Lämmittämälläkin on koitettu, pellistä katoaa sen ominainen jännitys (kuten myös halkeamisessakin) ja äänen spektri eqvalisoituu klonk-osastolle. Lisäksi pelti on veltto ja ääni lähellä oikeaa peltiplootua.
 
Ainoa temppu, joka on jollain tapaa onnistunut, on china-tyyppisen soundin saaminen kääntämällä takomalla ulkoreuna "nurinpäin" (kuten china). Tällöin olen peltiin hieman tsainamaista ääntä jopa saanutkin, kuitenkin lopputuloksena enemmän sitä efektipeltiosastoa.
 
Olen hieman luopunut ajatuksesta peltien takomisen suhteen.
Joskus aion kyllä kokeilla ehjän, tylsäsoundisen aihion pintaan lyötäviä pintajälkiä, jotka käsitykseni mukaan tuovat tiettyjen taajuuksien kerrannaisia ts. "räkää" lisää soundiin. Odottelen vain sopivaa maltillisuuden ja tyyneyden hetkeä sekä oivaa uhria...