Aloittelijat ›

Aloitin alttosaksofonilla soittamisen vajaa vuosi sitten. Soitin tuntuu (kerrankin) omalta, ja soittaminen on hauskaa. Silti tuntuu, että motivaatio on välillä hukassa. Sitä sitten yritetään hankkia mitä käsittämättömin keinoin (eli ostin kaapin, jotta saan fonin kivasti esille ja se on siitä helppo ottaa soittamista varten verrattuna siihen, että kaivaa kotelosta sohvan alta).
 
Ehkä yksi syy motivaatiopulaan on soittamisen tarkoituksettomuus. Tavoitteita kun ei ole, enkä oikein osaa asettaakaan. Muusikkoa minusta tuskin enää tulee, mutta harrastuksena haluaisin jatkaa.
 
Yksin soittaminen myös tylsistyttää. Soittoseuran löytäminen vain on melko vaikeaa. En ole koskaan soittanut missään porukassa, eikä kavereistani löydy soittoseuraa. Olen kuitenkin vasta vajaan vuoden soittanut fonia (vaikkakin poikkihuilu taustalla), joten harva tällaista aloittelijaa haluaa mihinkään mukaan. Puhallinorkesteri ei myöskään ole se kiinnostavin, vaan mieluummin 'bändissä' soittaminen. Mistä sitä seuraa sitten löytäisi (WANTED-palstaa olen lueskellut ja vastannutkin pariin ilmoitukseen).
 
Ongelmana on siis lähinnä aikuisopiskelijan soittamisen mielekkyys. Kärsiikö kukaan muu samoista ongelmista?

Puhallinorkesteri ei myöskään ole se kiinnostavin, vaan mieluummin 'bändissä' soittaminen.
 
Joku big band voisi olla hyvä vaihtoehto? Näitä toimii Suomessa useita, ja taso on on hyvinkin kirjava. Big bandissa soittamisen edellytys vain on kohtalaisen sujuva nuotinlukutaito, ja tätä (tietysti soundin ja tekniikan ohella) tulisi kehittää itseopiskelemalla.
 
Oletko play-along -levyihin tutustunut? Esim. tämäntyyppiset:
http://aebersold.com/Merchant2/merc … creen=CTGY&Category_Code=SAXPLA
Isommista musiikkiliikkeistä ja kustantajilta löytyy varmasti vastaavia.

Ongelmana on siis lähinnä aikuisopiskelijan soittamisen mielekkyys. Kärsiikö kukaan muu samoista ongelmista?
 
jaa,a.
Aloitan kohta aikuisopiskelun konsiksesssa (aks-kitara), ja tuntuu vähän siltä välillä että riittääkö ne taidot. Mutta olen vankasti sitä mieltä että musta tulee koko Suomenmaan kovin kasarikepittäjä. :) peijjoona vieköön, vaikka siihen menisi 70vuotta niin se tulee tapahtumaan.
tai sitten ei.

Vaikka fonista mitään tiedä, niin yleisellä tasolla joka varmaan pätee kaikkeen soittamiseen.
 
Aloittamisen jälkeen oot juuri siinä pahimmassa vaiheessa missä moni saattaa luovuttaakin. Näilläkin palstoilla on juuri noin vuoden kitaraa soittaneet kyselleet aivan samaa. Kyse on paljon siitä, että alkuinnostuksen jälkeen - kun on jo soittanut ne helpoimmat riffit läpi - havaitseekin, että tekniikka ei parane niin nopeasti kuin oli saattanut toivoa ja aloittelijan tekniikalla ei pystykään soittamaan niitä hankalampia biisejä. Eritoten kyllästymisongelma tai motivaation puute voi tulla vastaan niillä, jotka eivät ota tunteja ja näin saa tukea opettajalta yli vaikeiden aikojen. Siinä yksi niistä monista syistä käydä säännöllisesti tunneilla jos vain mahdollista.
 
Sitten toistaisin sen, mitä olen vastannut muihin vastaaviin kysymyksiin, eli jos ei ole opettajaa, pitää itse luoda tavoitteet. Seuraavassa eräs tapa millä edetä ja mikä tuottaa tulosta. Tuossa on nyt ehkä jo liikaa alkuvaiheessa nieltäväksi, mutta ehkä siitä saa jotain vinkkiä.
 
Tavoitteen asettamisessa on tärkeätä tehdä itselleen konkreettinen repertuaari eli ohjelmisto eli soittolista ja pitää siitä sitten kiinni. Ohjelmiston miettimiseen kannattaa uhrata paljon aikaa ja se kannattaa ilman muuta tehdä nimenomaan levyjen kuuntelun perusteella. Levyjä kuunnellessa saattaa myös herätä innostus, että "juuri tulla tavoin haluan minäkin soittaa" tms. Itse saan paljon uutta inspistä levyjen kuuntelusta ja samalla usein sitä sisun kohotusta kun kuulee haasteellisen biisin ja päätän että tuonpa opettelen jne..
 
20 biisin repertuaari on jo hyvä tavoite alkajalle ja vastaa noin tunnin ohjelmistoa putkeen soitettuna (a 3min). Repertuaariin kannattaa valita myös sellaisia biisejä jotka eivät ole omasta lempigenrestä, koska niissä saatetaan käyttää erityisiä soittotekniikoita joista muuten ei tule tietoiseksi. Tuoreelle soittajalle ohjelmiston biisien vaikeusasteen arviointi voi olla vaikeata ja tässä kannattaakin olla nöyränä ja vaan kysellä mahdollisimman paljon niiltä jotka osaavat. Lisäksi biisti pitää valita sillä silmällä että kun soittotaito paranee ja löydät soittokaverit, biisit kelpaavat suoraan yhteiseksi ohjelmistoksi. Tää on hyvin tärkeä aspekti valinnassa ja majakkavalo joka loistaa horisontissa ja jota kohden etenet. Sitten kun ohjelmisto on tiedossa alkaakin vasta se varsinainen työ.
 
Tässä vähän miten itse edelleen etenen ja teen ohjelmistoa, jos vaan jaksat vielä lukea: Tavoitteellisessa opiskelussa tarpeelliset työvälineet ovat ovat nuotinnusohjelma sekä (Transcribe!) audiotiedostojen hidastusohjelma. Nuotteja ei aina löydy jolloin transkriptoin biisin suoraan levyltä. Jos löytyy nuotit transkriptoin kuitenkin, mutta nuotit helpottavat työtä koska niistä saa biisin rakenteen ynnä muuta heti selville (EDIT: Tämä siis siksi että nissä genreissä joita soitan kukaan ei soita kuitenkaan täysin nuottien mukaan). Transkriptoin biisit kokonaan dokumentoiden sen nuotinnusohjelmalla, erityisesti kuunnellen ja selvittäen miten tämä soittaja tekee jonkun tietyn jutun. Kun nuotit ovat valmiit suunnittelen vasta sitten sormitukset. Sormituksia joutuu alkuvaiheen jälkeen usein vielä hiomaan.
 
Levyjen kuuntelu ja niistä opiskelu yhdessä oman harjoittelun kanssa (levyn mukana soittaen) pitävät kiinni hommassa ja opettaa todella paljon ja vieläkin enemmän. Jokaisen biisin myötä vastaan tulee uusia tekniikkahaasteita ja näitä harjoittelet levyä kuunnellen kunnes toimii. Alkuksi soitat tietysti hitaasti ja ulkoa opetellen! Kun 20 biisiä menee sujuvasti oot jo täys muusiikko ja uusien biisien opettelu käy tuossa vaiheessa jo melko sujuvasti. Jos et osaa nuotteja, tuossa matkalla nekin kyselemällä ja kirjoja pläräämällä samalla selviävät.
 
Siinäpä se, toivottavasti tästä on jotain apua.
 
PS. Esimerkin vuoksi, muutama vuosi sitten opetellessani itse erästä genreä, transkriptoin erään soittajan melkein koko CD:n oppiakseni hänen soittotekniikkaansa ja tulkintaansa koska ko genren opettajaa ei Suomesta ole löytynyt.
 
EDIT: Tekstiin täsmennystä.

Ehkä yksi syy motivaatiopulaan on soittamisen tarkoituksettomuus. Tavoitteita kun ei ole, enkä oikein osaa asettaakaan. Muusikkoa minusta tuskin enää tulee, mutta harrastuksena haluaisin jatkaa.
 
Yksin soittaminen myös tylsistyttää. Soittoseuran löytäminen vain on melko vaikeaa. En ole koskaan soittanut missään porukassa, eikä kavereistani löydy soittoseuraa. Olen kuitenkin vasta vajaan vuoden soittanut fonia (vaikkakin poikkihuilu taustalla), joten harva tällaista aloittelijaa haluaa mihinkään mukaan. Puhallinorkesteri ei myöskään ole se kiinnostavin, vaan mieluummin 'bändissä' soittaminen. Mistä sitä seuraa sitten löytäisi (WANTED-palstaa olen lueskellut ja vastannutkin pariin ilmoitukseen).
 
Mä kun olen kuvitellut, että melkein minkä tahansa puhaltimen soittajalle riittäisi bändejä vaikka kuinka. Monta kertaa on kelailtu, että pitäisi saada sellainen ja sellainen bändi, ja sitten todettu: "ai niin, mistäs ne puhaltajat?". Toisaalta eipä niitä puhaltajia ikinä olla aktiivisesti haettukaan.
 
Tohon tarkoituksettomuuteen bändisoitto auttaa kummasti, varsinkin jos muulla porukalla on biisejä valmiina tai cover-ohjelmistoa kasassa. Pitää siis vähän reenailla, että pysyy mukana. Muutenkin bändisoitto on kehittävää. Varsinkin hyvien soittajien kanssa.

Oletko play-along -levyihin tutustunut?
 
Juuri eilen kyselin vihjeitä tuolta puhaltimet palstalta, että mitä kannattaisi hankkia ja nyt on avomies passitettu nettikauppaan ostamaan mulle Jim Snideron play-along -levy(sen mielestä tuollainen etsiminen ja hintavertailu on kivaa). Tuskin maltan odottaa.
 
Olis kyllä hienoa päästä soittamaan hyvien soittajien kanssa, mutta mitenköhän ne haluavat soittaa aloittajan kanssa. Odottelen vastausta tuosta yhdestä wanted-palstan ilmoituksesta ja jos vastausta ei kuulu, niin ehkä täytyy uskaltaa laittaa oma ilmoitus.
 
Soittotunneilla käyn parin viikon välein ja tuskin maltan odottaa seuraavaa. Yleensä kun soitamme yhdessä, opettajani (sähkö)pianoa ja minä fonia. Se on huomattavasti hauskempaa kuin yksin soittaminen.

Olis kyllä hienoa päästä soittamaan hyvien soittajien kanssa, mutta mitenköhän ne haluavat soittaa aloittajan kanssa.
 
Sehän selviää kokeilemalla, eikä siinä voi edes hävitä mitään ;-)
 
Tsemppiä ja lykkyä yhteistyökumppaneiden hakuun.

käsittääkseni sillä Farerillakin on joskus ollut hankaluuksia löytää samanlaisesta soitannasta pitäviä soittokavereita, mutta silti on äijä jaksanut painaa: olkoon hän esikuvana meille kaikille

käsittääkseni sillä Farerillakin on joskus ollut hankaluuksia löytää samanlaisesta soitannasta pitäviä soittokavereita, mutta silti on äijä jaksanut painaa: olkoon hän esikuvana meille kaikille
 
Enkä yhtään ihmettele.
 
Sori. Oli pakko.

käsittääkseni sillä Farerillakin on joskus ollut hankaluuksia löytää samanlaisesta soitannasta pitäviä soittokavereita, mutta silti on äijä jaksanut painaa: olkoon hän esikuvana meille kaikille
 
Tarkoitat kai että farerin oli vaikea löytää sen soitannasta pitäviä kavereita. hhoho!
 
Sori. oli pakko.

... ja vielä ettei tule väärinkäsityksiä, aiemmassa viestissäni oli satiiria tai jtn, (en nyt muista sitä oikeaa sanaa) mutta se ei oikein netin välityksellä toimi...

... ja vielä ettei tule väärinkäsityksiä, aiemmassa viestissäni oli satiiria tai jtn, (en nyt muista sitä oikeaa sanaa) mutta se ei oikein netin välityksellä toimi...
 
Sarkasmi?

Kyllä täältä sitä satiiriakin löytyy.